Markus oli huomannut Mikon nuolevan toista nivustaan aika usein ja epäili eturauhasvaivoja. Perjantai-iltana muistin kurkata jalkojen väliin ja punkkihan se siellä. Punkki oli eloton ja keskellä punaista paukamaa. Koskaan aikaisemmin punkista ei ole jäänyt niin isoa pattia. Punkki oli tosi vaikea saada irti. Sorkkarautapunkkipihdeistä isommasta punkki tuli läpi, sillä sen takamus ei ollut kovin paksu, vaikka se oli verestä laajentunut. Pienempien väliin punkki oli taas vaikea saada ja sitten kun sai niin ei se lähtenyt irti. Iho vain nousi ylöspäin. Lopulta kaivoin ensiapupakkauksen mukana tulleet punkkipihdit, joita en ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt. Hetken aikaa niiden kanssa piti taiteilla ennen kuin Markus sai punkin irti. Bayvantic pistettiin muuten tiistaina. Punkin poistaminen ei lopettanut nuolemista. Punkki ei siis tainnutkaan olla se, jota Miko nuoli, vaan etureisi vähän sisäpuolelta ja se kohta, josta jalka alkaa. Iho punoittaa niin, että taitaa olla pakko käyttää Mikoa alkuviikosta eläinlääkärillä, ettei mene pahemmaksi. Saattaapi siis olla, ettei lähdetäkään viikonloppuna reissuun... Miko on muuten jo nukkunut häkissä, juuri nytkin nukkuu.

Tänään aamupäivästä menimme Kivikkoon, kun kerrankin oli aikaa omatoimitreeneille. Kaikki saatiin tehtyä, mitä suunnittelin eli hyppytekniikka, kepit, putket ja keinu. Ensin siis neljä toistoa perussarjaa. En osaa yhtään sanoa, onko tekniikka parantunut eli käyttääkö Miko edelleen etuosaa hyppäämiseen. Neljällä kepillä harjoiteltiin itsenäistä aloitusta. Tuntuu olevan vielä aika kaukana, että Miko lähtisi tai ainakaan jatkaisi pujottelua jos en tule mukana. Olen jo koko kevään haaveillut putkitreenistä, jota meidän piti kerran tehdä Tainan ja Lokin kanssa, mutta syystä tai toisesta jäi tekemättä. Eli kaksi mutkaputkea vastakkain ja hyppy välissä. Tein varmaan jonkun oman sovelluksen, mutta pääasia, että tuli runsaasti putkitreeniä. Ja hyvin meni. Lopuksi tehtiin keinua. Käytin säädettävää keinua, sillä se oli vähän normaalia alempana. Sen varmaan saa vielä alemmaksi, mutta en yrittänyt kokeilla miten säätäminen onnistuu. Markus piti keinua paikallaan ja kun Miko oli juossut päähän, niin Markus vähän keinutteli ennen laskemista alas. Tehtiin 4-5 toistoa, joista jälkimmäiset ilman hihnaa ja niin, että pidin Mikosta kiinni ja kun päästin irti, se juoksi keinulle. Ihan lopuksi Miko sai rallitella vinkupallon kanssa. Miko ei tuntunut saavan rallittelusta tarpeekseen, kun se kävi uudelleen ja uudelleen kaivamassa pallon repusta, kun olimme lähdössä. Olipas kivat treenit!

