Nyt on takana pentukurssin toinen kerta, joka oli siis meille ensimmäinen. Ensimmäisen väliin jääneen kerran käymme tämän pentukurssin jälkeisenä sunnuntaina eli 30.8. Sen jälkeen yksi sunnuntai kotona ja sitten alkaakin jo pentuagility Tällä kertaa Mikosta sai olla ylpeäkin, vaikka se vähän saikin minut nolostumaan Viime sunnuntaina Miko oli niin väsynyt, ettei se kuunnellut ja oli stressaantuneen oloinen.

Bussille piti lähteä kun Miko vielä nukkui ja sitä väsytti niin, että kun ensin kävin sen luona, Miko avasi vähän silmiään ja sulki ne sitten. Vähän ajan päästä tulin pistämään sille pannan ja taas se vähän silmiään avasi ja nosti päätä, sitten taas silmät kiinni. Annoin sen vielä nukkua, mutta ulos halusin lähteä viimeistään 15min ennen bussin lähtöä, että poika saa tehtyä tarpeensa. Kun tuli aika lähteä, otin Mikon syliin. Rapussa Miko jo piristyi sen verran, että halusi itse kävellä. Bussissa jäimme ihan eteen, kuljettajan taakse. Aluksi Miko istui ja välillä tutki jalkatilaa, mutta Veikkolassa se nousi minua vasten ja alkoi purra. Siitä seurasi myös murinaa ja kaksi haukahdusta. Kaivoin repusta Mikolle puruluun, jota se vain vähän nuoli. Onneksi tämän jälkeen Miko rauhoittui ja loppumatkan se nukkui. Niemenmäessä vaihdoimme Helsingin sisäiseen bussiin. Lyhyellä matkalla oli paljon jarrutuksia, kiihdytyksiä ja jyrkkiä käännöksiä, joka taisi aiheuttaa Mikolle vähän matkapahoinvointia ja niin poika oksensi siihen bussin lattialle Onneksi oli paperia mukana, jolla siivoin sotkun. Sitten kävelimme metsän poikki Pitäjänmäkeen, jossa koirakoulun ulkopuolella oli muita pentukurssilaisia. Yksi iso musta koira oli kova haukkumaan ja sitä Miko ulkona pelästyi. Sisällä Miko pääsi tutustumaan labradoriin jonka kanssa se sai vähän leikkiäkin. Labradorin kanssa oli englantia puhuva nuori mies. Sisällä kun olimme asettuneet ympäri huonetta niin, että kaikilla oli omaa tilaa, se iso koira oli meidän oikealla puolella. Miko ei enää sisällä pelännyt sen haukkua ja haukkui sille välillä takaisin Meidän vasemmalla puolella oli springerspanieli (jossa oli ihanaa tumman suklaan ruskeaa väriä, tuli ihan vesi kielelle ), joka oli niin kiinnostunut muista koirista ettei se oikein tahtonut kuunnella sen kanssa olevia tyttöjä (äiti oli myös mukana). Miko oli kiinnostunut muista koirista, mutta tosi hyvin sain sen huomion niin halutessani. Muut olivat ensimmäisellä kerralla harjoitelleet istumista ja maahanmenoa, joiden sujumisen näytimme ohjaajalle. Miko istui ja meni maahan oikein hyvin. Maahan menoon tarvitsee edelleen kädellä ohjausta. Pidimme vähän taukoa niin, että pennut jaettiin pareiksi ja ne saivat leikkiä keskenään. Pentuja oli pariton määrä ja Miko sai kaverikseen sen labradorin ja suomenlapinkoiran. Labbis taisi vähän ujostella leikkimistä kahden muun pennun kanssa, joten Miko suomenlapinkoira leikkivät innokkaasti yhdessä. Ne nousi toisiaan vasten ja paini Kivasti olivat vielä samankokoisia. Lappalaisen otteet taisi käydä lopuksi vähän rajuiksi, kun Miko pari kertaa inahti ja meni lopuksi A-asteen alle piiloon (huoneessa oli agilityesteitä). Sitten jatkettiin jalkojen pujottelun opettelemisella. Heti opastuksen jälkeen aloin miettimään, että kummalta puolelta jalkaa sen koiran piti tullakaan ja jouduin kysymään. Välillä harjoittelussa taisi mennä vähän sekaisin, mutta onneksi sain kirjallisen materiaalin, jonka muut saivat ekalla kerralla, jossa pitäisi olla ohjeet. Ennen pujottelua näytettiin luoksetulo-osaamista. Miko juoksi luokseni oikein reippaasti Mikolle tuli sitten vähän hätä ja se alkoi kakata maton päälle, joka peitti osaa huoneesta. Vedin pojan lattialle, mutta vähän ehti tulla matolle. Sitten tuli pissatkin... Lattialle onneksi Lopuksi harjoittelimme vielä paikalla oloa. Kotona tämä harjoitus ei ole oikein onnistunut, mutta tänään oppimani tapa onkin parempi. Ulkona oli odottamassa jo seuraavia kurssilaisia, joita piti moikata. Kurssilla oli kaksi yorkshirenterrieriä(?), joihin Miko pääsi ulkona tutustumaan. Yhtä niistä se alkoi astumaankin. Muita ulkona moikattavia koiria oli dobermanni, joku pieni valkoinen koira ja mäyräkoira. Tulipahan nähtyä monennäköistä ja -kokoista koiraa.

