Nyt pitäisi jo antaa pupuille ruoka, ruokkia Miko ja viedä se ulos sekä mennä suihkuun ja nukkumaan, mutta pakko nyt vähän kirjoittaa kun ei huomennakaan ehdi Mitään ei tunnu kerkeävän tehdä, ainakaan tällä viikolla. Eilen ja tänään olin töissä vähän pidempään ja lisäksi kävin jouluostoksilla. Ja kun Mikon kanssa ulkona menee niin pitkään, niin ei kotona ole kerennyt mitään tehdä. Onneksi viikon päästä alkaa loma!

Kovat pakkaset eivät ole Mikoa haitanneet. Ei tuota paksuturkkista poikaa palele. Kova nuuskutus vaan käy kun Miko niin perusteellisesti haistelee maata Miko ei kiinnitä huomiota erilaisiin keleihin, samalla lailla mennään eteenpäin satoi sitten kaatamalla tai pakkaset paukkui.

Olen ollut vähän laiska toivottavan hihnakäyttäytymisen opettelussa... Aluksihan Miko ei juurikaan vetänyt, nyt sitä kyllä tapahtuu. Miko sinkoilee tiellä sinne tänne, joten aina pitää vilkuilla ettei takaa tule pyöräilijöitä. Mikon vetäessä olen pysähtynyt, mutta välillä en ole pysähtynyt vähästä hihnan kiristymisestä, joten kovin johdonmukaista tuo pysähtely ei ole ollut. Pari kertaa olen koittanut myös niin, että hihnan kiristyessä vaihdan suuntaa. Ja olen saanut todeta sen meille hyödyttömäksi, kun normaalisti Miko vetää kun seuraa jotain hajua kovaa vauhtia. Vaikka kääntyessä sanon Mikolle jotain, niin ei se käänny. Ja jos vain jatkan kävelemistä, niin sitten vedän Mikoa perässä, koska ei se halua kiinnostavasta hajusta kääntyä pois. Lenkeillä nätisti vierellä/lähellä kulkeminen olisi mukavinta. Olen nyt vihdoin päättänyt tehdä asialla jotain ja otan nameja ulos mukaan, että voin palkita Mikoa kun se tulee vierelle. Namit on vaan niin vaikea ottaa mukaan, kun olenhan niitä yrittänyt ottaa lenkeille mukaan jo syksystä lähtien... Sunnuntaina namit pistettiin taskuun, mutta seuraavan kerran muistin vasta tänään töiden jälkeen. Kun Miko huomaa, että nameja on, niin se tule vierelle. Tämänpäiväinen lenkki olikin yhtä seuraamista kun poika on niin ahne. Namithan loppuu kesken! Mutta oli kiva, kun Miko oli enemmän vierellä (se tosin oli siinä vähän liikaa kun en halua vielä jättää vierellä kulkemista palkkaamatta...) eikä harhaillut kokoajan jossain edelläni

Vielä ahneudesta sen verran, että vähän huolestuttaa tuo joulu... Me menemme Rekolaan Vantaalle ja Miko saa tulla mukaan. Miko on vain alkanut käymään niin ahneeksi, ettei kotona saa yhtään syödä rauhassa ja keittiön tasoillekin pitää nousta. Jos Miko pääsee johonkin ruokaan käsiksi tai hajuetäisyydelle, niin sehän ei siitä mihinkään lähde vaikka kuinka käskisi alas tms. Aattona siis väsytetään Miko ulkona ennen ruokailua ja annetaan sille jotain pitkäkestoista  purtavaa (mitäköhän se voisi olla?)