Kasasin eilen illalla kevythäkin olohuoneeseen, sillä olisi syytä taas totuttaa Mikoa häkkiin. Mikon on täytynyt olla häkissä hyvin vähän ja se on sille enemmän rangaistuspaikka kuin lepopaikka (ei sitä koskaan ole rangaistu pistämällä häkkiin, mutta Miko ei tykkää sinne sulkemisesta). Miko oli hyvin kiinnostunut häkistä kun kokosin sitä ja sinne se painui heti sisään, kun häkki oli koossa. Olipas mukava yllätys. Muutamia kertoja palkkasin Mikoa häkkiin menemisestä kun sanoin sille "häkkiin", "menemene" tai jotain vastaavaa. Myöhemmin Miko meinasi ilmeisesti mennä häkkiin nukkumaan, kun häkissä alkoi petaaminen. Mikon pyöriessä häkissä kuului loksahdus, kun ilmeisesti olin vähän huonosti pistänyt toisen puolen metalliputket kiinni ja ne loksahtivat paikalleen. Miko lähti saman tien häkistä ja yritti päästä Markuksen syliin. Herkkis mikä herkkis. Pari kertaa palkkasin häkkiin menemisestä. Onneksi tänä iltana Miko meinasi taas mennä häkkiin nukkumaan, mutta ilmeisesti petaaminen ei tuottanut haluttua tulosta ja Miko siirtyi omaan petiin. Kaisalla oli Primolle kivankokoinen häkki, joka on varmasti kevyempi kuin meidän. Sellainen olisi kivempi, kun tuo nykyinen on kuitenkin aika painava ja on se vähän pienikin.

Tänään agilityssa oli aiheena keppikulmat ja koiran radanlukutaito. Muutamien hyppyjen ja putken kanssa harjoiteltiin keppejä loivahkosta avokulmasta ja osan kanssa myös umpikulmasta. Toisella puolen kenttää oli kaksi kolmen hypyn suoraa radanlukuharjoitukseen. Toisessa hypyt oli suoraan peräkkäin ja keskimmäistä hyppyä piti alkaa siirtämään sivuun. Toisessa kaikki hypyt oli hieman vinossa eri suuntiin ja keskimmäistä piti alkaa kääntämään niin, että se lopulta oli jo melkein pystysuunnassa kahden muun hypyn välissä. Tarkoituksena oli siis, että koira osaa hakeutua kaikille esteille, vaikka oma rintasuunta ei niille ohjaa ja vaikka ne eivät ole suoraan jonossa.

Me aloitimme keppiharjoituksella. Kokeilin ensin keppejä erikseen ja Mikohan oli hyvin taitava ja nopea. Seuraavaksi hypyn kanssa. Ensin taisi mennä pieleen, mutta sen jälkeen tuli hyviä toistoja molemmista suunnista. Hyppy-mutkaputki-kepit meni myös oikein kivasti. Kouluttaja sanoi, että Miko pujottelee tosi hyvin ja sen katse on kokoajan eteen. Hän oli sitä mieltä, että pitäisi alkaa harjoitella vähän itsenäisempiä keppejä, sillä olen nyt kovasti Mikoa tukemassa pujottelussa kun tulen ihan sen vierellä, jopa edellä. Kun koiran voi lähettää kepeille, niin pystyy helpommin vaihtamaan puolta. Tästä taidosta on erityisesti kolmosissa hyötyä. Itsenäisempiä keppejä voi harjoitella etupalkan kanssa. Vaikka muuten keppiosuus meni hyvin, niin hommaa hankaloitti aidan vieressä oleva hyvä tyttöhaju. Miko nuoli maata ja sen piti päästä hajujen takia nostamaan koipea. Merkkailut tuli kentän aitaan. Tuollaista ei ole ennen tapahtunut (jos putkia ei lasketa mukaan), joten taisi olla melkoisen hyvät hajut. Vaikea Miko oli ainakin pitää poissa hajukohdasta.

Hyppysuorilla ei eteen lähetyksen kanssa ollut mitään ongelmaa, kun Miko aina menee vauhdikkaasti meidän oranssin namikipon luo. Miko suoritti molemmat suorat ihan itsenäisesti, vaikka esteitä siirreltiin. Hieno poika!

Aamupäivällä kävin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa, jossa oli ryhmänäyttely, moikkaamassa Kaisaa ja Primoa. Primo syöksyi heti pusuttelemaan kun kyykistyin sitä tervehtimään ja pusuja kyllä riitti. Ihania tuollaiset kooikerit. Piipahduksesta tulikin vähän pidempi visiitti, sillä kehät oli myöhässä. Aika kului mukavasti jutellen Kaisan sekä kookerin haluavan pariskunnan kanssa. Valitettavasti Primo ei ollut ihan tuomarin mieleen. Pari kuvaa pojasta löytyy täältä.

