torstai, 26. heinäkuu 2012

Toinen blogi

Tällä hetkellä päivittelen Mikon kuulumisia toiseen blogiin, osoite on mikokooiker.blogspot.fi. Nähtäväksi jää kumpi blogi jää käyttöön. Olin jo luopumassa tästä blogista kokonaan, mutta jos kuvat saa blogiin takaisin, niin täytyy vielä harkita.

maanantai, 2. heinäkuu 2012

Päivitystä ja lomasuunnitelmat

Blogissa on ollut hiljaista kun täälläkin on ollut hiljaista. Ohjattujen agility- ja tokotreenien päättymisen jälkeen ei Mikolla ole ollut juuri mitään äksöniä elämässään kuin lenkkeily ja leikkiminen. Miko on saanut pitää öisin ja yksin ollessaan kauluria, sillä muuten se nuolisi oikeaa jalkaansa. Trimmattuun kohtaan on jo jonkin verran kasvanut karvoja, mutta eiköhän kohta ole vielä lauantain näyttelyssäkin aika näkyvä. Onneksi karvaton kohta ei ole tuomarin puoleisessa jalassa, vaikka varmasti tuomari sen huomaa. Hetkeksi lopetin Vetramil-voiteen käytön, mutta kun Miko pääsi pari kertaa antaumuksella nuolemaan ihoa, joka alkoi punoittaa (tai oikeastaan ihossa oleva paukama, jonkin ötökän purema?), niin otin voiteen taas käyttöön. Onneksi Vetramililla ei ole varoaikaa.

Tällä viikolla olemme siis menossa näyttelyyn. Määränpäänä on Karjaa, jonne on ilmoitettu 2 kooikeria. Numerolapussa lukee: "Koirasi on 1. koira kehässä". Mulla on kaksi veikkausta kuka avoimen luokan uros meidän kaverina kehässä on, mutta ei yhtään haittaa vaikka veikkaus menisi pieleen Tuomari on ihan mysteeri eli ei mitään aavistustakaan mitä se Mikosta tykkää vai tykkääkö ollenkaan. Miko juuri sopivasti tiputtaa turkkiaan reippaasti ja karvanlähtö saa pilkut esille. Ja sitten vielä kalju kohta jalassa...

Ensi viikolla on tiedossa kaksi näyttelyä, lauantaina Oulussa ja sunnuntaina Forssassa, joten viikonloppuna tulee hieman matkustettua. Oulun aikataulut ei ole vielä tiedossa, mutta veikkaisin, että kooikereita on noin 10. Forssaan punavalkoisia on ilmoitettu 4. Ouluun lähdemme Saaran ja Huugon kanssa, joten häkki lähtee mukaan. Kevythäkki on ollut kesän ajan olohuoneessa yksi pää ja yksi sivu auki ja se on yksi Mikon mieluisimmista nukkumapaikoista. Hyvä niin, mutta häkki ei varmaan ole yhtä kiva kun ovet suljetaan, mutta kyllä siinä yksi yö menee.

Mulla on vielä tämä viikko töitä ja sitten alkaa odotettu loma. Lomalle olen suunnitellut agitreenejä ja pienimuotoista patikointia eli pääkaupunkiseudun luontopolkuihin tutustumista. Varsinkin Espoon puolelta löytyy kivanoloisia kohteita! Uimaprojektia olisi myös tarkoitus jatkaa jos vaan joku sopiva uimapaikka löydetään, jossa itsekin voisi pulahtaa veteen. Toivottavasti kelit on sopivat eli ei hellettä! En halua viettää lomaa sisällä kuumuutta paossa vaan viettää aikaa ulkoillen. Viikonloppua odotellen!

sunnuntai, 24. kesäkuu 2012

Viikon varrelta

Viime viikon sunnuntaina kävin ostamassa sadevaatteita. Mukaan lähti Rukan sadeasu (ulkoilupuku, takki+housut), kahdet vedenpitävät housut sekä sadeviitta. Eiköhän näillä pärjää sateessa! Kokeilin myös sadetakkia ja -housuja, mutta pienin löytämäni koko eli xs oli liian iso. Ehkä kokeilin miesten kokoja, kun valitsin tummansiniset enkä keltaisia? Ehkä joskus tulee hankittua "kuravaatteetkin". Sunnuntaina tuli vettä, joten uusi takki ja vähiten vedenpitävät housut pääsivät heti testiin. Hyvin pysyin kuivana n. 30-45min pituisen lenkin ajan, vaikka vettä tuli reippaasti. Pidempää lenkkiä en viitsinyt tehdä, kun Miko ei oikein näyttänyt nauttivan... Mutta gore-texit petti. Täytyy jossain vaiheessa panostaa kunnon kenkiin, joilla pärjää sateessa. Kumisaappaita en halua lenkeillä käyttää, kun niillä ei ole niin hyvä kävellä.

