Tänään sai olla tyytyväinen Mikoon agilityssä ja kooikeria tunnistettiin oikein urakalla Pitäjänmäessä on jo moni tunnistanut rodun. Ehkäpä siellä on kooikereita.

Tarkoitus oli, että vien Mikon töiden jälkeen lenkille enkä muuten kuluta sen energiaa. Miko oli kovin energinen kun tulin kotiin ja leikki pallolla. Se myös kovasti leikki itsekseen lenkin jälkeen. Bussimatkalla olen yleensä antanut Mikolle sian saparon tai vastaavan pureskeltavaksi, jos se on kovin levoton. Tällä kertaa päätin jättää kaiken ylimääräisen ruuan pois ja bussissa laskin Mikon maahan kun meno meni liian levottomaksi. Muutaman maahanlaskun jälkeen poika rauhoittui. Kannattaa tehdä näin myös seuraavilla kerroilla, sillä Mikolla riitti energiaa ja namit motivoi.

Meitä oli tällä kertaa vain kolme paikalla. Minun ja Mikon lisäksi oli Tirri-kääpiösnautseri ja Nella-aussi. Yleensä meitä on neljä tai viisi ja silloin mukana on myös Miina-portugalinvesikoira ja Nappi-pumi. Ennen tunnin alkua Miko sai taas käydä haistelemassa "kentällä" ja harjoittelimme paria estettäkin. Putkeen Miko päätti taas pissata... Tämä esteille pissaaminen näköjään toistuu joka kerta.

Ensimmäinen rata oli kepit+putki+hyppy+putki+kepit+pussi. Kepit meni ok, mutta vähän hitaasti, putkeen Miko juoksi kiitettävää vauhtia ja tuli putkesta hyppyesteelle mukavan kovaa. Tämmöistä vauhtia ei Mikolta vähään aikaan olla nähtykään Siis agilityssä. Hypyltä takaisin putkeen, jolloin Mikolla vauhti vain kiihtyi. Tuli kiire ehtiä kepeille, jotka menivät ok ja lopuksi pussiin, jonne Miko ei ensimmäisellä kerralla mennyt. Toisellakin kerralla se jäi jotain pussin sisälle haistelemaan, mutta kovasti Mikoa kutsumalla se tuli pussin läpi. Ekasta radasta jäi hyvä mieli Seuraavaksi menimme Mikon kanssa saman radan uudestaan ja muiden rataan lisättiin A-este ja keinu. Toisella kerralla saimme vähän keppeihinkin vauhtia. Lopuksi harjoittelimme yksittäisiä esteitä. Mikon kanssa harjoittelimme ahkerasti pussia, joka tänään tuotti vaikeuksia. Välillä Miko juoksi hyvin pussista, välillä se ei meinannut mennä sisään ja välillä Miko jäi pitkäksi aikaa pussin sisälle haistelemaan ja tuli lopuksi joko samaa reittiä takaisin tai kävellen pussin läpi. Harjoittelimme ohjaajan avustuksella vielä keinua. Harjoittelimme keinua kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla alku ja loppu menivät hyvin, mutta keskellä Miko olisi halunnut hypätä pois. Ennen lähtöä yritin vielä harjoitella Mikon kanssa putkea ja keppejä sekä hyppyä, mutta Miko oli jo niin väsynyt, että vain käveli esteet.

Matkalla bussipysäkille ylitimme Pitäjänmäentien. Suojatiellä tuli vastaan nainen, joka melkein huusi "Onko tuo koikkeri? Onko tuo koikkeri?" Nainen ei ylittänytkään vielä tietä vaan silitti Mikoa ja sanoi, että hänellä oli ollut kooiker 10 vuotta. Hän myös aikoi vielä jossain vaiheessa hankkia uuden kooikerin. Hän kysyi, miten olin päätynyt kooikeriin. Kun sanoin ihastuneeni kuvaan, jonka näin netissä, nainen sanoi itse nähneensä kuvan koirakirjassa ja ihastuneen rodun ulkonäköön. Hän oli soittanut Kennelliittoon ja sanonut haluavansa kooikerin. Yksi pentue sattui olemaan silloin (vuosi -97 tms) ja nainen soitti kasvattajalle ja niin pentu tuli taloon. Hän ihmetteli miksi kooikereita ei ole tämän enempää kun cavalierejä on niin paljon ja kooiker on kuitenkin paljon kauniimpi Nainen myös sanoi, että on ikävää, että kooikereista on tullut isompia. Nainen jatkoi matkaa ja me olimme kohta bussipysäkillä. Annoin Mikon haistella vähän sivummalla kun bussin tuloon oli vielä aikaa. Siinä sivummalla oli myös mäyräkoira, jota Miko pääsi haistelemaan. Mäyräkoiran omistaja kysyi "Onko tuo se... mikä se nyt oli.." Sanoin "Kooikerhondje." Ja nuori nainen sanoi "Juuri se."  Hetken päästä paikalle tuli myös toinen nainen pienen villakoiramaisen koiran kanssa ja hänkin kysyi onko tuo koikkeri Hänen veljellä on kooiker ja hänkin manaili Mikon iän kuultuaan sitä, kun monet kooikereista on niin isoja. Miko oli onneissaan kun ympärillä oli kaksi koiraa ja se taisi ihastua mäyrikseen. Mäyräkoiratyttösen jalkoväliä piti koko ajan haistella ja yrittää astua sitä Kun mäyris meni omistajineen pysäkille odottamaan, Miko jäi sitä katsomaan ja vähän inisi. Kun mekin siirryimme pysäkille, mutta toiseen päähän, Miko koko ajan katseli mäyräkoiraa