En viitsinyt pistää toppavaatteita päälle kun lähdimme agilityyn, sillä bussissa joutui kuitenkin istumaan 2x45min. Sisällä toppahousut ja -kengät olisivat olleet liian kuumat ja jos toppahousujen alle olisi pistänyt toiset housut, niin bussissa olisi ollut kuin saunassa. Ulkona kylmä tuntui heti ensimmäisenä nilkoissa, kun kengissä ei ollut vartta.

Miko lähti nousemaan koirakoulun portaita saman tien kun tulimme ovesta sisään. Eikä yhtään epäröintiä! Meidän rapussa en ole vielä saanut sitä nousemaan portaita. Aina se hissi kerkeää tulla alas ja Miko kääntyy heti hissille, kun oven lukko napsahtaa auki. Ei varmaan pitäisi tilata sitä hissiä

Paikalla oli meidän lisäksi Nella-aussi ja Tirri-kääpiösnautseri sekä korvaavalla kerralla ollut villakoiramainen Aida. Miko sai siis olla tyttöseurassa ja tunnin alussa Miko piti kovasti hassuja ääniä kun se olisi halunnut erityisesti käydä tutustumassa uuteen tyttöön Aidaan. Jokohan tytöt alkaa kiinnostaa? Enemmän kyse taisi kuitenkin olla siitä, että Miko halusi tutustua uuteen kasvoon ja päästä leikkimään vieressä olleen Tirrin kanssa.

Tänään teimme kokoajan samaa rataa ja hiomme niitä kohtia, joissa oli vaikeuksia (meillä siis kaikissa muissa paitsi kepeissä…) Rata oli A-este+kepit+putki+pussi+hyppy+kepit+putki+pussi. Meillä A-este jäi ensimmäisen kerran jälkeen pois. A-esteelle piti pistää Mikoa varten namia. Nameja oli niin vähän, että nouseminen oli vähän hankalaa, mutta sen jälkeen meni ok.  Kepit meni ok, vaikka jouduimmekin ottamaan ne uudestaan. Putkeen Miko ei mennyt sitten millään. Kun vauhdin kanssa ei onnistunut (koska Miko jäi vain seisomaan paikalleen), niin vähän putken kattoa koputtamalla Miko meni sisään ja hitaasti käveli toiseen päähän. Pussi oli ok, vaikkakin vähän hidas. Hyppyesteellä näkyi se, ettei sitä ole niin harjoiteltu kun ei Miko käsiohjauksella mene yli (ainakaan enää).

Mikoon oli taas vähän vaikea saada kontaktia, kun se halusi haistella eri paikkoja. Jokainen saikin ensimmäisen kierroksen jälkeen päästää koiran kentälle ja antaa sen tehdä mitä haluaa. Voi kun meilläkin olisi samanlaista kuin Nellalla ja Tirrillä. Niistä kumpikaan ei osannut tehdä omiaan kentällä vaan molemmat odottivat omistajaltaan käskyä. Kun tuli meidän vuoro, niin Mikohan lähti saman tien haistelemaan. Ensin se tietysti pissasi pussin päälle.

Saimme vielä kahteen kertaa suorittaa esteet. Meillä ohjaaja sanoi, että kepit on ainoa vahva este. Hyppyä jouduimme harjoittelemaan muutamaan kertaan niin, että heitin namin esteen yli. Miko ei oikein tänään ollut oikeassa vireessä. Lopuksi saimme todistukset kurssin suorittamisesta ja keskusteltiin agilityn jatkamisesta. Jäimme Mikon kanssa vielä hetkeksi harjoittelemaan tokoa, kun bussin tuloon oli 45min ja ulkona niin kylmä. Olinkin ihan jäässä kun pääsimme bussiin.

Siinä oli meidän agilityt vähäksi aikaa. Keväällä käymme kolmessa kooikeryhdistyksen pentuagilityssa, mutta muuten ei ole tiedossa jatkuuko harrastus jossain vaiheessa vai ei. Mutta onhan tässä aikaa. Toivottavasti pääsisimme loppukeväästä tai syksyllä agilityn alkeisiin (emännällä saisi olla vähän enemmän kärsivällisyyttä, Mikolla kun on vielä monta vuotta edessä, joten alkeiskursille ei tarvitse päästä heti kun poika täyttää vuoden...). Ja ihan alusta saadaankin aloittaa, kun Miko tuskin silloin enää muistaa mitään. Vähän luulen, että suuntaamme enemmän tokoon, kun maxiesteet on niin kovin korkeita. Mutta aika näyttää.