Tänään päivälenkin tapahtumien jälkeen tajusin, että toisten koirien ohittaminen on taito, jota kannattaa harjoitella. Aikaisemmin en ole ollut kovin innokas opettamaan ohittamista, kun koirakavereiden puutteen takia on ollut kiva kun Miko on päässyt tervehtimään muita koiria. Olemme tervehtineet vain niitä koiria, joiden ulkoiluttajat ovat tehneet aloitteen.

Lähdimme lenkille uusiin maastoihin kun Mikon kanssa on jo käyty pidemmillä lenkeillä. Eikä me edes kauas menty. Olin ajatellut mennä hiekkatietä pitkin, mutta metsässä näkyi mielenkiintoisia polkuja, joita pitkin sitten lenkkeilimme. Yhdellä kalliolla päästin Mikoa vähän vapaaksi (en tosin irrottanut hihnaa), että voisin ottaa siitä muutaman kuva. Miko innostui kovasti juoksentelemaan Täytyy mennä tuonne metsään uudestaankin. Metsäalue on melko pieni ja ympärillä on teitä ja lenkkipolkuja, joten en pahemmin viitsi päästää vapaaksi. Pari kuvaa metsästä alla.

Miko nykyään jähmettyy kun vastaan tulee koira ja vasta ihan lähellä syöksähtää kohti tai sivulle. Ensin vastaan tuli pieni ja pörröinen koira, jonka nimi oli Pörri Miko ensin seisoi paikallaan ja sitten meni maahan keskelle hiekkatietä. Meidän lähellä Pörri pysähtyi ja jäi katsomaan Mikoa. Hetken päästä Miko syöksyi kohti eikä Pörri sen jälkeen ollut halukas tekemään tuttavuutta. Seuraava vastaantulija oli pystykorvapentu, joka katseli Mikoa mielenkiinnolla, Miko taas oli maassa. Pentu pelästyi Mikon syöksähdystä, mutta kääntyi ohi mentyään muutaman kerran katsomaan. Seuraava pentu tuli meidän takaa ja se saavutti meitä kun Miko niin paljon haisteli maata. Kun Miko huomasi pennun, se meni taas maahan. Pentu oli kiinnostunut Mikosta, mutta kun Miko taas syöksähti ja haukahti, niin pentu pelästyi eikä uskaltanut enää tulla lähelle. Nainen ei siis pennun kanssa päässyt meidän ohi, joten otin namit esiin, joiden avulla pääsimme jatkamaan matkaa. Mutta hetken päästä kuului kovasti haukkumista edestä päin ja mutkassa vastaan tuli kaksi suomenlapinkoiraa. Miko ensin jähmettyi ja alkoi sitten haukkua koirille. Miko oli selvästi jännittynyt ja veti korviaan taaksepäin. Kun suomenlapinkoirat alkoivat haukkua, Miko pelästyi. Nainen meni koirinensa sivuun metsikköön päin, mutta Miko ei suostunut edes namien kanssa ohittamaan koiria. Se varmaan pelkäsi. Kun nainenkaan ei koiriensa kanssa jatkanut matkaa, vaan meni kauemmaksi tiestä, otin Mikon syliin ja kannoin sen koirien ohi. Pakko siis alkaa harjoitella ohituksia, ettei muiden koirien ohi menemisestä tule ikävä tapahtuma eikä Miko ala rähisemään muille koirille Toivon, että Miko isompanakin sietäisi muita uroksia eikä niiden vastaan tullessa aloittaisi rähisemistä. Mutta ehkäpä ohittamisen harjoittelusta on hyötyä tuossa asiassa