Ehkä Miko on nyt saanut yhden hyvän kokemuksen isosta mustasta koirasta. Tänään ulkona tuli vastaan mies oikein ison labbiksen kanssa. Miko haisteli maata niin innokkaasti, ettei aluksi huomannut koko koiraa. Se sitten vähän säikähti kun viimein ne näki, kun olivat jo aika lähellä. Mies sanoi koiran olevan kiltti ja että siihen voi tulla tutustumaan. Menin kyykkyyn ja rapsutin koiraa, jolloin Mikokin tuli sitä haistelemaan. Sen kanssa Miko ei kuitenkaan yrittänyt leikkiä

Toissapäivänä (vasta) keksin, että Mikon jauhelihat voisi pakastaa minigrippusseissa kun jauheliha ei kovin kauaa jääkapissa säily ja sitä menee vähän päivässä. Ensin piti soittaa isälle ja varmistaa, että niin voi tehdä Sain paketista annokset noin kahdelle viikolle, toivottavasti säilyvät. Isä sanoi, että kevyesti ruskistamalla säilyisi paremmin, mutta en tehnyt niin. Ainakaan tällä kertaa. Sanoin isälle myös, että jos ovat Päivin kanssa tekemässä pikavisiittejä mökille (heidän loman jälkeen kun lähtevät autolla kiertämään), niin meidät saa ottaa mukaan. Pääsee sitten Mikon kanssa vähän rantaan ja metsään, ehkä vapaanakin voi pitää enemmän (jos vain uskallan päästää). Ehkä meidän tyhjä pakastinkin alkaa vähitelleen täyttymään, kun ostin tänään kesän ensimmäiset mansikat ja pakastin osan. Oli kyllä hyviä Mustikoita ja vadelmia olisi suunnitelmissa pakastaa myös. Jos sitten vielä Mikon ruokaa pakastimeen hankkisi, kuten niitä siansaparoita

Eilen illalla Miko meni kaksi porrasta ylöspäin ja pisti etutassut kolmannelle. Olen noussut itse vähän sitä ylemmäksi, että seuraisi, mutta siitä alkaa vain haukku Meidän kerroksessa Miko varmaan lähtisi alaspäin, mutta eihän sitä voi päästää kun pää edellä tulisi kuitenkin alas.

Etikkaa on nyt kokeiltu puremiseen kahden päivän ajan. Aluksi toimi tai toimii muutekin jos vain onnistuu saamaan sitä Mikon suuhun... Ei kauaa kestänyt kun Miko keksi tämänkin keinon muuttaa leikiksi. Se tekee niin, että tulee näykkäisemään ja sitten nopeasti menee niin kauas ettei siihen yletä. Eikä varmasti siihen käteen koske, jonka sormessa etikkaa on. Aika usein käy myös niin, että jo etikan haistaessaan se pysyy pienen välimatkan päässä. Se saattaa haukkua ja murista samalla.

Tunnin päästä ulos sateeseen. Toivottavasti sitten ei enää sada kaatamalla...

Kuvassa Miko on vähän märkä kun riehui kosteassa heinikossa. Kuvasin myös tätä tapahtumaa, ehkä lisään videon jossain vaiheessa nettiin.