Primo

Näytelmistä vielä. Viikonloppuna selvisi, että Saara ja Huugo olivat myös tulossa lauantaina Joensuuhun, joten suunnittelimme yhteistä reissua. Heti seuraavana päivänä julkaistiin aikataulut ja niin peruuntui suunnitelmat. Valitettavasti lauantain tuomarille oli tullut niin paljon koiria, että kooikerit oli siirretty Tiina Illukalle. Jos näyttely olisi ollut lähempänä, niin olisin voinut viedä Mikon tälle tuomarille, mutta koska lyhentämällä reissua säästän aika paljon rahaa, niin jätämme lauantain näytelmän välistä. Ensi viikolla matkustamme siis lauantaina Joensuuhun ja pyörähdämme sunnuntaina kehässä. Saaran kanssa tehtiin sitten uudet näyttelysuunnitelmat.

Myöhemmin tokoiltiin sateessa. Aiheena oli seisomiset. Aloitettiin kuitenkin taas paikalla makuulla, joka tehtiin sateeksi vuoksi hyvin lyhyenä. Mikon nousi seisomaan heti kun lähdin kävelemään pois päin, joten taisi märkä maa inhottaa. Kävin palauttamassa Mikon maahan ja sitten menin muutamaksi sekunniksi vähän matkan päähän. Pidin lopussa huolen, ettei Miko vaan pääse nousemaan perusasentoon. Teimme Mikon kanssa seisomisia niin, että peruutin, niin että Miko seurasi, mutta ilman "seuraa" käskyä ja niin, että pistin Mikon kiertämään maasta nousevan pienen kaivon. Vähän huonosti Miko pysähtyi, sillä välillä jouduin toistamaan käskyn ja välillä Miko astui muutaman askeleen ennen pysähdystä. Kouluttaja suositteli käyttämään takapalkkaa, jota hän tosin piti ongelman kiertämisenä tai sitten opettamalla jotenkin muuten pysähdys nopeammaksi. Loppua kohden pysähdykset alkoivat paranemaan.

Teimme myös tokohyppyä. Miko pysähtyi ja kääntyi seis-käskystä, mutta oli aika vinossa. Teimme neljä toistoa ja joka kerralla Miko meni vain enemmän sivuun ja lopuksi seisoi hypyn vierellä. Tunnin lopuksi tehtiin uudestaan ja olin nyt nopeammin palkkaamassa hypyn taakse ja seisomisetkin oli paljon parempia. Naksuttelin myös oikeasta (tai melkein oikeasta) seuraamispaikasta.

Tämä on jo neljäs päivä putkeen, kun päivitän blogia, mutta viime päivinä on ollut häppeninkiä

Aamulla tosi aikaisin Saara ja Huugo tulivat hakemaan meitä. Matkasimme Haminaan, jossa kooikerit olivat ensimmäisenä kehässä. Päivä oli mukavan aurinkoinen, mutta varsinkin varjossa oli kylmä. Löydettyämme oman paikkamme kävin moikkaamassa Jonen (Manusia's Axel-Lobke) perhettä. Miko lähti karkuun kun sitä yritettiin silittää, joten alkoi kovasti jännittää miten Miko reagoisi tuomariin. Kävimme kerran pöydällä, joka oli kehän sivussa, mutta sitä ei kooikereilla käytetty. Kävimme vielä uudestaan Jonen porukoiden luona ja pyysin vähän kopeloimaan Mikoa.

