Tänään vähän jännitti jättää Miko kotiin, sillä nyt Miko oli ensimmäistä kertaa työpäivän ihan yksin kotona. Aikaisemmin se on ollut vain lyhyempiä aikoja. Tavallaan Miko on kuitenkin viettänyt montakin päivää yksin, sillä Markuksen unirytmi on ollut välillä ihan päinvastainen kuin minulla eli päivät on nukuttu. Miko on varmaan nuo päivät nukkunut Markuksen vieressä, mutta tänään ei sitten ollut edes ketään nukkuvaa kotona. Markus palasi tänään töihin, joten yksinolo päivisin tulee Mikolla jatkumaan. Tulin ensimmäisenä kotiin ja vastaanotosta huomasi, että Miko oli ollut aivan yksin. Miko hypähteli ja pyöri sekä päästeli apinamaisia ääniä. Kyykistyin silittämään Mikoa ja sain varoa sen kynsiä kun tassut huitoi sinne tänne. Sain tietysti myös halit ja pusut

Lähdimme pikalenkille ja Markus tuli vastaan kun tultiin rapusta ulos. Aluksi Miko vain vähän käänsi päätään ja katseli mikä mies meni ohi. Vasta kun Markus kääntyi katsomaan, Miko tajusi kuka siinä seisoi Lenkin jälkeen piti pistää kamat kasaan ja lähteä arkitokoon kahden viikon tauon jälkeen. Miko ei selvästikään ollut halukas menemään bussiin, kun sinne jonottaessa Miko vähän väliä lähti vetämään pois päin tai yhtäkkiä syöksähti sivulle tai taakse.

Meitä oli tänään arkitokossa jopa 12! Aloitimme kotiläksyjen näyttämisellä. Läksyihin kuului perusasento ja maahan meneminen. Meillä erityisesti keston ja etäisyyden lisääminen. Vuoroa odotellessa harjoittelimme perusasentoa ja paikkamakuuta. Vaikka kotona etäisyyttä ja kestoa voi olla ihan mukavasti, niin ulkona onkin eri juttu. Menin Mikosta hihnan päähän ja hetken päästä takaisin. Lähes joka kerta Miko nousi kun lähdin tulemaan sitä kohti. Ohjaaja kehotti ottamaan niin lyhyen välimatkan, ettei nousemista tapahtuisi. Jos usein nousu tapahtuu, niin siitä tulee helposti tapa. Kotona Miko menee tosi laiskasti perusasentoon, mutta arkitokossa intoa ja vauhtia riittää. Enemmän tuo Mikon touhu on hosumista, mutta paremmin se niin pääsee oikeaan asentoon.

Tämän jälkeen harjoittelimme seuraamista ja ohituksia. Mikon seuraamiset tein niin, että pidin namia koko ajan reidessä kiinni. Ohjaajalle sanoin, että muuten Miko pitää niin paljon etäisyyttä. Hän halusi tietää minkä verran etäisyyttä on, joten näytin. Etäisyyttä on jotain 20cm eli vielä kaukana siitä, mitä pitäisi olla. Ohjaaja totesi, että välimatkaa kyllä on, mutta kontakti on oikein hyvä. Lopuksi vielä luoksetulot ja odotellessa tehtiin itsenäisesti lyhyitä luoksetuloja. En voinut kääntää Mikolle selkää tai se lähti perään, joten peruutin aina muutaman metrin päähän. Kun tuli meidän luoksetulon aika, kävelin ja lopuksi juoksin vajaa 10 metrin päähän. En tehnyt mitään sen kummempaa innostaakseni Mikoa, sillä intoa siltä löytyy ilman ja ehkä vähän liikaakin. Olisi ehkä pitänyt ottaa vähän lyhyempi välimatka, sillä mitä pidempi matka sitä enemmän intoa. Miko tuli vauhdilla luokse, meni vähän yli ja palasi hakemaan namin. Sitten alkoi hyppiminen ja hampaiden käyttäminen. Miko lopetti kun toinen ohjaaja päästi kovan äänen ja tämän jälkeen otin patukan esiin, että Miko saisi purkaa energiaansa. Ohjaaja olikin juuri sanomassa jotain mitä pitäisi tehdä rauhoittaakseni Mikoa, mutta patukka oli jo käytössä

Kävin arkitokon jälkeen hakemassa postista Mikon manttelin ja märkäloimen. Mukana oli myös vuoden 2008 tulosjulkaisu, josta näyttelyarvosteluja olen eniten odottanut. Täytyy säästää ne matkalukemiseksi bussiin, että kotona pystyy keskittymään ClubRegisteriin. Seedan suku on vielä kesken, mutta pitkällä jo ollaan. Viime viikolla innostuin pistämään jo Gipin sukua koneelle, jotain 7 tai 8 polvea kirjoitin. Kuolinsyiden ja muiden hollanninkielisten tekstien kääntäminen on mielenkiintoista, vaikka haastavaa. Täytyy jossain vaiheessa lainata sanakirja kun netistä ei kaikkea löydy. Sairaudet on muutenkin haastavia. Kanker lymfeklierstelsel on kai joku imusolmukesyöpä tai imunestekierron syöpä (kanker=syöpä, lymfe=imuneste, klier=rauhanen, stelsel=järjestelmä, elimet, systeemi) tai se oli ainoa, jonka keksin noista sanoista

Märkäloimi kesäksi

Mantteli, jota toivottavasti pääsisi vielä tänä talvena käyttämään, vaikka kevättä odotellaankin. Miko saakin testata sitä kohta iltalenkillä. Sivupituutta voisi ehkä olla vähän enemmän eli ihan nappiin ei mittaukset menny