Tänään oli arkitottista kahden viikon tauon jälkeen. Viime viikolla alkoi uusi arkitottiskurssi, mutta me edelliset kurssilaiset saatiin varmaan siksi kutsu, kun paikat ei ollut täynnä (kai). Tuttuja olivat Hippu-hovawart ja Hagart(?)-rottweiler. Uusia kasvoja olivat Tuisku-suomenlapinkoira ja göötti, jonka nimeä en muista. Mikolla oli meno vähän levotonta, eikä se kovin kauaa kerrallaan jaksanut keskittyä. Eiköhän se rauhoitu, kunhan tuosta aikuistuu

Aluksi ohjaaja kävi kyselemässä kaikilta, miten menee. Kerroin, että kotona paikallamakuu menee ihan hyvin parin metrin välillä, mutta ulkona Miko ei malta pysyä paikallaan. Aloitimme luoksepäästävyydellä niin, että menimme koiran kanssa ohjaajan luokse. Aluksi Miko ei pysynyt istumassa, kun kättelin ohjaajaa, joten jouduin pariin kertaan palauttamaan Mikon perusasentoon.

Seuraavaksi oli vuorossa seuraaminen. Pidin namikättä seuraamisen aikana selän takana, sillä joskus aikaisemmalla kerralla toinen ohjaajista oli huomannut, että Miko katsoo koko ajan rinnan päällä koukussa olevaa kättäni. Se sai Mikon vähän kääntymään eteeni. Miko tosiaan seuraa namikättä, sillä käsi selän takana Mikon katse oli jossain muualla kuin silmissäni Hyvä jos se kertaakaan katsoi silmiin, koko ajan piti katsoa jos käsi vaikka tulisi sieltä selän takaa. Tänään oli vähän erilainen seuraaminen luvassa kun ensin käveltiin suoraan eteen, sitten käännyttiin vasemmalle ja sitten tehtiin u-käännös. Joku T-juttu se oli Vaikka Mikon katse olikin väärässä paikassa, niin seuraaminen meni silti ihan hyvin. Palaute koski omaa kääntymistäni. Vasemmalle pitäisi tehdä jyrkempi käännös eli niin, että tulee terävä kulma, itse tein siitä pyöreän Eli liikaa askelia, pitäisi vain vasemmalla jalalla 'pyörähtää' 90 astetta. U-käännöksessä Miko joutui kiertämään mut ja se pitäisi tehdä jotenkin toisin, en ihan ymmärtänyt miten. Täytyy katsoa Tie tottelevaisuusvalioksi-kirjasta, jonka maanantaina hain kirjastosta Löytäisi vaan aikaa lukea sitä.... Tai onhan aikaa, mutta aina ei jaksa lukea.

Seuraavaksi pujottelimme koirakkojen ohi molemmista suunnista. Ensimmäinen pujottelija jäi rivin viimeiseksi jne. ja kun kaikki oli pujotellut kerran, lähdettiin toiseen suuntaan. Meille palaute oli, että hieno kontakti. Miko ei kertaakaan kiinnittänyt huomiota ohitettaviin koiriin vaan huomio oli koko ajan minussa (tai namikädessä...)

Harjoittelimme paikalla istumista luoksetuloa silmällä pitäen. Aluksi Miko ei millään meinannut pysyä paikallaan, vaan se tuntui luulevan "odota"-sanan tarkoittavan "seuraa". Mutta sitten kun Miko ymmärsi, että pitää pysyä paikallaan, se istui oikein nätisti kun menin muutaman metrin päähän Kerran Miko tosin lähti vastaan kun tulin takaisin. Mutta muuten se istui oikein hienosti odottamassa ja jopa niin kauan, että olin palannut perusasentoon. Hieno mies!

Viimeiseksi vuorossa oli luoksetulo. Miko oli viimeinen, muttei suinkaan vähäisin kun vauhtia löytyi ainakin tuplasti enemmän kuin muilta Hippu ja Hagart olivat jo silloin lähteneet. Se kyllä tuntuu tosi hyvältä, että voi kävellä ihan normaalisti kauas ja vain huutaa "tänne", niin Miko tulee salamana. Jotkut koirat tarvitsevat innostamista, ainakin jotta vauhtia olisi kunnolla.

Lopuksi ohjaaja vielä kysyi oliko kenenkään koira pentuystävällinen kun hänellä oli 12-viikkoinen pentu autossa. Tuisku-lappalainen jäi tekemään tuttavuutta pennun kanssa. Miko on hyvä valinta, jos haluaa säikäyttää pennun Miko kun ei osaa olla rauhallisesti pienten pentujen kanssa, vaan kaikkien kanssa pitäisi päästä leikkimään ja leikit on vielä liian rajuja pikkuisille.