Lauantai-iltana ja eilen aamulla Miko nosti toista takajalkaa kun kävi pissalla  Nämä kaksi kertaa ovat toistaiseksi ainoat kerrat, jolloin näin on tapahtunut.

Näimme eilen aamulla meidän pihalla sen naisen, joka oli pari viikkoa sitten kissan kanssa ulkona. Miko tunnisti naisen ja meni innoissaan häntä heiluen tervehtimään. Intopissatkin taisi päästä. Nainen sanoin, että hänen miehensä on myös ihastunut meidän Mikoon. He ilmeisesti omistavat sen saksanpaimenkoiran, joka haukkuu Mikon nähdessään. Nainen sanoi, että heidän Maisa kasvoi kultsujen kanssa, mutta ei ole enää ollut tekemisissä muiden koirien kanssa, jonka vuoksi varmaan käyttäytyy Mikoa ja muita koiria kohtaan huonosti.

Mätsäristä vielä. Mun kehän tuomari oli tosi mukava ja meillä homma toimi hyvin. Pentukehässä oli ilmeisesti ollut vähän sähläystä ja kehäsihteerin/sihteerien olisi ollut hyvä olla alkubriiffauksessa. Kaikissa kehissä koirat saivat kirjallisen arvostelun, jossa arvosteltiin luonne, esiintyminen ja yleisilme ruksaamalla joko erinomainen, hyvä tai ei tänään parhaimmillaan. En tiedä millaisen arvostelun Miko sai kun en saanut sitä lappua handlerilta (enkä huomannut pyytää). Voihan olla etteivät ne pentukehässä antaneet sitä ollenkaan, jos muutenkin sähläsivät. Tai sitten handleri ei säästänyt sitä. Olisi ollut kiva tietää

Eilen illalla klo 20 alkoi tokon pentukurssi. Tutkin vielä töissä, jos me voitaisiin päästä koulutuskentälle jotenkin bussilla. Löysin sellaisen reitin, jossa mentiin 5min bussimatka Kalkkimäkeen ja siitä 1,1km kävely kentälle polkua pitkin, jota ei kaikissa kartoissa näkynyt. Otin riskin ja lähdimme bussilla. Jäimme Hanko-Hyvinkään varrella. En nähnyt mistä polku kentän suuntaan lähtee, joten epäilin, ettei sitä olekaan (metsässä selvisi, että taisi se jostain tienvarressa olevan lounaspaikan takaa löytyä). Otin sitten varasuunnitelman käyttöön ja kävelimme tien varrella ensin poispäin kentästä ja sitten käännyimme tielle, jonka varrella oli teollisuusaluetta ja ympärillä metsää. Oli vähän pelottavaa ja tuli mietittyä, että oliko tämä suunnitelma sittenkään niin hyvä  Kävelyä ennen polulle pääsemistä tuli kyllä aika reippaasti. Koko kävelymatkaan ei kuitenkaan mennyt kuin puolituntia. Polku oli keskellä metsää ja kun Mikoa vähän pelotti, niin tuli sitä itsekin mietittyä mitä metsässä mahtaa olla. Polulle kuului välillä haukkumista ja melko pian olimmekin kentän vieressä. Kenttiä oli kaksi, joista toisessa harjoiteltiin agilitya ja toisessa pk-juttuja.

Odottaessa Miko leikki hetken sekarotuisen (ainakin labbista ja setteriä) kanssa, jonka omistaja kysyi olinko eilen (eli sunnuntaina) Veikkolassa. Hänen lapset olivat silloin ihastelleet Mikoa  Tutustuimme myös Mikon ikäiseen phaleneen, joka vähän pelkäsi Mikoa. Normaalisti se on muiden koirien kimpussa, mutta Mikon innostus hämmensi sitä. Eipä ollut ensimmäinen kerta kun normaalisti kaikkien kanssa leikkiä yrittävä pentu hämmentyy Mikon seurassa, kun se on enemmän hössöttäjä  Miko leikki vähän myös 8kk ikäisen collien kanssa, joka ei ollut niin tottunut muihin koiriin ja vähän pelkäsi, kun Miko oli niin päällekäyvä. Usein se perääntyi omistajien jalkoihin, mutta kiinnostusta leikkiin kuitenkin oli.

Meitä oli 24 ja kouluttajia 4. Jakauduimme niin, että jokaisella kouluttajalla oli 6 koirakkoa. Meidän ryhmässä oli suloinen pikku-saluki, snautseri, hovawart, australianpaimenkoira ja ceskoslovensky vlcak (en ole ihan varma onko oikea rotu, mutta susimainen rotu kuitenkin). Aluksi oli vähän teoriaa ja sitten koiran koskettelua (korvat, hampaat, jalkoväli). Miko alkoi riehumaan kun yritin katsoa sen korvia ja kouluttaja antoi rauhoittamisvinkkejä. Kun Miko rauhoittui, koskettelu meni hyvin. Kouluttaja kävi myös koskemassa koiria. Kokeilimme, miten koirat innostuvat lelulla leikkimisestä. Miko innostui heti kun näki minun ottavan narupallon esiin. Meille kouluttaja sanoi, että Miko innostuu kaikesta kuten muutkin rotunsa edustajat  Kokeilimme myös lelun luovutusta ja miten koirat leikkivät vieraan (=kouluttajan) kanssa. Mikolle vieraat ihmiset ei ole ongelma  Teimme katsekontaktiharjoituksia niin, että pidimme namia posken lähellä ja koira palkittiin heti kun katsoi silmiin, Mitenkään ei saanut auttaa vaan koiran piti itse tajuta, mistä namin saa. Miko ei oikein tajunnut… Lopuksi vielä harjoittelimme luoksetuloa joko niin, että koira jäi eteen tai sivulle istumaan riippuen siitä haluaako suuntautua tokoon vai pk-puoleen.

Olin ajatellut pyytää joltain kyydin Nummelan keskustaan, mutta meidän ryhmä oli viimeisenä valmis ja kaikki kerkesivät lähteä pois. Lähdimme sitten kävelemään. Meidän kanssa käveli tyttö pumin kanssa. Välillä Miko ja pumi leikkivät ja välillä ne kulkivat nätisti. Noin 30-40min kävelyn jälkeen tyttö ja pumi kääntyivät kotitielleen ja me jatkoimme hetken, jonka jälkeen soitin taksin. Kotona olimme klo 22.