Aikaisemmin sunnuntaina kävin vinttikoirakeskuksella Aptus showssa, jossa esiintyi viisi uroskooikeria (Miko olisi ollut kuudes). Tainan ja Lokin kanssa tuli siellä vietettyä jokunen tunti reippaassa vesisateessa. Kuvia näyttelystä löytyy täältä.


Mikon velipuoli Viljo (Estaika's Feral) Aptuksessa

Keskiviikkona sain käydä noutamassa tilaamani objektiivit Top Shotista, joka on kameroihin erikoistunut liike Malminkartanon asemalla. Heti illalla piti päästä molempia uusia objektiiveja eli tätä ja tätä testaamaan. Ilta-auringossa oli vaikea saada asetuksia kohdilleen, joten kuvat on otettu automaattiasetuksin. Kyllä mä joskus vielä opin...


Tämä on otettu zoomiobjektiivilla Canon EF 28-135mm f/3.5-5.6 IS USM


Loput on pikkuobjektiivilla Canon EF 50mm f/1.8 II

Torstai oli sitten päivystysreissu, joten viimeiset tokotreenit jäi välistä. En muistanutkaan torstaina kirjoittaa, että eläinlääkärissä vaaka näytti 15,6 kg! En voinut uskoa tuota lukemaa, kun Miko oli kaksi viikkoa sitten eläinlääkärillä painanut 14,8 kg. Punnitsin Mikon tänään Wiillä ja se näytti 15 kg. Vähän on siis tullut painoa lisää. Torstain painoa varmaan kasvatti panta sekä päässä ollut neste.

Perjantaiaamuna oli tarkoitus mennä treenaamaan agilitya, mutta niistä suunnitelmista piti luopua. Miko on saanut koko viikonlopun levätä, joten katsotaan koska treenit sitten pidetään. Kovasti teki mieli osallistua Purina Openiin (aikaisemmin HAU Open), joka alkaa maanantaina, mutta onneksi tänä vuonna ei ole möllejä mukana. Meidän kuitenkin pitäisi tehdä jotain muuta kuin kokonaisia ratoja. Mutta harmi, ettei möllejä ole, koska kolmen viikon aikana olisi ollut kuusi kertaa möllit.

Perjantaiaamuna Miko oksensi vähän sen jälkeen kun olin antanut sille agitreeneihin tarkoitettua maksalaatikkoa. Lenkillä Mikolla oli kova heinänhimo ja annoin sen laiduntaa. Kotona päiväruuan jälkeen Miko taas oksensi. Ihmettelin isoa mötikkää oksennuksen keskellä, joka osoittautui isoksi heinäpaakuksi. En heti tunnistanut, kun väri ei ollut enää vihreä... Todennäköisesti kortisoni aiheutti pahoinvointia. Iltaruoka pysyi jo sisällä.

Juhannus on vietetty kotona eikä oikein mitään olla tehty. Miko on joutunut öisin pitämään kauluria, jottei se nuolisi tassua, jossa iho on ärtynyt. Turvotus päässä laski heti seuraavana päivänä. Toivottavasti turvotus ei enää palaa. Vähän häiritsee, etten tiedä mikä turvotuksen aiheutti. Olen etsinyt tietoa kirpuista, joiden purema voi varmaan saada jotain vastaavaa aikaiseksi, mutta en oikein usko, että kirput olisi kyseessä. Olen tosin löytänyt Mikosta kirpun ulosteenomaista "rouhetta", mutta tekemäni kirpputestin perusteella rouhe ei sisältänyt verta. Eikä Miko normaalia enemmän rapsuta itseään eikä siitä ole löytynyt karvattomia kohtia. Bayvanticin pitäisi pitää kirput ja muut ulkoloiset poissa. Toivotaan, että oireilu jäi tähän.

