Löysin tänään jotain tokojuttua googlaamalla pari artikkelia liittyen tokoon ja kontaktiin. Yhdessä kuvailtiin kolmea eri koiraa. Yksi kulkee omia polkujaan huomioimatta omistajaa, haistelee maata, ei reagoi omistajan kieltoihin tai käskyihin, toinen rapsuttelee itseään ja nuuskii maata, mutta omistajan hyppiessä tai näyttäessä makkaraa se kiinnostuu tästä ainakin hetkeksi kunnes löytää jotain mielenkiintoisempaa, kolmas seurailee koko ajan omistajansa liikkeitä ja odottaa, että saa tehdä jotain mukavaa lauman johtajan kanssa. Miko on välillä kaikkia noita, mutta pääasiassa Miko on kuin toinen koira: tekee omiaan, mutta sen saa hetkeksi kiinnostumaan. Kontakti on meillä hyvä ainakin ruokakupilla, Miko ei koskaan yritäkään mennä syömään ruokaa ilman lupaa vaan aina laskettuani kupin maahan ottaa katsekontaktin. Muuten kontaktissa on hiottavaa, erityisesti jos paikalla on häiriöitä.

Ostin Mikolle tänään agilitya varten toisen Kong Wubban. Äidin ostamasta on jo vinku rikki, mutta Miko tykkää silti lelusta paljon. Uusi, vinkuva Wubba, saa pysyä repussa piilossa ja se otetaan esiin vain erityistilanteissa Myyjän mukaan kokeilemalla selviää millainen lelu toimii parhaiten. Ehkä yksi syy siihen, että loppuaika agilitysta menee päin seiniä, on varmaan se, ettei me olla kauheasti pidetty kunnon taukoja.

Markus ja Miko tulivat mua vastaan kun tulin eläinkaupasta, että pääsisin kauppaan ilman koiranruokasäkkiä. Miko tunnisti mut joidenkin metrien päästä ja aloitti vinkumisen. Poika oli niin innoissaan kun tulin sen luokse, että sain kyykistyessäni tassusta naamaan. Miko piti riehuessaan apinaääniä Kaupasta Miko sai nappuloiden kaveriksi kanasuikaleita. Tänään Miko saa ensimmäistä kertaa iltanappuloiden kanssa jotain muunlaista raakaa lihaa kuin jauhelihaa

Yhden ennusteen mukaan viikonloppuna olisi -5 astetta, joten treeniviikonloppu näyttää toteutuvan