Tänään olisi ollut myös ensimmäinen pentukurssin neljästä kerrasta, mutta olin juuri silloin lääkärin huoneessa. Eilen kyynärpäihini ja polviin alkoi tulla melko isoja hyönteisen puremajälkeä muistuttavia paiseita. Päivän mittaan ne levisivät ja lopulta kyynärpäät ja polvet olivat kokonaan punaiset ja turvonneet. En siitä vielä huolestunut, mutta yön aikana jälkiä oli ilmestynyt jo melkein joka  puolelle kehoa. Päivystykseen lähdin koska molempien silmien sisäkulmat olivat turvonneet ja iho silmien ympärillä punainen. Pelkäsin, että kasvoihin tulisi lisää jälkiä ja silmät muurautuisivat kiinni, joten harkinnan jälkeen päätin lähteä taksilla Lohjalle (enpä muuten menee enää kuin äärimmäisessä hädässä, maksoi nimittäin ihan sikana!). En ollut potilaista kiireisimmästä päästä, joten istuin päivystyksessä noin 2,5h vaikka tullessani siellä oli vain muutama ihminen. Odottaessani alkoi kaduttaa, että lähdin, koska en halunnut jättää pentukurssia välistä. Nokkosrokkoa, sanoi lääkäri ja määräsi jotain allergialääkettä. Ei siis ollut mitään hätää ja sitten harmittikin vielä enemmän, että lähdin. Takaisin Nummelaan tulin bussilla, kävelin ensin 40min sairaalalta linja-autoasemalle. Pentujen touhupäivään vielä ehdin, joten Markus sai pakata tarvittavat tavarat mukaan ja viedä Mikon lenkille ennen kuin tulin. Olin Nummelassa klo 13 ja bussi Helsinkii lähti klo 13.15 Bussissa oli vain kaksi ihmistä meidän lisäksi kun se Lohjan bussi meni myös Helsinkiin. En ottanut Mikoa ollenkaan syliin, joten se oli koko matkan ajan jalkatilassa. Syötin sille melkein koko ajan nameja, kun toivoin sen olevan kunnolla. Matka meni nopeasti ja Munkkiniemessä vaihdoimme Pitäjänmäen bussiin. Menimme istumaan bussin keskiosaan, jossa lastenrattaita pidetään ja otin Mikon syliin. Se puri niin kovin, että rauhoittelin sitä ja syötin taas niitä nameja. Yksi tippui lattialle ja jäi sinne. Pajamäestä menimme metsätietä pitkin Pitäjänmäelle. Annoin metsätiellä Mikolle päiväruuan. Kohtasimme nuoren kultsun ja jonkun terrierin, joihin Miko tutustui, mutta oli taas vähän peloissaan kun kaksi koiraa tuli haistelemaan. Ulkoiluttajista nuorempi kysyi onko Miko koikkeri Sanoin, että olet ensimmäinen, joka on tunnistanut rodun. Hänelle koikkeri on yhtenä vaihtoehtona toiseksi koiraksi.

