Miko tuntuu kehittävän pelottaviin ja outoihin tilanteisiin sellaista tapaa, että pitää alkaa haukkua ja kunnolla. Viime sunnuntaina oli ensimmäinen tämmöinen tilanne ja tänään toinen. Meidän lähellä on jalkapallokenttä, joka on tällä viikolla saanut kuplan päälleen. Vähän kentän jälkeen keskellä hiekkatietä oli nainen kyykyssä koiran kanssa. Mikoa ihmetytti kovasti nainen ja koira. Miko pysähtyi ja jäi katsomaan. Mikon korvat olivat välillä höröllä, välillä taakse vedettynä. Sain Mikon välillä kävelemään vähän eteenpäin, mutta sitten se taas pysähtyi ihmettelemään. Yritin vähän hihnasta vetääkin, mutta Miko ei liikahtanutkaan. Olimme silloin jo noin kahden metrin päässä ja sanoin naiselle heissä olevan jotain pelottavaa. Nainen alkoi puhua Mikolle ja kutsui sitä, jolloin Miko uskalsi liikkua naisen takana olevalle roskikselle, johon pistin kakkapussin. Roskiksen takaa Miko ei taaskaan uskaltanut liikkua. Nainen sanoi, että hän oli 4kk ikäisen pennun kanssa rauhoittumassa kun pentu oli säikähtänyt jalkapallokentälle vietyjä maaleja. Sain Mikon liikkumaan naisen etupuolelle, josta meidän piti jatkaa matkaa. Mutta Miko alkoikin haukkua naiselle ja pennulle. Miko hyppi ympäriinsä ja vain haukkui. Eikä se meinannut lähteä mukaani. Emme varmaan olisi päässeet ohi, vaikka olisi ollut namia mukana.

Aina muita koiria kohdatessa pitäisi olla nameja mukana että pääsisi nätisti ohi. Eikä aina tarvitsisi ensin pysähtyä ja odottaa, että toinen koira on kohdalla. Eilen Veikkolassa, kun olimme kävelemässä koulutuspaikalle, vastaan tuli nainen pienimünsterinseisojan kanssa. Molemmat koirat kävelivät nätisti sivulla ja me molemmat ihmiset luultiin, että ohitus sujui nätisti. Mutta kun olimme menneet ohi, niin molemmat koirat syöksähtivät taaksepäin, kohti toisiaan Miko ja seisoja saivat sitten hetken haistella toisiaan ja Miko oli kovasti kutsumassa vuoden ikäistä kaveria leikkimään.

Maksamakkara on Mikon herkkua. Tällä viikolla pistin maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona ennen töihin lähtöä Mikolle maksamakkaraa Kongiin. Samalla piilotin nameja kahteen muuhun leluun. Pistin lelut valmiiksi ennen lähtöä, mutta annoin ne vasta kun olin itse valmis lähtemään eli ulkovaatteet päällä. Miko jäi aina keittiön tason alle istumaan ja odottamaan Kongia. Kovin pitkään Miko ei kertaakaan jaksanut odottaa ja alkoi vinkua Torstaina maksamakkaraa ei enää ollut, joten Miko sai vain kaksi muuta lelua, joissa oli namia. Ensin laskin toisen lelun maahan ja Miko kävi sitä haistelemassa, mutta jatkoi perässäni kulkemista. Laskin toisen lelun vähän kauemmaksi ja taas Miko kävi sitä haistelemassa, mutta jätti lelun rauhaan. Mikon ilme olisi ollut näkemisen arvoinen kun se huomasi, ettei maksamakkaraa ole tulossa Mä vaan sanoin heippa ja suljin oven. Sinne Miko jäi hölmistyneenä katsomaan