Jone kävi kehässä ensimmäisenä saaden ERI:n ja SA:. Avoimessa luokassa olivat Amazing Quartz Achteraf, Miko ja Huugo. Ravaamiset meni ok ja tutkiminen myös. Miko malttoi hyvin seisoa, mutta asento ei aina ollut ihan parhain. Tuomari kävi vinguttamassa jotain karvavinkulelua Mikon nenän edessä ja heitti sen sitten maahan. Miko syöksyi lelun luo ja hetken päästä palautin sen seisomaan. Vähän mietin, että halusiko tuomari Mikon lähtevän lelun perään vai eikö olisi saanut mennä vai mitä. Mutta kai se oli ihan positiivista, että Miko noin kiinnostui. Kaikki kolme urosta saivat ERI:n ja sijoitukset samat kuin se järjestys jossa jo oltiin. Quarz sai ainoana SA:n.

Ei voi olla kuin tyytyväinen tulokseen, joka arvostelun perusteella voisi olla jotain muutakin: 2-vuotias. Leikkaava purenta. Hyvä pään linja. Alaleuan tulisi olla vahvempi. Vahva, hieman lyhyt kaula. Kulmaukset hieman avoimet. Seisonta edestä ja takaa hieman ahdas.  Karva kunnossa. Hieman lyhyt askel.

Arvostelu oli saksaksi, joten ensimmäistä kertaa tuli tarvetta käännöspalvelulle. Mikon ihka eka arvostelu oli myös saksaksi, mutta sen suomensi ystävällisesti Marianne Sanoin kyllä Mikon olevan 3 vuotta ja samoin sanoi Saara ja heilläkin luki 2-vuotias...

Saara ja Huugo jatkoivat matkaa Tampereelle, mutta me pääsimme kyydissä Lahteen. Lahdesta jatkoimme Helsinkiin junalla, joka oli täynnä Suomi-USA peliin matkalla olevia ihmisiä. Kannelmäen junassa meitä vastapäätä istuutui nainen ja poika, jotka rapsuttelivat Mikoa lähes koko matkan. Miko oli aivan väsy ja yritti nukkua, mutta ei rapsuttelut sitä häirinnyt.

Kuvia näyttelystä löytyy täältä. Kauheasti ei tullut panostettua kuvaamiseen, joten pienensin kuvia sen verran, ettei ne ihan huonolta näytä Parhaat kuvat tuli ekoista pojista, niistä kiitos Jonen tukijoukolle. Istuimme niin kaukana, että kovin piti zoomata, mutta en halunnut silti siirtyä paremmalle paikalle.

Iltapäivällä kuusi kooikeria omistajineen kokoontui Espoon Kilossa näyttelytreenien merkeissä. Mukana oli kaksi uutta kävijää: Terra (Frisian Gem Bastens Bouden) ja Lisbeth (Bella Belleza's Doris) sekä aikaisemmin treenailleet Niko, Nova, Loki ja Miko. Alunperin paikalle oli tulossa enemmän porukkaa, mutta hyvät treenit saatiin silti aikaiseksi. Miestä tosin olisi kaivattu paikalle, mutta jospa sitten ensi kerralla.

Terra, Niko, Loki ja Lisbeth

Olimme vuorollamme tuomareita ja minä aloitin. Miko siis joutui heti alkuun sivuun odottelemaan ja hieman protestoi sitä vastaan. Onhan se epistä, että muut leikki näyttelyä. (Agility- ja tokokentän laidalla Miko pääasiassa odottelee hiljaa.) Koirakot pääsi heti ravaamaan kehää ja sitten kävin kaikki kopeloimassa koirat.

Kun tuomari vaihtui ja Miko pääsi kehään, niin poika oli aivan innoissaan. Ei sillä varmaan aikaisemmin ole samanlaista intoa ollut näyttelyssä tai harjoitellessa. Innokkuus toi kivasti ryhtiä seisomiseen, mutta myös häsläämistä.

Pääasiassa sama kaava toistui kaikilla "tuomareilla", mutta välillä mm. juostiin pareittain edestakaisin ja tehtiin kolmio. Teimme lopuksi koiravaihdot, minä sain Nikon ja Miko meni Terran omistaja Lotalle. Miko näytti menevän oikein hyvin Lotan kanssa, joten eiköhän tarvittaessa joku muu voi pojan viedä kehään. Nikolla oli kova hinku Elina emäntänsä perään, mutta seisomiset saatiin ihan hyvin onnistumaan. Liikkuminen oli hieman haastavampaa. Ihan mukavasti tuli sekä kopelointi- että ravaamisharjoituksia. Täytyy yrittää saada vielä yhdet treenit ennen erkkaria aikaiseksi.