Touhupäivään osallistui Mikon lisäksi kaksi russelia, 11vko ja 5kk, mäyräkoira, kääpiösnautseri 11vko, keskikok. villakoira 4kk, bichon frise 13vko ja bretagnenbassetti. Aluksi kaikkia odotellessamme Miko ei millään malttanut pysyä aloillaan kun se olisi halunnut leikkiä kaikkien kanssa. Miko oli kaikista pennuista rauhattomin ja se veti koko ajan joka suuntaan Aluksi pääsivät leikkimään vapaana (olimme sisätiloissa) nuorimmat eli Miko, toinen russeli ja kääpiösnautseri. Pikkuinen snautseri oli niin arka, ettei siitä ollut leikkikaveriksi, mutta russelin kanssa Miko leikki, vaikka oli jo siinä vaiheessa väsynyt (päiväunet jäänyt välistä). Leikin jälkeen piti rauhoitella pentua heittämällä makupaloja lattialla, jotta se saa käyttää nenäänsä. Miko ei makupaloista välittänyt, kun olin ruokkinut sitä jo niin paljon... Rauhoittamisesta ei siis tullut oikein mitään. Varsinkaan kun vanhemmat pennut leikkivät vieressä. Tämän jälkeen kaikki saivat näyttää miten istutaan. Miko ei kuunnellut yhtään kun ympärillä oli niin paljon häiriöitä ja kouluttaja pyysi menemään vähän sivumpaan. Sitten sain sen huomion ja poika istui nätisti.  Kävimme ulkona tekemässä tarpeita, Miko tosin ei tainnut malttaa. Sitten taas pienet sai leikkiä, nyt mukaan tuli myös bichon ja mäyris. Miko edelleen tykkäsi leikkiä eniten pikkurusselin kanssa, ehkä se johtui siitä kun koikkereiden on sanottu olevan vähän rasisteja ja se russeli oli yhtä ruskea-valkoinen kuin Mikokin Väsymys näkyi jo toisella kierroksella kun russeli makasi suurimman osan ajasta maassa selällään ja antoi Mikon purra sitä Tämän jälkeen rauhoittumista piti kokeilla niin, että ottaa koiran syliin ja pitää sitä rintaa vasten. Jonkin aikaa Miko olikin rauhallisesti sylissäni, mutta suurin osa ajasta isompien leikkiessä meni vetämiseen ja maassa makaamiseen. Kävimme kaikki myös näyttämässä luoksetulon. Kouluttaja piti koiraa ja itse mentiin kauemmaksi ja kutsuttiin sitä. Onneksi sain Mikon kiinnittämään huomion itseeni ja se juoksi luokseni, mutta meni kyllä vähän ohi... Kouluttaja kävi myös kaikkien koirakkojen luona ja katsoi mm. hampaat. Mikolla oli siinä vaiheessa puremisvaihe, joten hetken kouluttaja yritti saada Mikon olemaan purematta, mutta sanoi sitten tulevan luoksemme vielä uudestaan. Lopuksi hän tuli taas meidän luokse, mutta Mikon pureskelu jatkui ja hampaat jäi katsomatta.

Mikon kanssa täytyy rauhoittumista harjoitella enemmän ja tehdä Beean kanssa niin, ettei se pääse leikkimään ennen kuin rauhoittuu. Ei Miko kovin hyvää kuvaa itsestään antanut kun se oli niin rauhaton eikä yhtään kuunnellut minua (enkä siten itsestänikään koiranomistajana ). Sanoin kouluttajalle lopuksi, miksi pentukurssi jäi välistä ja hän pyysi pistämään sähköpostia ja kysymään, jos voisin korvata ensimmäisen kerran joku toinen päivä. Kiva

Kävelimme takaisin Pajamäkeen bussipysäkille. Pysäkki oli päätepysäkki ja bussi seisoi siellä ovet auki. Kuljettaja ei ollut paikalla ja jäimme ulos odottamaan, kun piti lippu ostaa. Miko alkoi vinkumaan ja nosti etutassut bussiin, ihme hinku sillä sinne oli Naiskuljettaja tuli ja rapsutti Mikoa ja sanoi, ettei kukaan ole aikaisemmin noin kovasti halunnut hänen bussiin Hän meni kuitenkin vielä käymään jossain, joten jäimme ulos. Naisen tullessa takaisin Miko oli iloinen. Kuljettaja kysyi Mikon rotua, jonka kerrottuani  hän hetken mietti ja lisäsin, että on vähän harvinaisempi rotu. Sitten hän sanoi, että tietää kyllä rodun, se ei vaan pikkuisena näyttänyt ihan samalta kuin isona Menimme taas bussin keskiosaan ja lattialla oli se aikaisemmin sinne tippunut nami, sama bussi siis Miko oli ihan nätisti, vaikka välillä yritti päästä muualle. Nameja en antanut enää ollenkaan. Nummelan bussissa taisi olla sama kuski kuin menomatkalla. Jäimme kuskin taakse ja hetken Miko yritti päästä tutkimaan ympäristöä, mutta nukahti sitten. Taaskaan ei yhtän nameja ja hyvin matka meni. Joten ensi kerralla ei nameja bussissa, ainakaan noin paljon, kyllä Miko siellä lattialla on ihan nätisti kunhan rauhoittuu.

Miko vaikutti koulutushallissa stressaantuneelta. Se läähätti koko ajan, joi paljon ja sydän tuntui kovin hakkaavan. En tiedä johtuiko siitä, että unet oli jäänyt välistä vai muista koirista. Toivottavasti ensi viikolla pentukurssi menee hyvin, kun siellä ei kuitenkaan ole tarkoitus leikkiä toisten kanssa.