Eilisellä pentukurssilla näytimme ensimmäiseksi ”kotiläksyt” eli ne asiat, joita kotona piti harjoitella (lelulla leikkiminen, vierelle tulo ja katsekontakti). Leluista Miko innostuu helposti, erityisesti kun kursseilla käyttämäni lelu ei ole saatavilla kotona. Salukin (joka ei innostu leluista) omistaja ihmetteli miksi koiran kanssa pitää leikkiä

Tänään kentällä tuntui olevan entistä enemmän kaikkia hajuja, kun Miko oli koko kurssin ajan nenän maassa ja kulki johonkin. Ohjaaja ihmetteli kun Miko oli niin rauhallinen tällä kertaa, mutta se oli vain niin kiinnostunut hajuista. Tosin ei sitä rauhallisuutta ihan koko kurssin ajan kestänyt…

Ohjaaja puhui kieltämisestä ja otti esimerkiksi oman koiran, joka kuuli ”ei” ensimmäisen kerran vasta 2-vuotiaana sekä Mikon puremisen vuoksi. Hänen mukaan koikkereilla voi olla taipumusta puremiseen (en ole kyllä yhdeltäkään koikkerin omistajalta tämmöistä kuullut). Myöhemmin kun kielsin Mikoa, kun se alkoi riehua, ohjaaja sanoi, että kieltämiseni on liian vaisua. Täytyy nyt harjoitella runsaasti, että saan ”ein” kuulostamaan siltä, että oikeasti sitä tarkoitan. Tai etsiä joka metallipurkki ja pistää sen sisälle kolikoita, jota voisi kolistella kun Miko alkaa purra.

Harjoittelimme luokse tuloa niin, että koiralla oli varmuuden vuoksi liina. Ohjaaja piti koiraa paikalla ja itse piti juosta kentän laidalle huutaen. Sitten ohjaaja päästi koiran. Miko kyllä tuli kovaa vauhtia luokse, mutta tilanne oli liian innostava kun Miko meni ohi ja alkoi riuhtoa liinaa.

Lopuksi harjoittelimme istumista. Kotitehtäväksi saimme harjoitella istumista niin, että koiran istuttua astumme yhden askeleen kauemmaksi. Tätä harjoitellaan niin, että koira istuu edessä, oikealla ja vasemmalla puolella. Salukin omistaja ihmetteli sitäkin, mihin tämä tähtää. Kentällä harjoittelimme istumista liikkeestä. Miko aika nopeasti tajusi, että pysähdyttyäni kannattaa istua, että saa namin. Miko vain istuu vähän sinne tänne…. Emme kovin montaa kertaa saatu harjoiteltua, kun Mikon pää oli koko ajan maassa ja siihen oli vaikea saada kontaktia. Ohjaajan mukaan makupaloissani oli vikaa kun hän sai heti Mikon kulkemaan vierellään nätisti ja istumaan viereen. Ihan hyvä kun hän näytti Mikon kanssa miten harjoittelu pitää tehdä, ehkä nyt saan itsekin Mikon pysymään vierellä. Se on kyllä totta, että makupalat ei ollut ihan parhaasta päästä, kun otin Mikon iltanappulat mukaan. Ensi kerralla nakkia

Odottamista pitää Mikon kanssa harjoitella ja onneksi se kuulukin ensi kerran ohjelmaan. Miko ei yhtään malta pysyä paikallaan. Muut koirat istuvat nätisti paikallaan, mutta Miko on kokoajan liikkeessä.

Tuo Hiiden Haukkujen kenttä on kaikkein haastavin paikka, jossa Mikoa olen kouluttanut. Mikoa ei muut koirat niin kiinnosta, mutta kaikki ne koirien ja muut hajut, joita maassa on, vie sen mennessään. Mikoa on aikaisemminkin koulutettu ulkona, mutta häiriöitä ei ole ollut noin paljon.