Olin aikaisemmin soittanut Ari-veljelleni ja tiedustellut kyydin saamista, kun pidin todennäköisenä, ettemme ehdi siihen nro 14 bussiin, jolla ehtisimme seuraavaan Nummelan bussiin. Muuten joutuisimme odottamaan tunnin seuraavaa. Arille se sopi ja niin me kurssin jälkeen lähdimme juna-asemalle kun Mikolla kesti muita koiria tervehtiessä niin kauan (eli 5min ). Asemalla nainen rattaineen pysähtyi silittämään Mikoa. Rotukyselyyn vastattuani nainen sanoin tutullaan olevan koikkeri, mutta ei ollut tunnistanut pentua samaksi roduksi. Miko sai myös muilta rapsutteluja niin Pitäjänmäen kuin Huopalahden asemilla. Menimme siis junalla ensin kaksi pysäkkiä, sitten vaihdoimme toiseen junaan ja menimme taas kaksi pysäkkiä. M-juna oli matalalattiainen, mutta nostin Mikon silti sinne, kun junan ja laiturin väliin jää tyhjää tilaa. Junasta tuli nuori nainen isohkon koiransa kanssa ja tämä koira ei tainnut huomata lovea, kun sen takajalat tipahti junan ja laiturin väliin. Nopeasti se kuitenkin pääsi siitä ylös.

Äidin luona (äiti ei ollut kotona eikä vieläkään ole nähnyt Mikoa) Miko tutustui innokkaasti asuntoon. Sille tuli jo ikävä kun kävin vessassa kun se tuli oven taakse ulisemaan Miko kävi sitten pissaamassa äidin matolle... Lähdimme, kun olin saanut vähän juotua ja syötyä. Arin auto oli auringossa ja tosi kuuma. Olisin varmaan mennyt Mikon kanssa takapenkille, mutta siellä oli vielä kaksi turvaistuinta Arin, Lauran ja lapsien Isojoen reissun jäljiltä. Menin siis eteen ja otin Mikon jalkoihin. Kauaa Miko ei siellä viihtynyt kun nousi minua vasten ja yritti saada takajalatkin nostettua ylös. Autoin poikaa ja niin se matkusti sitten sylissäni. Muuten Miko makasi ihan nätisti sylissäni, mutta pari kertaa nousi minua vasten ja yritti mennä jonnekin olkapäideni taakse. Nummelan kohdilla näin jonkin patin Mikon toisen etujalan sisäpuolella ja ajattelin, että ei kai se vaan ole mitä luulen. Otin Mikon toisenlaiseen asentoon ja kyllä, se oli punkki (siis puutiainen) Kotona ei auttanut kuin ottaa punkkipihdit. Ajattelin, etten kuitenkaan osaa niitä käyttää ja punkin pää jää Mikon ihoon, mutta irrottaminen kävikin yllättävän helposti. Pistin puutiaisen talouspaperille ja katsoin, että se on ehjä ja tutkailin sitä hetken aikaa, kun en moista ole ennen nähnyt Sitten puutiainen pääsi matkalle viemäristöömme. Olisiko se pitänyt ensin tappaa?

Miko nukahti melko pian. Ari lähti kotiin ja minä apteekkiin hakemaan punkkikarkoitetta. Kotona olimme noin kahdelta ja Miko nukkui puoli viiteen asti, vähän siis päiväruoka siirtyi.

Tänä aamuna ensimmäistä kertaa löysäsin Mikon pantaa kun se tuntui jo vähän puristavan. Enää pantaa ei voi löysätä kuin ihan vähän, mutta eipä haittaa kun kohta meille tulee valjaat Eläinkaupasta tulee tekstiviesti kun sinne on tullut sellaisia valjaita, joita voi säätää melko paljon eli ei pitäisi heti jäädä pieneksi.

Päiväruuan jälkeen kun kävimme ulkona, Miko löysi pihastamme pienen luun, jonka huomasin vasta kun Mikon suusta kuului "kraks". Se taisi ehtiä nielaista palan luusta Hetki tuon jälkeen luulin Mikon ottavan maasta lyhyen, paksun kepin, jota se kantoi. Kun olin Mikon lähellä, se väisti, jolloin epäilykset heräsi ja katsoin pojan suuhun. Se keppi olikin joku lihapala (kypsää kanaa?). Toivottavasti ei kerinyt sitä syömään...

Miko oli tänään oikein rohkea ja reipas poika

Tässä kuvia automatkustajasta.

Jäinen porkkana pureskeltavana.

Huomenna saattaa olla ensimmäinen päivä kun jää blogikirjoitus välistä Huomenna palaa opettajatkin töihin ja meillä on henkilöstön orientaatiopäivät Vuosaaressa. Ohjelmaan oli merkitty illallinen klo 17.30, joten koko päivä taitaa siellä mennä.