Terra

Niko

Loki

Lisbeth

Leppävaaraan kävelimme yhdessä Tainan ja Lokin sekä Elinan, Nikon ja Novan kanssa. Emännillä riitti keskusteltavaa kooikereista, joten matka sujui hyvin joutuisasti. Kauppakeskus Sellolla tiet erkanivat Tainan kanssa (Elina ja koirat sekä Loki olivat lähteneet eri teille jo aikaisemmin). Mikolle tuli jo Tainaa ikävä, kun bussia odotellessa piti vinkua ja katsella vähän levottomasti ympärilleen.

Heti huomenna hyödynnämme oppeja Haminassa.

Palaan vielä hieman eiliseen tokoon, kun en muistanut kirjoittaa kaikkea mitä piti, kun Leijonat vei huomion tehtailemalla niin ahkerasti maaleja Ranskan verkkoon siinä samalla Luoksetulossa kouluttaja sanoi, että mun pitäisi palkata Miko nopeammin, jotta se istuutuisi sivulle nopeammin. Pitäisi siis olla palkka valmiina kädessä. Kiinnitin huomiota sivulla olemisen kestoon luettuani Kaisan blogia. Tuli huomattua, että kannattaa välillä treenata kestoakin, sillä Miko alkoi tarjota maahan menoa kun joutui hetken sivulla istumaan. Paikalla makuussa tuli todettua, että Mikon kanssa ei pidä tehdä mitään liikkeitä loppuperusasentoon asti (paitsi tietysti luoksetulo), sillä se alkaa heti ennakoida. Kävi siis niin, että Miko nousi istumaan kun olin tullut sen vierelle. Paikalla makuussa meidän vieressä oli tricolor pk collieuros, joka nousi kesken ylös. Siinä vaiheessa sanoin jotain Mikolle (odota tms) ja kävin sen sitten palkkaamassa. Olen vähän varovainen juuri tuon väristen pk collieiden kanssa, kun vuosi sitten sellaisen kanssa tuli tappelu. Agiryhmässä Munkkiniemessä oli collieuros, joka tuli hyvin toimeen Mikon kanssa. Kerran se radalla ollessa menikin moikkaamaan Mikoa, joka oli puussa kiinni. Miko ei siinä vaiheessa ajatellut, että kiva kun kaveri tulee moikkaamaan, joten tappeluksi meni. Sen jälkeen Miko ei urosta enää sietänyt ja epiksissä myöhemmin nähdessä alkoi heti äristä sille. Mutta onneksi Mikon inho tuntuu "henkilöityneen" vain tappelukaveriin eikä kaikkiin samanlaisiin koiriin.

Tänään agiliideltiin vesisateessa ja sadetta kyllä riitti ihan kiitettävästi koko treenien ajan. Tein ennen treeniä muutaman perussarjan, sillä edellisestä hyppytekniikasta on jo kaksi viikkoa.

Miko oli niin surkeannäköisenä, että epäilin kaiken innon olevan poissa. Pakkovalssi oli aiheena ja lisäksi oli omatoimipiste putkeen lähetyksiä varten. Me ei taidettu kahta tai kolmea ensimmäistä hyppyä pidemmälle päästä, kun pakkovalssia piti niin säätää. Pakkovalssi tehtiin ennen toista hyppyä. Kouluttaja sanoi, että Miko luki hyvin ohjausta (silloin kun tein pakkovalssin oikein). Omatoimipisteen mutkaputkineen jätimme välistä ja teimme ihan omaa omatoimitreeniä eli suoraa putkea. Neljä toistoa ja kaikki oikein hyviä ja innokkaita ja nopeita Surkeasta ulkonäöstä huolimatta Mikon motivaatio ei ollut kateissa, mutta kentältä löytyneet namit vei pään vähän liian usein maahan eikä se sieltä helpolla noussut. Olimme ennen treenejä joutunut miettimään koiran top 10 palkkaa ja häiriötä ja häiriöiden numero yksi taisi olla kentältä löytyvät namit.

