Tänään töistä lähtö vähän venyi (vaikka täyttä päivää ei tullutkaan) ja siksi jouduimme lähtemään Veikkolaan heti kun tulin kotiin. Se, ettei Miko ollut saanut välissä kuluttaa energiaa, näkyi harjoituksissa. Aluksi olimme rivissä ja aiheena oli luoksepäästävyys. Miko syöksähti heti kouluttajan luokse kun hän lähestyi, joten otimme uusiksi niin, että sai samalla namia kun kouluttaja tuli tervehtimään. Toisen kouluttajan kohdalla Miko malttoi pysyä makupalan jälkeen paikallaan ja kouluttaja vähän ojensi kättä Mikoa kohti. Seuraavaksi menimme rinkiin ja pujottelimme yksitellen muiden koirakoiden välistä. Saimme taas paljon kehuja siitä, kuinka hienosti Miko seuraa vierelläni Yksi hairahdus tuli ja Miko kiinnitti ohitettavaan koiraan huomion ja hetki meni ennen kuin päästiin takaisin järjestykseen. Kouluttaja sanoi, että kannattaa ahkerasti palkita katsekontaktista kun Miko seuraa. Hän oli ennen meidän suorituksia näyttänyt seuraamista oman koiran kanssa, jonka katse välillä harhaili ja sehän ei ole toivottavaa jos tokossa haluaa kilpailla.

Pujottelun jälkeen menimme taas riviin. Harjoituksena oli maahan meno seisomisesta. Mikon kanssa maahan meno istumisen kautta onnistuu, mutta tämä olikin vaativampaa. Varsinkin kun Mikon keskittyminen alkoi herpaantua Sain kerran makupalalla vedettyä Mikon seisonnasta maahan, mutta siihen onnistumiset loppuivatkin. Miko ensin yritti tassuillaan saada namin maassa olevasta kädestä ja sen jälkeen tuli hampaat mukaan aina kun makupala tuli lähelle. Miko pari kertaa riehaantui kunnolla ja oli kädessäni kiinni. Juuri riehumisen aikaan molemmat kouluttajat olivat meidän kohdalla ja katselivat meidän touhua Kouluttajat sanoivat, että täytyy vaan kovaa äännähtää kun Miko puree ja näin kyllä teenkin. He pyysivät myös työntämään kättä vähän Mikoa vatsaa kohti ja näin sain sen vielä toisen kerran maahan. Jotta onnistumisiakin tulisi, käskin välillä Mikon maahan ja näin se sai namia. Muuten se olisi turhautunut ihan liikaa.

Viimeiseksi oli luoksetulo. Kokeilimme, jos Miko malttaisi pysyä paikallaan ilman, että siitä pidetään kiinni. Pääsin ehkä noin kolmen metrin päähän ennen kuin Miko juoksi luokseni. Kokeilimme vielä niin, että toinen kouluttaja piti Mikosta kiinni, että pääsin vähän pidemmälle. Luoksetulo tämmöisissä tilanteissa onnistuu aina hyvin ja vauhtia löytyy Kouluttajat tulivat juttelemaan kanssani Mikon puremisesta. He sanoivat taas kovasta äännähdyksestä ja siitä, että ohjaa puremisen sallittuun kohteeseen eli leluun. Sanoin tämän kertaisen puremisen varmaan johtuvan siitä kun lähdimme kurssilla ilman, että Miko oli saanut kuluttaa päivän aikana patoutunutta energiaa. Sanoin myös, että pureminen on vähentynyt ja viimeisestä riehumisesta on jo vähän aikaa. Juuri tänään ajattelin, että Mikon pureminen on vähentynyt. Välillä Miko vielä sitä tekee, mutta ei läheskään niin usein kuin ennen. Keinot on alkanut pikkuhiljaa tepsiä. Esimerkiksi rapsuttaessa Mikoa vatsasta, lopetan rapsuttamisen jos Miko innostuu käyttämään suutaan. Jatkan rapsutusta kun Miko rauhoittuu. Myös meille haukkuminen on vähentynyt huomattavasti.