Vielä kaksi viikkoa töitä ennen loman alkua!

torstai, 21. kesäkuu 2012

Ei kahta ilman kolmatta

Huh, mikä päivä! Miko ja Markus tuli mua vastaan kaupalle ja käveltiin yhdessä kotiin. Vähän aikaa oltiin oltu kotona, kun katsoin Mikoa ja huomasin, että sen kuono olo vähän turvonnut.

Markus sanoi, että Miko oli rapsuttanut naamaansa kun hän tuli kotiin tuntia aikaisemmin, mutta oli luullut sen liittyvän (jo parantuneeseen) silmätulehdukseen. Mietittiin, että avonaisesta ikkunasta oli varmaan lentänyt ampiainen sisään, jonka Miko oli pyydystänyt ja se oli pistänyt. Tarkkailtiin, että henki kulkee normaalisti. Hetken päästä kuono ja myös posket sekä silmienympärys oli turvonnut lisää.

Soitin paikalliselle eläinlääkärille, joka käski antamaan kyytabletin ja ottamaan uudestaan yhteyttä, jos tulisi hengitysvaikeuksia tai muita oireita. Lähdin apteekkiin, sillä kaapissa olisi ollut kaksi vuotta vanha kyypakkaus. Kun palasin, Mikon naama oli turvonnut entisestään. Annettiin kaksi tablettia kyypakkauksesta. Kortisoni ei tietenkään ala heti vaikuttamaan, mutta kun turvotus edelleen lisääntyi, niin otimme Mikon naaman uudestaan syyniin. Kuonosta löytyi oikealta kaksi pientä kosteaa jälkeä vierekkäin ja säikähdin tietenkin, kun ajattelin, että kyy on purrut. Passitin Markuksen soittamaan Yliopistollisen eläinsairaalan päivystykseen ja kun sieltä pyydettiin tulemaan, niin Markus sai soittaa taksinkin, kun itse olin ihan itkuinen.


Tämän jälkeen kuono vieläkin turposi ennen kuin lähdettiin YES:aan

Odotusaulassa ei ollut ketään kun saavuimme pieneläinsairaalalle, joten pääsimme nopeasti vastaanotolle. Mikoa tutkittiin ja tutkinut opiskelija meinasi, että kyy on melko epätodennäköinen vaihtoehto, sillä kyyn pistot on yleensä hyvin kivuliaita ja Miko antoi hyvin tutkia kuonoaan. Kotona Miko ei vielä oikein tahtonut, että kuonoon kosketaan, ainakaan niiden jälkien lähelle, mutta kortisoni oli varmasti jo helpottanut oloa. Opiskelija kävi vielä juttelemassa eläinlääkärin kanssa, jonka jälkeen ell kävi meitä myös katsomassa. Hän oli samoilla linjoilla opiskelijan kanssa ja arveli, että kyseessä on allerginen reaktio joko ampiaisesta tai jostain muusta, joka voi olla melkein mitä vain. Mitään jälkeä pistosta tai puremasta ei löytynyt. Hän ehdotti verikokeen ottamista varmuuden vuoksi. Pyysin eläinlääkäriä vielä katsomaan Mikon oikeaa tassua, jota Miko on vähän aristanut koskiessa ja jota se on jonkun verran nuollut.  Olin itse löytänyt tassusta vain pienen punaisen jäljen. Ell epäili ihotulehdusta, mutta sanoi, että nuoleminen voi kertoa myös jalan sisällä olevasta kivusta. Kerroin, että olin tarkkaillut Mikon liikkumista eikä se ollut ontunut ja koska Miko ei juuri aristanut kosketusta, niin luustoon liittyvä ongelma se tuskin on. Jos oireet jatkuu, niin ell suositteli ontumistestin tekoa.

Jouduimme vähäksi aikaa jättämään Mikon. Hetken odoteltuamme saimme Mikon takaisin. Veren ottaminen oli mennyt oikein hienosti, mutta karvojen ajelua jalasta Miko ei oikein ollut sietänyt. Poikaraukka varmaan pelkäsi trimmeriä. Jalasta löytyi vähän isompi punainen alue. Hoidoksi Vetramil-voidetta ja nuoleminen estettävä.


