Oltiin tänään lähemmäs kaksi tuntia ulkona, lähdettiin vähän neljän jälkeen ja kuuden paikkeilla tultiin takaisin. Eipä mikään ihme, että poika vielä nukkuu (nyt kello tulossa jo kahdeksan) Käytiin hakemassa Beeaa pihalle ja mentiin hiekkakentälle leikkimään. Miko jaksoi pitkään painia ja juosta, vaikka välillä pitikin vähän hengähtää. Ei kyllä poika ole läheskään niin ketterä ja nopea kuin pikku-Beea Pääasia, että hauskaa oli ja poika tykkäsi. Joskus taas uudestaan.

Näyttäisi Miko olevan vähän alakynnessä

Tänä aamuna oli vähän hermo kireällä, kun Miko herätti jo viideltä. Nukkumaan olin mennyt kahdentoista jälkeen ja muutaman kerran yöllä heräsin, joten unta olin saanut ehkä jotain neljä tuntia. Nukuin taas sitten klo 8-12 välisen ajan, tai välillä torkuin, kun tuohon aikaan Mikokin nukkuu. Ei se tosin koko tuota aikaa nuku, välillä leikkii itsekseen. Päiväruuan jälkeen kun oltiin ulkona, Miko lähti taas lehtien perään, joita tuuli kuljetti tiellä. Miko muuten menee jo tosi hyvin ulos. Aikaisemmin sitä oli vaikea saada meidän ulko-ovesta rappuun ja hissiin, mutta nyt se tulee jo mielellään. Rapun oven edessä on metallinen ritilä, joka varmaan tuntuu ikävältä tassuissa, kun sen yli Miko on alkanut hyppäämään. Rapun edessä on jotain tosi hyviä tuoksuja, kun siitä on sitten vaikea päästä eteenpäin. Aika usein olen joutunut ottamaan Mikon syliin ja kantamaan pois pihasta, kun on ollut odotettavissa, että asioille pitäisi pian päästä. Ettei vaan käy kuten Markukselle eilen kun Miko kakkasi meidän pihalle useamman ihmisen katsoessa Kerrostalojen pihat kun ei ole kovin koiraystävällisiä paikkoja...

Eilen harjoiteltiin viitisen minuuttia (eli pisin aika tähän mennessä) istumaan menoa. On tainnut oppi mennä jo ainakin vähän perille, kun päiväruokaa antaessani pyysin ensin Mikoa istumaan ja sehän istui Harjoituksia on vähän vaikeuttanut se, että Miko yhdistää makupalan istumiseen ja istuu ennen kuin sitä ehtii pyytääkään. Se saattaa myös antaa tassua samalla kun Markus on sille sitä opettanut. Pyysinkin viime viikolla, että tassut jätettäisiin vielä tässä vaiheessa pois, että saisi ensin istumisen toimimaan. Istumisen lisäksi ollaan harjoiteltu kontaktin ottamista eli kun Miko on katsonut silmiin, niin se on saanut palkkion. Näitä asioita päästään harjoittelemaan myös elokuussa neljänä sunnuntaina kun ilmoitin Mikon pentukurssille heti juhannuksen jälkeen, kun tiesin sen tulevan meille Ensimmäisenä sunnuntaina on pentukurssin lisäksi pentujen touhupäivä, jossa pennut saa leikkiä keskenään ja siellä myös tehdään joitain harjoituksia. Kurssit on Pitäjänmäessä, joten saamme matkustaa bussilla sunnuntaiaamuisin. Sinne menisi meiltä suoraan bussi, mutta tuo vanhaa Turuntietä menevä bussi menee niin harvoin, varsinkin sunnuntaina, että täytyy mennä normaalilla moottoritien bussilla ja vaihtaa Helsingissä toiseen. Jotain pentukursseja on myös täällä Nummelassa, mutta ne on niin korvessa (tai siis kaukana täältä ), että ilman autoa on sinne vaikea mennä.

Tilasin muuten eilen Hobby Hallista meille vettä ja tuulta kestävät ulkoilupuvut syksyä varten Minulla on kyllä ihan hyvä ulkoilutakki, josta ei ainakaan pienempi sade mene läpi, mutta tuulta se ei varmaan kovin hyvin pidä. Housuja ei ole eikä kenkiä. Eilen ja tänään aamulla, kun sukat kastui, tuli mieleen vedenkestävien kenkien hankinta. Täytyy koittaa tutkailla, millaiset olisi hyvät. Ja saada sellaiset ihan lähiaikoina hankittua kun sataa sitä kesälläkin.

Tänään Miko taas pelästyi koirien haukuntaa. Tuntuu jotenkin hassulta, että Mikoa haukkumiset pelottaa kun kasvattajan luona haukkua on saanut kuulla. Gipi-isä ainakin haukkuu kun joku tulee kotiin. Ehkä haukut on kaikilla niin erilaisia, että tuntemattomalta kuulostaviin reagoi eri tavalla. En tiedä.

Miko on alkanut välillä ulkona haluamaan syliin. Se ensin istuu ja katsoo ja jos menee kyykkyyn, niin Miko nostaa etujalat jalan/käden päälle ja yrittää vielä saada takajalatkin niin ylös nousemaan. Ja jos sen takapäätä nostaa, niin se jää syliin lepäämään. Pari kertaa se on myös vähän ulissut kun se on katsonut. Onkohan jokin ollut niin pelottavaa, että se on tullut lohtua hakemaan. Yleensä näin on käynyt uusissa paikoissa, mutta myös tutuissa.

Tähän vielä yksi kuva Mikon epämukavalta näyttävästä nukkuma-asennosta.