Markus lähti kuudelta Mikon kanssa ulkoilemaan. Seitsemältä ei poikia vielä näkynyt kotona ja vähän jo huolestuin kun kello alkoi lähestyä puoli kahdeksaan. Pelkäsin jo, että jotain on tapahtunut. Ajattelin myös, että pitää muistaa ottaa puhelin mukaan kun lähtee ulos Mikon kanssa kun molemmat on sen aina jättänyt kotiin. Meinasin jo melkein lähteä ulos poikia etsimään, mutta sitten vähän ennen puoli kahdeksaa ovi kävi. Markus ei yhtään ollut huomannut ajankulua ja itsekin ihmetteli, että aikaa oli mennyt niin paljon. Oli siihen ihan syykin, että viihtyivät niin ulkona. Hiekkakentällä Markus oli tavannut työkaverinsa, jolla on perhoskoiranarttu Bea. Beakin taitaa vielä olla pentu, varmaan 6-7kk. Miko oli kovasti leikkinyt ja paininut Bean kanssa. Vähän oli yrittänyt astuakin Tai mitä sellaiset eleet tuon ikäisellä pennulla sitten tarkoittavatkaan... Harmittaa etten ollut mukana kameran kanssa, mutta täytyy sopia treffit Bean kanssa, että pääsee Miko taas touhuamaan Miko ei kuulemma yhtään siellä kentällä totellut Markusta, ei tullut luokse niin kuin normaalisti nätisti tulee, mutta taisi olla liikaa häiriötekijöitä paikalla Aikaa vei myös se, että meidän pihalla oli paljon lapsia kun pojat oli kotiin tulossa ja Miko pääsi sitten lapsien ja parin aikuisenkin silitettäväksi Yhtä tyttöä Miko taisi vähän pelätä kun tyttö seurasi Mikoa, vaikka se yritti mennä karkuun. Toivottavasti lapsikokemukset oli kuitenkin pääosin positiivisia Kotona Mikolla oli vielä muutaman minuutin ajan energiaa ja se olisi halunnut leikkiä meidän Pepe-pupun kanssa, mutta Pepe ei ollut oikein kiinnostunut Sitten se poika nukahtikin.

Kun Mikon kanssa on ulkona asvaltilla, niin se menee siksakkia jalkakäytävän puolelta toiselle ja sitä saa koko ajan varoa ettei jää jalkoihin. Koko ajan joutuu melkein katsomaan alaspäin ja jalkoihin se tulee jos on jotain pelottavaa, vaikka auto menee ohi. Mutta muuten se kulkee nätisti Ehkä harjoittelemme parempaa hihnakäyttäymistä vasta elokuun alussa pentukurssilla

Kiitoksia kaikille, jotka ovat kommentteja kirjoittaneet, kiva että joku on käynyt lukemassa Kyllä tuon nätin naaman takana asustaa jonkinlainen riiviö, varsinkin ulkoilun jälkeen Miko usein riehaantuu pariksi minuutiksi ja silloin saa hampaita varoa.