Jäähdyttelylenkin jälkeen meillä oli vielä motivaatiokoulutusta. Tällä kertaa oli vain teoriaa. Jatkamme motivaatiokoulutusta myös ensi viikolla ja toivottavasti silloin paremmassa säässä. Reilu kaksi ja puoli tuntia tuli sateessa vietettyä, joten kyllä tuntui hyvältä kotona vaihtaa kuivat ja lämpimät vaatteet päälle.

Tokossa tehtiin tänään hyppyä, luoksetuloa sekä ruudun alkeita. Aloitimme kuitenkin taas paikkamakuulla, jota tehdään joka kerta juoksutarkastuksen kera. Juoksutarkastus tehdään kokeissa ilmeisesti tasapuolisuuden vuoksi kaikille sukupuolesta riippumatta. Aika 45 sekuntia ja kävin kahdesti palkkaamassa. Tämän jälkeen jatkettiin teorialla ja kouluttaja demonstroi omalla koiralla luoksetulon ja ruudun. Kävimme vuorotellen eri pisteissä ja kouluttaja katsoi kaikilta yhden pisteen suorituksen. Me aloitettiin hypyllä. Koska ensi kerralla on aiheena seisomiset, niin hypyssä ei koiran vielä tänään tarvinnut jäädä lopuksi seisomaan. Tehtiin siksi hyppyä namikipon kanssa. Kolme oikein hyvää toistoa tehtiin.

Kouluttaja katsoi meiltä luoksetulon. Tehtiin kaksi toistoa, joista toisessa oli vähän pidempi välimatka. Miko tuli ihan ok laukalla, mutta toisella kerralla hidasti aika paljon ennen sivulle tuloa. Toisella kerralla mulla kesti vaikka kuinka kauan, että sain hihnan irti Normaalisti tulee vaan otettua puolikiristävä panta pois, joten on vähän haastavaa etsiä oikea kohta peruspannasta karvojen seasta ja nakin liukastamilla sormilla saada hihnan lukko auki... Ruutua tehtiin lyhyellä välimatkalla niin, että lähetin Mikon namikipolle. Ruudussa oli vähän liian hyvät hajut, jotka haittasivat Mikon keskittymistä, mutta kolme ok toistoa tehtiin. Välissä treenailtiin sivulle tuloa ja lyhyitä seuraamispätkiä. Tehtiin lopuksi vielä kolme toistoa hyppyä, mutta olisi saanut jättää toistot yhteen, kun vire alkoi olla jo aika matala. Kivat treenit oli kuitenkin!

Eilen Miko vietti synttäreitään, mutta koska koko päivä oli kiireinen, niin en ehtinyt kuin pienen synttäripostauksen väsätä. Nyt vähän enemmän. Kuvia on viime aikoina ollut niin vähän, että nyt tulee senkin edestä

Hieno (tai ainakin maistuva) synttärikakku

Mikolle oli vähän vaikeaa olla koskematta uusiin kivoihin leluihin ja se näkyy ilmeestä :D
Olisin halunnut ostaa perus-Wubban lisäksi Wubba Friend-lelun, mutta en sellaista löytänyt. Prismasta ostettu kirahvipehmo tuli korvaajaksi ja se kyllä voitti Wubban ihan mennen tullen.

