Olipas taas kylmä. En tiedä johtuuko se kylmästä vai mistä, kun pimeällä kaikista valoista lähtee sellainen ”tolppa” taivaalle. Jäin aamulla ihmettelemään Prisman vihreästä kyltistä taivaalle lähtevää valoviivaa. Se oli ihan selkeän vihreä ja aika leveä. Hetken ihmeteltyäni tajusin, ettei Miko mitään maassa haistellutkaan vaan söi siinä rauhassa toisen koiran jätöksiä. Jostain syystä aina unohtaa missä kohtaa herkulliset kakat on, mutta Miko kyllä muistaa. Mutta oli tosi kivan näköistä kun oli paljon noita valoviivoja taivaalla. Välillä näytti kuin olisi ollut revontulia. Vaikka on ihan kiva, että on pakkasta ja siten ihan kunnon talvi, niin viikonlopuksi saisi lauhtua. Huonolta nimittäin näyttää lauantain kooikertokon toteutuminen, kun pakkasta luvattiin jotain -14.

Eilen töiden jälkeisellä lenkillä ja iltalenkillä kohtasimme vain pelottavia ihmisiä. Miko pelkäsi kahta poikaa, jotka kiipeilivät puussa ja katkoivat oksia. Miko alkoi poikien kohdalla haukkua ja toinen poika olisi silti halunnut silittää Mikoa. Eihän Miko poikaa lähelle päästänyt, yritti vain haukkumalla karkottaa pelottavan pojan pois. Poikien jälkeen ylitimme tien ja kaksi ihmistä tien toisella puolella piti varmuuden vuoksi haukkua. Miko jäi vähän sellaiseen valmiustilaan poikien jälkeen, kuin kaikki ympärillä olisi sille uhkia. Onneksi se meni melko pian ohi ja Miko rentoutui. Illalla meidän piti mennä paikallaan seisovan nuoren miehen ohi. Paikallaan seisovissa ihmisissä on jotain hyvin epäilyttävää Mikon mielestä. Miko ensin pysähtyi ja katsoi pitkään useamman metrin päässä seisovaa ihmistä. Kun jatkoimme matkaa, Miko siirtyi jalkakäytävältä niin pitkälle autotielle kuin mahdollista ja pojan lähellä piti aloittaa räyhääminen. Noissa tilanteissa aina miettii, että miksei sitä namia ole nyt mukana. Olisi kuitenkin ihan kiva ehkäistä haukkumiset ettei siitä jää tapaa. Aikaisemmalla kerralla nameja oli kyllä mukana, kun treenasimme lenkin aikana seuraamista, mutta namit loppuivat jo ennen poikien kohtaamista. Pitäisiköhän kokeilla sellaisien ihmisten välttämistä, joihin Miko jotenkin reagoi? Eli käännyttäisiin vaikka toiseen suuntaan, kun Miko pysähtyy tai muuten kiinnittää huomiota kauempana olevaan ihmiseen.

Huhtikuisen Lahden näyttelyn ajattelin olevan Mikon ensimmäinen virallinen näyttely, mutta nyt harkitsen Mikon ilmoittamista Lappeenrantaan pääsiäisenä. Lappeenrantaan olisi vain parin tunnin junamatka. Kooikereiden tuomari on latvialainen. Olen käynyt lukemassa vähän isompikokoisten koikkereiden arvosteluja ja en muista, että yksikään idästä tullut tuomari olisi maininnut koiran koosta. Näyttely on kuitenkin vielä harkinnan alla, sillä näyttelyssä on myös ulkokehiä ja hallitkin ovat kylmiä, ehkä vetoisia… Huhtikuun alussa taitaa olla vielä aika kylmä, kun Keski-Euroopan kylmän talven vuoksi kevät tulee tänne hitaammin. Ajattelin pitää talviloman viikolla 14, joten ei tarvitsisi heti näyttelypäivän (maanantai 5.4.) jälkeen mennä töihin. Sillä viikolla torstaina käymme Tampereella ja sunnuntaina on kooikerpentuagilitya, joten ohjelmaa on muutenkin luvassa.

Vähän olen miettinyt kesäsuunnitelmiakin, mutta harkinnan alla on vasta reissu Kuopioon. Elokuun alussa siellä olisi kolme peräkkäistä kv-näyttelyä. Voisi olla ihan mielenkiintoinen (ja raskas) kokemus mennä kehään kolmena päivänä peräkkäin  Tuomareina taisi olla portugalilainen, hollantilainen ja suomalainen, joihin täytyy vielä tutustua. Näyttelypaikka näytti olevan jonkin matkan päässä keskustasta, joten täytyy selvittää miten raviradalle pääsee. Ja tuskin olen tuolloin enää lomallakaan, kun heinäkuussa on melkein pakko olla lomalla (se on oppilaitoksessa työskentelemisen hyvä mutta myös huono puoli). Jos kesällä olisi auto, niin lähtisimme varmaan ainakin Ouluun, mutta täytyy suunnitelmat tehdä sen mukaan, ettei ole autoa. Vaikka toiveissa oli, että auton saisi keväällä hankittua, niin tuskin onnistuu, kun oikeastaan meidän viisihenkinen perhe elätetään yhden ihmisen palkalla… Se auto vaan helpottaisi elämää.