Nyt on Mikon toinen näyttely takana. Olisi voinut mennä paremminkin, mutta hyvää kokemusta tuli Täytyy ennen ensi sunnuntaita pyytää ihmisiä tutkimaan Mikoa. Aikaisemmin Miko on kyllä antanut katsoa hampaita jne, mutta tänään Miko ei halunnut olla tuomarin kanssa tekemisissä

Mutta aloitetaan tarinointi päivä alusta. Bussimatka Helsinkiin sujui hyvin. Kampissa tuli vähän porrasharjoituksia. Ensin Miko ei meinannut kiivetä portaita, se vain nosti etutassut alimmalle portaalle. Sitten se sai rohkeutta ja nousi portaat hienosti. Pörräsimme jonkin aikaa Kampissa kun toiseen bussiin oli vielä aikaa. Yritin saada Mikon pissaamaan ja etsin paikkaa, jossa olisi nurmikkoa kun asvaltille Miko ei juurikaan ole tehnyt tarpeitaan. Kampista ei löytynyt sopivia pissapaikkoja kuin yksi ja siellä oli puluja, joita Miko pelästyi Miko ei nähnyt niitä puluja kun se hyppäsi tälle korokkeelle, jossa oli pensaita. Pulut tietenkin lensivät karkuun ja tämä sai Mikon säikähtämään. Siitä onkin pitkä aika kun olemme matkustaneet Helsingin sisäisellä bussilla ja kun bussimme oli matalalattiainen, niin Mikon oli aika nousta omin jaloin kyytiin. Jouduin vetämään Mikon hihnasta, että Miko hyppäsi bussiin. Jäin seisomaan keskioville kun matkaa oli vain pari pysäkkiä. Miko ei tykännyt kun bussi niin heilui ja hyppäsi aluksi pari kertaa mua vasten. Miko olisi varmaan halunnut päästä syliin. Kaapelitehtaalle oli menossa yksi nainen, joka kysyi Mikon rotua. Hän oli luullut Mikon olevan stabyhoun. Onhan niissä vähän samaa näköä Näyttelyssä oli myös yksi perhe etsimässä sopivaa rotua ja perheen äiti ihastui Mikoon ja sen sopivaan kokoon. Isä ei näyttänyt yhtä ihastuneelta Äiti vähän kyseli rodusta ja luuli lähellä olevien walesinspringerspanieleiden olevan samaa rotua. Ne kyllä näytti aika samalta kuin Miko kun karvakin oli vielä lyhyttä. Näimme näyttelyssä pari tuttuakin. Paikalla oli meidän Mustin ja Mirrin yksi myyjä, jonka tulosta kylläkin tiesin sekä tokon pentukurssilta ja arkitottiksesta tuttu hovawart omistajineen. Näyttelyssä oli pari chihuahuaa, jotka olivat Mikon rinnalla niin kovin pienen näköisiä, ne olivat meidän Leevi-pupuakin pienempiä

Meidän piti oleskella näyttelyalueella noin tunti ennen kuin tuli meidän vuoro mennä kehään. Miko aluksi seisoi nätisti ja tuomari sai hyvin sitä katsottua. Mutta sitten tuomari tuli tekemään lähempää tuttavuutta... En tiedä johtuiko se siitä, kun tuomari vain kumartui Miko ylle vai mistä kun Miko ei halunnut olla tuomarin käsiteltävänä. Se vain yritti peruuttaa pois ja meni maahan makaamaan. Tuomari pyysi multa yhden nakin, jolla se yritti houkutella Mikoa lähemmäksi. Lopulta tuomari jo sanoi, että yritä nyt saada se seisomaan Ei tullut kehässä yhtään mieleen, että olisin voinut nostaa Mikoa takapuolesta ja rinnasta ja yrittää pitää sitä paikoillaan. Ehkä sitten ensi kerralla Kyllä tuomari Mikon hampaat sai katsottua, mutta pitäisi tutkiminen tapahtua vähän vähemmällä vaivalla. Miko sai kaksi punaista nauhaa, kun oli paras 5-7kk uros ja olisiko toinen paras 5-7kk pentu? Kaksi luokkavoittoa kuitenkin tuli. Meinasin ensin antaa toisen nauhan takaisin kun luulin, että sain vahingossa kaksi Siinä kaikki, ei KP:tä. Yksi syy siihen, että tuomari antanut KP:tä oli varmaan tuo käsittelyhaluttomuus. Se olikin niin, että ROP:iin olisi tarvinnut KP:n, joten meidän näyttely päättyi siihen. Tuomari ei kyllä kovin avokätisesti KP:itä jaellut, kun niitä sai mielestäni vain luokkavoittajat.

Arvostelu: Sopivan kokoinen. Mittasuhteiltaan oikea. Oikeailmeinen ja -linjainen pää, jossa kuono saisi olla voimakkaampi. Etumatala liikkeessä ja seistessä, muuten riittävä runko ja raajojen kulmaukset. Hieman avoimet eturaajojen liikkeet. Normaalit liikkeet.

Menimme Kannelmäkeen Arin ja äidin luo. Äiti ei tosin ollut kotona vaan Mikan luona sairastamassa. Ehkä näemme ensi sunnuntaina, kun ei äitiä ole vähään aikaan tullut nähtyä. Arin rapun hissillä Mikon häntä alkoi heilua. Kun soitin ovikelloa, Mikon häntä alkoi heilua entistä enemmän ja Miko vähän vikisi. Ari tuli avaamaan oven ja Miko syöksyi sisään. Miko juoksi ympäri kämppää ja tervehti Aria vikisemällä ja kovasti takapäätään heiluttamalla. Siinä meni matotkin ryttyyn Miko on aina niin innoissaan kun menemme äidille. Miko oli jo väsynyt näyttelypäivästä, mutta kohta ovikello soi ja Laura tuli Sisin kanssa. Sisi ja Miko alkoivat tietenkin saman tien painia. Sitten menivät matot taas ryttyyn Leikkihetket olivat aika lyhyitä, kun Miko oli väsynyt ja tarvitsi välillä vähän huilia. Myöhemmin Ari meni hakemaan auton talvirenkaita sisälle, että mahduimme Mikon kanssa takapenkille. Ari soitti ovikelloa, kun tuli ensimmäisten renkaiden kanssa. Miko tuli tietysti ovelle katsomaan kuka tuli ja meni oven avattuani rappukäytävään. Ari lähti saman tien takaisin ja yritin saada Mikon sisälle. Hissiin oli juuri silloin menossa ihmisiä, joista yksi silitti Mikoa. Kun tämä nainen meni hissiin, Miko tuli perässä. Kävin kutsumassa Mikon luokseni, jonka jälkeen Miko lähti portaita alas. Kun en uskonut Mikon tulevan portaita itse ylös, niin kävin hakemassa sen takaisin sisälle.

Menimme seuraavaksi käymään isällä.Mara ja Barbi eivät olleet innostuneita Mikosta ja Mara murisi Mikolle ja meni sitten koppaansa piiloon. Koiravanhukset saivat olla rauhassa, kun Miko oli liian väsynyt yrittääkseen saada niitä leikkimään Isän luota Malminkartanosta menimme junalla keskustaan. Juna oli matalalattiainen ja Miko sai mennä ensimmäistä kertaa omin jaloin myös junaan ja poistua sieltä. Nummelan bussissa Miko nukahti heti kun pääsi syliini.

Miko ja Sisi

Miko on joutunut Sisin taklaamaksi

Miko kieli pitkällä ja matot rytyssä

Miko on joutunut Sisin ja tuolinjalan väliin