Kirahvi saa kyytiä

Miko toi eilen iltalenkiltä mukanaan punkin. Huomasin sen kun Miko istui sohvan vieressä kerjäämässä ja näin jotain mustaa liikkuvan sen päässä. Onneksi huomasin sen jo tuossa vaiheessa. Punkkikarkotetta ei edelleenkään ole, mutta asia on hoidettu viikonlopun näyttelyn jälkeen. Tänään Miko joutui pesulle. Edellisestä kerrasta, kun Miko on joutunut ihan kokonaan shampoolla pestyksi, on jo ties kuinka paljon aikaa. Hajukin on ollut sen mukainen, mutta en kovin usein haluisi shampoota käyttää. Mikosta on kamalaa, jos sen päälle tulee vettä, joten kun aloin kastella poikaa, niin Mikon takapää painui melkein lattiaan asti ja muutenkin poika kovasti kiemurteli. Shampoota huuhdellessa Miko seisoi nätisti paikallaan. Ehkä veden tuleminen selkään ei enää haitannut, kun oli märkä jo muutenkin.

Ravistelua suihkun jälkeen

Aika on mennyt tosi nopeasti kun Miko on jo noin "vanha". Toisaalta Mikon pentuajoista tuntuu olevan ikuisuus. Lahden näyttelyssä vuonna 2009 sain viettää aikaa mukavien kooho-ihmisten kanssa ja keskusteluista päällimmäisenä jäi mieleen, että kooikerit kypsyy hitaasti, joten oikeastaan ne on aikuisia vasta 3-vuotiaana. Sen jälkeen olisi vasta aika uudelle kooikerille. Meidän perheeseen ei ainakaan vielä toista ole tulossa. Mikon kanssa on vielä paljon kesken ja koska kaksi koiraa on ihan maksimi, niin en ehkä kovin pientä ikäeroa niille halua. Muuten on jossain vaiheessa (toivottavasti) kaksi vanhaa koiraa talossa. Mutta ei ikäeron varmaan kovin suurikaan kannata olla.

Miko 4 kk 1 pvä

Miko 4,5 kk, Leevi 3 kk

Miko kehittyi mielestäni aika nopeasti. Silloin kun Miko paini Leevin kanssa ihan pikkupoikina, niin vaikutti kuin ikäeroa olisi ollut enemmänkin kuin 1,5 kk. Kerran Leeviä luultiin Mikon pennuksi! Tottakai Miko oli vielä ihan kehittymätön yhteen ikävuoteen asti, 1-vuotis ja 2-vuotis kuvissa huomaa huiman kehityksen.

Miko 11,5 kk, Leevi 10 kk

Miko ROP-juniori Mäntsälässä 17.7.2010, ei se enää kovin juniorilta näyttänyt :) Ikää reilu 14 kk eli viimeinen esiintyminen junnuluokassa, sillä Miko siirtyi muihin luokkiin heti vain kun mahdollista. Menoa suoraan avoimeen luokkaan suositeltiin, mutta Miko kuitenkin kerran esiintyi nuorissa.

Lokin ja Mikon ensi(?)tapaaminen viime pääsiäisenä kooikertapaamisessa

Tässä vertailun vuoksi kaikki kolme synttärikuvaa.

Lopuksi todettakoon, että olen erittäin tyytyväinen tähän poikaan. Kiitos Monicalle! Miko ei varmasti ole ollut helpoin koira ensimmäiseksi koiraksi ja vielä tällaiselle ihmiselle, jolla ei edes ole minkäänlaista kokemusta koirista, mutta ehkä osaan välttää monta Mikon kanssa tehtyä virhettä kun pentu joskus taloon tulee. Mun oma pikkumies!  Lisää kuvia toukokuulta löytyy täältä.

Meidän pikkumies on jo isomies, tänään siis Mikolle 3 vuotta täyteen. Ihan uskomatonta miten nopeasti aika on mennyt.

Paljon onnea myös veljille Rodille, Nikille ja Rikolle sekä siskoille Saskialle, Stellalle, Daralle ja Millalle!

(Rodille erityisonnittelut eilisestä valioitumisesta!)