Miko verikokeen tuloksia odotellessa

Verikokeen tuloksien valmistumiseen piti mennä 20min, mutta jouduimme odottamaan aika paljon pidempään. Kaikki tutkitut arvot olivat normaaleja. Mikoon pistettiin lyhytvaikutteinen hydrokortisonipiikki ja jos turpoaminen alkaa uudestaan, niin annetaan 1,5 kyytablettia. Jos oireet ei häviä, yleisvointi heikkenee tai turvotusalue alkaa erittää, pitää ottaa uudestaan yhteyttä.

Päivystyksessä meillä meni melkein 2,5h. Onneksi läheinen apteekki oli vielä hetken auki, niin sai haettua uuden kyypakkauksen ja Vetramilin. Huomasin muuten taksikuitista, että koirasta perittiin 2,60 ylimääräistä! Ehkä on peritty ennenkin, mutta aikaisemmin en ole ottanut kuittia. Kotimatkalla turvotus laski jonkun verran, mutta aika isonaamainen koira meillä täällä vielä on. Toivottavasti turvotus pian laskee eikä tarvetta enää eläinlääkärikäynnille tule. Tämä oli kolmas eläinlääkäkäynti kuukauden sisään.

Ihmettelen, mikä turvotuksen aiheutti, sillä tuskin Mikoa ainakaan ampiainen on silloin pistänyt, kun se oli yksin kotona, koska muuten turpoaminen olisi varmasti alkanut aikaisemmin. Joku lenkillä? Mikoa on kaksi kertaa aikaisemmin pistänyt ampiainen (kerran huuleen, suun sisäpuolelle ja toisella kerralla maa-ampiaiset naaman lisäksi muualle kehoon) eikä silloin tullut samanlaista reaktiota. Ensimmäisen kerran jälkeen reaktio voi tosin tulla voimakkaampana.


Kotona iltaruuan jälkeen, näyttää jo paljon paremmalta


Tälle tassulle olisi seuraava näyttely tiedossa reilun kahden viikon päästä...

lauantai, 16. kesäkuu 2012

Vuoden eka jälki

Perjantaina kävimme Tainan kanssa tekemässä jäljet Lokille ja Mikolle. En ole vieläkään saanut aikaiseksi mitata askelten pituutta, joten jäljen pituus jäi mysteeriksi. Illalla etsin puhelimeen sellaista sovellusta, jolla matkan pituutta saisi mitattua ja löysin sellaisen kuin RunKeeper. Testasin sitä aamulenkillä ja hyvin näytti toimivan.

Miko pääsi jäljelle ensin. Pojalla oli alkumakaukselle kova veto. Ohjasin Mikoa lyhyen matkan, joka oli fiksua (ja niinhän kokeessakin saa ja kannattaa tehdä), sillä Mikolla oli sellainen hössötys aluksi päällä, että se olisi todennäköisesti lähtenyt heti väärään suuntaan. Lyhyen ohjauksen jälkeen Miko selkeästi lähti jäljelle, joten päästin liinan pitkäksi. Miko jäljesti kulmalle asti tosi hyvin, lähes koko ajan jäljen päällä vain muutaman kerran kiertäen puut eri kautta. Makausta Miko jäi haistelemaan ja jatkoi matkaa sitten eteenpäin. Annoin Mikon jonkun verran lähteä jäljeltä, sillä sehän saattaa tehdä vain tarkistuslenkkiä. Kun matka oli tarpeeksi jatkunut väärään suuntaan, kutsuin Mikoa, jolloin se lähti jällelle päin, mutta lähti uudestaan väärään suuntaan. Hetken päästä taas kutsuin Mikoa ja siten se palasi omatoimisesti jäljelle. Sorkkaa Miko ei ihan heti löytänyt vaan ensin teki pikku lenkin. Olen tosi tyytyväinen Mikon jäljestykseen, vaikka vähän siihen jouduin puuttumaan. Muistaakseni viime syksynä jouduin puuttumaan enemmän, joten oikein hyvin meni nyt. Puhelin kulki Tainan taskussa ja näytti tällaista:

Pistin ohjelman päälle ennen alkumakaukselle menoa, joten ehkä 10-15m tuo näyttää liikaa, mutta noin 140 metriä oli Mikon jälki. Ensimmäinen suora oli näköjään vähän jotain muuta kuin suora... Kulma on tuossa loppupäässä. Täytyykin käyttää tätä ohjelmaa myös seuraavilla jäljestyskerroilla, joita toivottavasti saadaan kesän aikana mukavasti tehtyä, jotta syksyllä voisi yrittää kokeeseen.