Voih, nyt alkoi viimeinen lomaviikko. Aika on mennyt tosi nopeasti ja mielelläni vielä jatkaisin lomailua Töihin meno ei tällä hetkellä oikein innosta kun 1.8.09 astuu voimaan fuusio meidän ja toisen oppilaitoksen kanssa, joten ensi viikolla kun palaan töihin on työnantaja muuttunut. Työtehtäviin fuusio ei ole juurikaan vaikuttanut, vaikka tittelistä yksi sana muuttuukin. Työpäivien pituuskin kasvaa 30 minuutilla Aikaisemmin meillä oli ihana 7h 15min työpäivä ja nyt täytyy totutella vähän normaalimpaan työaikaan. Hyvä puoli on se, että 1.8. alkaa ensimmäinen vakituinen työsuhteeni Vaikka samassa paikassa olen päätoimisena ollut 2,5 vuotta ja opiskelujen ohessakin jonkin aikaa, niin aina työsuhde on ollut määräaikainen. Viimeisin oli tosin niinkin pitkä kuin 1,5v tuon tulossa olevan fuusion takia. Mutta puolen vuoden päästä aletaan varmasti vähentämään väkeä kun talous on jo nyt miinuksella... Mikon ei vielä ensi viikolla tarvitse jäädä kokonaan yksin kun Markus on vielä kotona, mutta hän tuskin nousee ennen klo 12. Eli vähän pidempään yksinoloon saa kuitenkin totutella.

Tarkoitus oli antaa Mikolle huomenna matolääkettä kun viikon päästä tiistaina menemme ensimmäiset rokotukset ottamaan, mutta kävin apteekissa varmistamassa, miten sitä Flubenolia annetaan. Eli kahtena tai kolmena päivänä peräkkäin, joten tänään, huomenna ja keskiviikkona tyhjennetään tuubia Mikon suuhun Punnitsin ensin Mikon ja oli aika yllätys kun paino oli noussut neljässä päivässä 700g Painoa nyt siis 5,6kg. Matolääkkeestä riittää kolmeksi päiväksi viisikiloiselle koiralle. Se saa riittää Mikolle, vaikka painoa onkin vähän enemmän. Annoimme matolääkkeen ennen päiväruokaa, jotta saisi vähän paremman maun suuhun sen jälkeen Eikä se kovin hyvää tainnutkaan olla kun poika niin yritti ensimmäisen satsin jälkeen rimpuilla pois sylistä.

Eilen illalla menimme lyhyen lenkin, jonka olen alkanut tekemään kerran päivässä, koska matka on sopivan pituinen. Matkasta puolet on asfalttia ja puolet hiekkatietä metsäisissä olosuhteissa Hiekkatiellä Miko alkoi seurata jotain hajujälkeä ja se alkoi ravaamaan nenä maassa kovaa vauhtia eteenpäin. Piti itsekin kävellä oikein reippaasti. Lenkki oli niin nopeasti ohi, että menimme vielä Rautian nurmikolle heittämään keppiä. Aluksi Mikon piti juosta nurmikolla olevien lintujen perään ja pupukin siellä oli. Tällä kertaa myös itse juoksin mukana kun normaalisti Mikon juoksu on tyssännyt siihen kun hihna kiristyy.

"Heitä jo se keppi."

Kepin perässä.

Keppi on noudettu, mutta takaisin sitä ei tuoda.

Luoksetuloakin piti harjoitella, "tänne" on tärkeä sana, jonka Miko osaa kunhan saa sen huomion