Meidän kesätreenikausi alkoi tänään. Oli kokonaan uusi ryhmä ja kouluttaja. Kouluttaja oli oikein hyvän ja asiantuntevan oloinen. Valssit oli ekan kerran teemana. Tulipa taas mielenkiintoista uutta tietoa. Valssi pitäisi tehdä kolmella askeleella, joista ensimmäinen astutaan siihen, johon koira laskeutuu, toinen astutaan taaksepäin ja kolmas siihen suuntaan, johon ollaan menossa. Näin kerrotaan koiralle mihin suuntaan ollaan menossa. Monet askeleet, "töpöttely" valssissa eivät auta koiraa ollenkaan. Valssin askeleet voivat olla isoja harppauksia, joten ne kolme kyllä riittää. Valssi pitää aloittaa ennen kuin koira on ehtinyt ponnistaa esteelle, koska ilmassa se ei pysty muuttamaan suuntaan. Eli jos koira on jo ehtinyt päättää, mistä kohtaa se ponnistaa (eli arvioinut etäisyyden jne), niin valssi on myöhässä. Pitäisi myös valita mahdollisimman taloudellinen eli suora linja itselle.

Kouluttaja oli ennen treenejä pyytänyt kertomaan muutamien esteiden/asioiden nykytilanteesta ja siitä millaisia niiden halutan olevan valmiina. Lisäsin listaan putken, sillä halusin selittää meidän tilanteen. Lopuksi kirjoitin, etten ensimmäisillä kerroilla haluisi tehdä mutkaputkea, vaan haluan putken ensin varmemmaksi. No, tällaista pätkää tehtiin (putki pitäisi olla vähän ylempänä) eli mutkaputkihan se siellä.

Tehtiin ensin mustia numeroita. Valssi tehtiin kolmosen ja nelosen välissä. Miko oli sen verran innokkaan oloinen, että uskalsin lähettää sen putkeen. Kävi niin kuin ajattelinkin eli mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä ajoissa tehdä valssia. Mikolla oli vähän ylimääräistä energiaa ja meidän ensimmäisellä vuorolla se veteli välillä spurtteja. Onneksi en vielä palkannut pallolla, olisi vaan liikaa noussut kierrokset eikä energiaa olisi riittänyt myöhemmäksi. Toisella kierroksella ekan toiston jälkeen jätin suosiolla putken välistä. Ensin lähdin Mikon kanssa samaa aikaa hypyltä 2, joten ei silloinkaan ollut mitään mahdollisuuksia olla ajoissa. Kun jätin Mikon hypyn taakse, niin ehdin tehdä valssin, mutta Miko ei jostain syystä lukenut ohjaustani (näin sanoi kouluttaja). Tämän jälkeen saatiin onnistunut toisto. Kolmannella kierroksella valssi tehtiinkin hypyn 4 takana. Putken jätin lopuillakin kerroilla välistä, jotta ehdin tehdä valssin ja jotta ei tapahtuisi vahinkoja. Talviryhmän kouluttajakin sanoi, ettei saa tehdä liikaa putkea, muutama onnistunut toisto riittää alkuun. Ensin tein valssin liian kaukana hypystä, joten Miko joutui tekemään ison kaaren seuraavalle hypylle. Seuraava toisto oli paljon parempi. Lopuksi tehtiin harjoitus peilikuvana eli siniset numerot. Meillä meni oikein hyvin.

Olen tosi tyytyväinen, että Mikon vire pysyi viimeiseen toistoon asti riittävänä. Harjoitus oli myös meille juuri sopiva. Jäin tunnin jälkeen hetkeksi auttamaan kentän valmisteluissa viikonlopun kisoja varten, joissa olen töissä sunnuntaina.

Unohdin eilen mainita, että tutustuimme yhden I-HAH:laisen 11-viikkoiseen cavalierpentuun. Voi kun se oli söpö! Mikokin sai tehdä pennun kanssa tuttavuutta ja oli siitä kovin kiinnostunut. Mutta sitten tänään, kun pojat oli tavannut hieman vanhemman (ehkä 4kk) ranskanbulldoggipennun, niin Miko oli mennyt sitä karkuun. Molemmat oli aika saman kokoisia, mutta ehkä vanhempi pentu oli vaan hyi