Siirryin viime yönä sohvalle nukkumaan, kun Markus taas aloitti kuorsauksen. Miko jäi makkarin lattialle nukkumaan. Heräsin yöllä kun Mikon vatsasta kuului "pumppausääniä" eli oksennus oli tulossa. Kolmesti peräkkäin taisi jotain tulla ylös, mutta Miko taisi itse siivota jäljet kun aamulla ei lattialla ollut mitään. Olen pari kertaa aikaisemminkin ollut yöllä hereillä kun Miko on oksentanut. Mietityttää kuinka usein oksentamista tapahtuu, koska mitään jälkiä ei jää kun Miko siivoaa jälkensä. Pitäisikö huolestua? Aamulla kun kello oli soinut, kuulin Mikon ulinaa. Nousin ylös ja katsoin missä Miko on. Poikaa ei näkynyt missään, mutta ulina kuului olohuoneesta. Kohta Miko pomppasi täynnä intoa sohvan selkänojaa vasten. Se oli varmaan ihmetellyt mihin tyttö oli kadonnut Yritin kädellä ohjata Mikon sohvan toiselle puolelle, mutta Mikolla taisi olla niin kova ikävä, että se hyppäsi sohvalle selkänojan kautta

Otin viime lenkille runsaasti namia mukaan. Namit loppuu aina kesken kun Miko on niin ahne, että seuraa vierellä puolet tai kaksi kolmasosaa lenkistä. Nameista oli muutakin hyötyä kuin seuraamisen palkkaaminen. Juuri kun tulimme tasoristeykselle, alkoivat kellot kilkattaa ja puomit laskeutuivat. Otin nameja käteen, kun tavarajunasta lähtee niin kova ääni. Kun juna tuli, annoin Mikolle koko ajan namia ja kehuin sitä. Silloin kun otin lisää nameja, Mikolla oli pää pystyssä ja korvat höröllä ja se olisi varmasti lähtenyt karkuun jos mahdollista. Hienosti Miko kuitenkin söi nameja vierelläni koko pitkän junan ohimenon ajan. Risteyksen toisella puolella oli poikia pulkan ja suksien kanssa, joten heti lisää namia Mikolle ja ohitus sujui hyvin. Toisella puolella oli myös koira, jolle Miko kerkesi jonkun verran haukkua. Yhden nuoren naisenkin ohitimme namien avustuksella, kun Miko ensin pysähtyi ja jäi katsomaan tyttöä. Namipussin pohjalle jäi vain pari murusta, joten täytyy kai pitää lyhyet tokotreenit, ettei poika saa liikaa herkkuja.

Veikkolan Koirakerholla alkaa helmikuussa taas kuuden kerran arkitoko, jonne ilmoittauduimme. Tokovastaava kyseli meidän toiveita ja sanoin, että alokasluokan tokoliikkeitä kuten aikaisemminkin. Hän kysyi olemmeko harjoitelleet noutoa ja sanoin, että vähän olen yrittänyt noutokapulan kanssa harjoitella, mutta Mikoa ei kapula kiinnosta vaan namit (eli ennen harjoitusta Miko ei saisi nähdä/haistaa nameja). Tokovastaavan mielestä se oli kuitenkin hyvä, että Miko tykkää kantaa leluja suussa ja myös tuo niitä jalkoihin kun haluaa leikkiä. Hän ehdotti noudon harjoittelua, sillä alokasluokan liikkeet ovat pääasiassa seuraamista ja runsasta perusasentoa, joka voi käydä koiralle vähän tylsäksi. Kooikertoko huomiselta valitettavasti peruttiin, mutta uusi yritys kahden viikon päästä.

Tutkin vähän Kuopion tuomareita. Portugalilainen Manuel Loureiro Borges antoi kesällä Gipille EH:n, joten se tuomari ainakin sopii meille Eihän se välttämättä Mikosta tykkää, mutta ehkä ei ainakaan koon vuoksi lyttää. Lauantain hollantilainen tuomari Jo Schepers on kai käynyt Suomessa arvostelemassa kooikereita vain erkkarissa 2004. Noin vanhoja tuloksia ei löydy KoiraNetistä enkä yhtään arvostelua löytänyt pikaisella googlauksella. Hollantilaiset tuomarit vähän mietityttää kun luulen niiden tykkäävän kaikkein vähiten väärän kokoisista. Mutta toisaalta on kiva saada rodun kotimaisen tuomarin mielipide. Sunnuntaina on suomalainen Paula Heikkinen-Lehkonen. KoiratNetistä hän löytyi ainakin vuodelta 2007 ja 2006, jolloin koirat ovat saaneet paljon ERIä, mutta myös EH:ta ja yksi H. Ehkä hän ei ole kovin tiukka tuomari tai sitten koirat on vaan ollut niin hyviä Ehkäpä me voitaisiin se Kuopion reissu tehdä