Vähän alkaa alkuinnostus hiipua kun keskiviikon lähestyessä ajattelee, että taas täytyy lähteä agilityyn. Itse agilityssa meillä on kivaa, mutta kun siihen menee koko loppu päivä. Kun tulee töistä kotiin, ehtii vähän jotain syödä ja käydä Mikon kanssa ulkona. Sitten bussiin ja kotona ollaan vasta puoli kymmeneltä. Bussilla matkustaminen on se ikävin osa, kun Miko aina menomatkalla on vähän levoton. Takaisin tullessa se aina nukkuu koko matkan. Ja torstaina menee myös koko päivä arkitottiksen takia. Olisi se auto

Miko ei jostain syystä suostunut nousemaan koirakoulun portaita ylös. Aikaisemmin Miko on mennyt portaat niin vauhdikkaasti ylös, että hyvä kun olen perässä pysynyt. Nyt sain mennä edellä eikä Miko siltikään tullut mukaan. Se vain alkoi rimpuilla hihnassa. Kannoin siis Mikon ylös. Alas se sentään meni itse. Täytyykin taas vähän mennä meidän rapun portaita.

Aloitimme tunnin radalla, jossa oli kepit+putki+hyppy+kepit+A-este+putki+pussi. Ensin sai mennä isoimmat koirat, kultainennoutaja ja dalmatialainen, joilla oli kauheasti energiaa. Tänään olikin vähän levoton päivä erityisesti noilla isoilla, mutta myös vähän muillakin. Mikon kanssa jätimme A-esteen välistä ja menimme toisista kepeistä suoraan putkeen. Putkesta Miko saa kauheasti vauhtia, joka myös saa sen välillä vähän turhankin innostuneeksi. Me Mikon kanssa vielä tässä vaiheessa kaipaamme enemmän yksittäisten esteiden harjoittelua kun ratojen suorittamista. Pussiin Miko ei vielä ole mennyt ilman apua ja ohjaaja ehdotti heittämään namin pussiin ja sitten juosta nostamaan pussin suuta. Näin saimme Mikon kanssa suoritettua radan viimeisen esteen. Tämän jälkeen mentiin yksitellen harjoittelemaan keinua ja sillä aikaa muut sai harjoitella muita esteitä. Harjoittelimme Mikon kanssa erityisesti pussia, putkea ja keppejä. Onnistumisista tulee kyllä tosi hyvä fiilis Se oli hienoa, kun Miko ensimmäistä kertaa juoksi putken läpi ilman apua ja tänään sain kokea samanlaisen tunteen, kun Miko juoksi pussin läpi Olimme pari kertaa harjoitelleet niin, että heitin namin pussiin ja juoksin nostamaan pussin suuta. Sitten yhtäkkiä Miko juoksikin suoraan pussin läpi. Olin kyllä heittänyt namin, mutta en ehtinyt nostamaan pussin suuta. Hyvä fiilis tuli siitäkin, kun Miko meni niin helposti kädellä ohjaamalla ja "putkeen" sanalla putken läpi eikä tarvinnut ottaa uudestaan lisää vauhtia Ja Miko vielä juoksi oikein vauhdilla. Aluksi kepeissä tuli joka kerta ainakin yksi kohta kun Miko meni ohi tai väärältä puolelta keppiä. Kun tunnin lopuksi harjoittelimme vielä Mikon kanssa vähän putkea, pussia ja keppejä, niin kepitkin meni ilman virheitä Ohjaaja ehdotti lopuksi meillekin, että kokeilisimme yhden kerran keinua. Hän sanoi, että keinun tärähtäminen maahan voi olla vahingoksi luustolle, mutta hän laskisi keinun varovasti maahan. Suostuin kokeilemaan sitä ja niin meidän nakki- ja juustovarastosta suurin osa päätyi keinun päälle jonoksi Mikon pannasta ja takapuolesta piti pitää kunnolla kiinni, ettei se pääsisi hyppäämään pois. Aluksi keinulle nouseminen pelotti ja Miko söi vain ne namit, joihin yletti. Kun tilalle pistettiin uudet namit, Miko lähti kävelemään ylöspäin. Kaikki meni hienosti kunnes Miko oli keskellä keinua ja toinen pää laskettiin alas. Alamäessä olo ei ollut mukavaa ja Miko olisi halunnut hypätä pois. Sain kyllä pitää oikein kunnolla kiinni, että sain Mikon pysymään paikallaan. Mikon nenän eteen pistettiin lisää nameja ja sitten se rohkaistui kävelemään keinun loppupäähän asti.

Olin tosi ylpeä siitä, kun Miko oli niin hyvin hallinnassani kurssin ajan Miko seurasi minua nätisti, vaikka ympärillä pyöri muita koiria ja oli hälinää. Hihnan sai jättää hyvin mielin seinän viereen muiden tavaroidemme luokse, kun menimme "kentälle". Mutta silti pari kertaa kurssin lopussa Miko lähti haastamaan muita koiria leikkiin ja silloin kestikin hetki, että sain sen taas hallintaan kun muut koirat olivat halukkaita leikkimään. Ihan täydellisesti ei siis mennyt Kun lähdimme, ulkona satoi lunta. Ei se kyllä kunnon lunta ollut, mutta ei räntääkään. Maahan jäi valkoinen huntu