Nyt on sitten kulunut viikko siitä kun Miko tuli meille. Kylläpäs aika on kulunut nopeasti  Ensimmäinen lomaviikkokin on lopuillaan. Onneksi vielä kolme jäljellä.

Tänään leikattiin ensimmäistä kertaa pojan kynnet. Hyvin meni, vaikka muutaman kerran piti huutaa, eikä siihen kyllä syytä ollut Pari kynttä jätin leikkaamatta, kun niistä olisi saanut niin pienen palan leikattua, ettei leikkaaminen olisi ollut helppoa. Taitaa meidän kynsisakset olla vähän tylsät... En ihan vielä haluaisi käyttää koiran kynsisaksia, kun ne ovat kuitenkin sen verran isot. Nekin kynsisakset on silti pienelle koiralle tarkoitettu, pupuja varten ostettu aikanaan.

Tultiin vähän aikaa sitten ulkoa. Taisi mennä lähemmäksi 1,5 tuntia kun käytiin taas vähän pidempi lenkki. Uusia maisemia taas. Suurin osa ajasta meni kylläkin matkan ensimmäiseen kolmannekseen, kun Miko kävi joka paikan haistelemassa ja jäi välillä istumaan ja ihmettelemään. Uusissa maisemissa mentiin sitten reippaasti eteenpäin Mentiin keskustan poikki, kun siellä on vähän enemmän liikennettä. Vaikka eihän sitä liikennettä lauantai-iltana heinäkuussa niin ole. Autot alkaa olla jo ok, aina Miko ei edes huomaa, että sellainen menee ohi. Prätkät on vielä vähän pelottavia, varsinkin jos kovin pärisee. Lauantai-iltana tietysti teinit on mopoillaan liikenteessä, mutta niitä oli ihan sopivasti. Miko ei pahemmin pelännyt, kerran juoksi meidän jalkoihin turvaan. Ohi meni myös veturi ja sen ajaksi otin pojan syliin, kun se pitää niin kovaa meteliä. Onneksi ei ollut vaunuja. Täällä menee toistaiskesi vaan tavarajunia ja ne kolisee tosi paljon. Kotiin kun tultiin ajattelin pojan olevan jo ihan väsynyt, mutta taas tuli riehumiskohtaus. Ensin Miko meni pahvilaatikkoon, joka on sen peti, jossa se ei kuitenkaan nuku, riehumaan. Kuopimista ja repimistä. Sitten pari kierrosta juoksua ympäri kämppää. Sitten Miko yritti hyppiä sohvalle, jossa istuin. Kaikkea tätä tietysti murinan ja satunnaisten haukkujen kanssa. Menin lattialle istumaan poikaa rauhoittamaan ja se tulikin syliin, mutta pyöri siinä ympyrää. Sitten lattialle ja sammui Oli muuten niin pitkä ulkoilu, että tuli kahdet kakat Onneksi Markuksellakin oli yksi kakkapussi mukana että saatiin jätökset korjattua.

Enkeli-Miko tulee usein päivässä mun syliin hetkeksi lepäämään tai itseään nuolemaan, välillä myös lelua puremaan. Se on niin söpöä Saa se tulla sitten isonakin poikana, kun ei kuitenkaan niin isoksi kasva Demoni-Miko yrittää välillä purra paljon ja saattaa käydä lujasti käteen kiinni. Siksi varsinkin mun oikea käsi on ihan naarmuilla. Hyvä kun tänään kaupassa kehtasi kuitin allekirjoittaa Nyt kyllä käsi näyttää jo paremmalta kun olen saanut puremista hillittyä. Aluksi kielsin ja annoin muuta purtavaa ja kehuin kun otti sen suuhunsa. Tai jos ei ollut käsillä mitään muuta niin otin käden pois. Ei paljon auttanut, kun jatkoi vaan. Tänään kun yritin sohvalla syödä karjalanpiirakoita (ruokapöydän ääressä tulee niin harvoin syötyä kun siellä on muuta tavaraa), Miko yritti hyppiä sohvalle ja samalla jonkin verran murisi ja yritti purra. Nostin jalat ylös ja katsoin ihan jonnekin muualle. Eipä poika sitten kauaa jaksanut. Sen jälkeen olen tehnyt pojan yrittäessä purra/purressa niin, että kiellän ja sitten kiinnitän huomion jonnekin muualle tai lähden pois. Se on auttanut tosi paljon Otan nyt myös ulos lelun mukaan, kun aamulla Miko riehaantui niin, että kävi hetken vaan lahkeisiin kiinni. Nyt on sitten antaa jotain muuta purtavaa tilalle.

Kyllä Mikosta vielä hyvä poika tulee