Pentu-uinnissa

Miko kävi tänään pentu-uinnissa Hyvinkään koirakylpylässä. Tulimme paikalle vähän myöhässä, kun liikenteessä oli odottamattomia ruuhkia. Muut eivät onneksi olleet aloittaneet, joten ehdimme hyvin mukaan. Samalla kun riisuin ulkovaatteita, henkilökunta kävi jo sovittamassa Mikolle pelastusliiviä. Liivin päälle pistäminen oli Mikon mielestä todella epämiellyttävää ja yritin saada pojan pysymään paikoillaan, että liivi saataisiin kiinni. Kun olimme valmiita, kävimme huuhtelemassa Mikon jalat ja vatsan.

Miko pääsi ensin altaaseen. Heti vedessä alkoi kauhea polskiminen ja vesi vaan lenteli ympäriinsä. Ja ihan kuin nainen altaassa sanoi, Miko yritti ensin päästä pois altaasta reunojen kautta. Pari ensimmäistä kertaa oli kovaa polskimista ja välillä ohjaaja vei Mikoa keskemmälle allasta, jossa se vähän rauhoittui. Aluksi Miko oli uintien jälkeen kovin levoton ja käveli koko ajan ympäriinsä. Joka kerta se oli vaikea saada altaaseen. Vähän se tuntui ikävältä kun toinen pistettiin väkisin veteen, mutta ohjaajan mukaan se oli ihan tavallista ensimmäisillä kerroilla.

Välillä jo aikaisemmin uimassa käynyt bordercollie Muru pistettiin uimaan Mikon eteen, jotta se tajuaisi mihin suuntaan kuuluu mennä. Vähitellen Miko alkoi uida altaan reunaa pitkin eikä yrittänyt nousta sivusta ylös. Ja kova polskiminen hävisi. Sitten uinti oli jo mukavamman näköistä Lopuksi Miko sai uida altaan päästä päähän ilman liiviä.

Uinnin jälkeen oli vuorossa kuivaus. Kuivasin Mikoa ensin pyyhkeellä, jonka jälkeen hain kuivaajan. Jos olisin ajatellut, miten Miko reagoi hiustenkuivaajaani, niin ehkä olisin jättänyt kuivaajayritykset välistä. Miko pelkäsi kuivaajaa, yritti karkuun ja alkoi päästellä kovia ja korkeita ääniä/haukahduksia. Eipä siinä muu auttanut kun pistää kuivaaja pois ja jatkaa pyyhekuivausta. Miko oli jo märkänä ihan pörröinen ja kuivauksen jälkeen sitäkin pörröisempi Kun kävin vaihtamassa housut, jätin Mikon Arin kanssa kuivauspaikalle. Juuri kun olin menossa takaisin, kuulin Mikon huutoa. Yhtäkkiä se oli alkanutkin ikävöimään. Hassua oli, että myös Arin ollessa poissa, Miko alkoi pitää pientä vikinää ja oli tosi iloinen Arin palatessa.