Nyt on sitten pentukurssi käyty kokonaan. Tiesin kyllä, ettemme paljon menettäneet, vaikka olimme poissa ensimmäisen kerran, mutta halusin sen käydä muiden pentujen takia. Ja kyllä kannatti Meillä oli tosi mukavaa.

Aikaisempi pentukurssi oli klo 11 ja tänään menimme klo 13 alkavalle, kun ajattelin, että Miko olisi saanut levättyä enemmän ennen lähtöä. Vähän huonosti se taas nukkui aamupäivän ja ulos lähdimme noin puoli tuntia ennen bussin lähtöä, että saisi vähän Mikoa väsytettyä Bussimatka alkoi jo tutulla tavalla eli käsiä purren. Otin pojan syliin ja syötin sille tikkuluuta, joka ei oikein maistunut. Veikkolan jälkeen pistin Mikon lattialle ja annoin sille kuivatun possun nenän. Miko ei voinut syödä sitä meidän jalkatilassa vaan se olisi ollut lähdössä muualle. Kun en sitä muualle päästänyt, niin kävi niin, että Miko söi sen sitten sylissäni... Pitää nätisti bussin lattialla matkustamista harjoitella, mutta nämä pentukurssimatkat ei siihen sovellu kun pitäisi olla nälkäinen kurssilla. Menimme Vanhan Turuntien bussilla, joten pääsimme sillä suoraan Pitäjänmäkeen. Miko alkoi nukkua sylissäni vähän ennen Leppävaaraa ja kun jäimme pois Leppävaaran jälkeen, niin unet jäi tosi lyhyiksi.

Kohtasimme toisen pentukurssilaisen matkalla, perunkarvatonkoiran karvallisen version Sen kanssa Miko vähän paini ja sen jälkeen jättäyidyimme vähän jälkeen, että pääsisimme jotenkin kurssipaikalle. Mikohan koko ajan veti ja annoin sen vetää mutta ei muuten oltaisi koskaan päästy perille kun edessä oli leikkikaveri.

Kurssi aloitettiin ulkona kun emme päässeet sisälle. Siellä ei ollut ketään avaimellista paikalla Esittäydyimme ulkona, jonka jälkeen ovenavaaja saapui.  Paikalla oli perunkarvatonkoira Niki (tai Miki), kääpiövillakoira Morris, petit basset (loppuosa varmaan griffon vendéen) Ivan, russeli jonka nimeä en muista, staffordshirenbullterrieri Jimi ja kultsu Sissi. Ulkona paistoi lämpimästi aurinko kun aloitimme ja vähän sen jälkeen kun pääsimme sisään, alkoi sataa. Aloitimme istumisen näyttämisellä, joka sujuu meiltä jo tosi hyvin. Loppu aika olikin leikkimistä. Leikin aloittivat pienimmät eli perunkarvatonkoira, kääpiövillakoira ja jackrusselinterrieri. Niiden leikki oli vähän vaisua, mutta vauhtia riitti sitten kun Miko pääsi kehiin Pienten leikkiessä me isommat oltiin sivussa ja meidän koirat leikkivät, tosin hihnassa. Saimme käyttää ajan keskusteluun, jonka tuloksena luulen, että voimme alkaa tehdä vähän pidempiä lenkkejä. Petit basset Ivan oli noin 5kk ja eläinlääkäri oli sanonut, että sen kanssa voi tehdä 1-2km lenkkejä. Ehkä me Mikon kanssa voidaan kilsan lenkki tehdä. Tosin mulla ei ole matkojen pituuksista mitään käsitystä, joten pitää varmaan vähän kartasta mittailla millaista matkaa ollaan nyt menty ja paljon on 1km Pienten jälkeen leikkimään pääsivät Mikon lisäksi Jimi-staffi, Ivan ja Sissi-kultsu. Ensin Miko vähän paini, mutta vauhtia saatiin pian aikaiseksi kun Miko lähti tuttuun tapaan kovaan juoksuun ja sai muut peräänsä On se kyllä niin hyvän näköistä kun Miko vetää täysiä ympäri huonetta. Eikä mikään ihme, että poika oli kurssin jälkeen ihan loppu. Leikin jälkeen rauhoiteltiin heittämällä muutama nami pienelle alueelle, että koirat pääsi nenäänsä käyttämään. Seuraavaksi taas pienet leikkivät. Isommat lepäilivät sillä aikaa ja välillä vähän painivat. Sitten me päästiin uudestaan leikkimään ja sama meno jatkui eli Miko juoksutti osan aikaa toisia ja välillä paini. Tämän jälkeen rauhoiteltiin silittämällä rintaa. Mikon kanssa se ei tosi onnistunut kun poika oli niin loppu, että makasi pitkin pituuttaan lattialla. Lopuksi harjoiteltiin pupua, mutta Mikon kanssa siitä ei tullut enää mitään.

On se kumma, miten nuo pienet saa energiaa hetken levättyään. Menimme samaa matkaa asemalle Morris-villakoiran kanssa ja ne painivat melkein koko matkan. Onneksi aikaa junan tuloon oli 20min. Nurmikko oli ihan märkä, joten kohta olivat pikkuisetkin. Miko kävi vielä mudassa piehtaroimassa. Miko muuten oli vähän väliä astumassa Morrista. Viime pentukurssilla tähän käsittelyyn joutui yorkshirenterrieri Jalo aina kun Miko pääsi sen lähelle. Matka asemalle sujui hyvin, mutta asemalla astuminen jatkui ja osa ihmisistä vähän katseli meitä... Ne on vaan pentuja ja molemmat poikia, joten ei tuosta jälkikasvua ole tulossa En aikaisemmin ole tajunnutkaan kuinka matalat portaat laiturille ovat ja olen Mikon aina kantanut alas. Nyt Miko meni ne Morriksen perässä hienosti alas Tosin Miko olisi varmaan tullut portaat pää edellä alas, jos en olisi hihnalla hillinnyt menoa... Menimme siis taas Kannelmäkeen, josta Ari vei meidät autolla kotiin.

Tässä muutama kännykän kameralla otettu kuva. Pahoittelen laatua kun ei tuo kamera oikein tahdo pysyä liikkeessä mukana...