Vien Mikon aina töiden jälkeen pitkälle lenkille, kun aamuisin ja iltaisin lenkit jäävät lyhyiksi. Ulkona oli niin kylmä, että lenkitysvaatteissakin paleli. Teimme sitten vain jonkun puolen tunnin lenkin, jonka jälkeen ajattelin käydä kaupassa ostamassa lämpimämpiä vaatteita. Ei tästä Mikon ulkoilutuksesta muuten mitään tulee. Hiekkatiellä edestä päin meitä kohti juoksi pieni koira vapaana ja vähän lähempänä huomasin, että se oli Beea. Beean viime näkemisestä onkin jo aikaa. Ida tuli perässä ja Miko haukahti Idan nähdessään. Lähempänä Ida tervehti Mikoa ja Miko taas haukkui. Ei kai se aluksi tunnistanut Beea oli niin kovin pieni ja hento Mikoon verrattuna. Miko yritti tassuilla läpsimällä saada Beea leikkimään. Ja tietysti piti myös murista. Enimmäkseen Beea istui Idan tai minun jalkojen välissä ja välillä läpsi Mikoa takaisin. Leikkiäkin vähän nähtiin Lenkin jälkeen kauppaan ja mukaan lähti toppahousut ja -takki. Ehkäpä iltalenkki on vähän pidempi kun ei pitäisi palella Toppahousut oli niin ihanan lämpöiset kun niitä kokeilin. Toppatakin ostoa jouduin miettimään kauemmin, kun se saa näyttämään niin pullealta Markus tuskaili vieressä, että sellaisia ne toppatakit on. Mulla on ollut toppatakki viimeksi ehkä joskus ala- tai yläasteella, joten on tottunut vähän enemmän vartalonmyötäisiin takkeihin Otin sen kuitenkin kun oli lämmin ja sanoin, että voihan sitä käyttää vain pimeällä

Arkisin ei kovin jaksa tokoa treenailla, mutta täytyy taas huomenna ottaa namit esiin. Treenasimme viime lauantainakin. Veikkolassa Miko ei tahtonut oikein pysyä maassa paikallaan, joten en pystynyt kovin pitkän välimatkan päähän menemään. Kotona pääsin ainakin kahden metrin päähän Se tuntuu jotenkin hassulta, kun liikkestä seisominen-liikkeessä Miko pysähtyy kun sanon "seis" ja pääsen kävelemään ehkä noin kahden metrin päähän. En ole koskaan Mikolle seis-sanaa opettanut Ehkä Miko on tuossa liikkeessä luonnonlahjakkuus