Keskiviikkona, torstaina ja tänään jätin läppärin nauhoitusohjelmineen Mikon kanssa makkariin. Eilistä ja tämänpäiväistä nauhoitusta en vielä ole kuunnellut, mutta pikaselauksen perusteella sanoisin, että sama kaava on toistunut kaikkina päivinä. Miko aloittaa muutaman minuutin ulvomisen ja haukkumisen noin 5min sen jälkeen kun olen lähtenyt. Sen jälkeen poika kai menee nukkumaan ja vasta 6-7h jälkeen alkaa uudestaan äänet. Iltapäivällä ääntely kestää 0,5-3min kerrallaan ja lyhyen ajan sisällä tulee useampia pätkiä. Yhteensä keskiviikkona Miko äänteli n. 9min, joka mielestäni on ihan positiivista. Yksinoloa Mikolla kuitenkin tulee 7,5-8h. Ehkä viikonlopun aikana pistän ääniä kuunneltavaksi.

Joka aamu Miko on jäänyt rauhallisesti makuuhuoneeseen eikä oven sulkeminen ole tuntunut haittaavan. Silti äänet alkaa muutaman minuutin päästä. Tänään tulin kotiin ennen Markusta ja Miko oli makuuhuoneessa ihan hiljaa kunnes kävin avaamassa oven. Sitten alkoi ilon kiljahtelut.

Ruoka pojalle ei edelleenkään tahdo maistua, paitsi illalla. Tai oikeastaan Mikolle kelpaa kaikki muu ruoka paitsi nappulat. Eilen Miko ei edes päivällä syönyt sille jättämiäni aamunappuloita eikä illallakaan meinannut ruoka maistua. Onneksi hetken arpomisen jälkeen alkoi kuitenkin syödä.

Miko on viime päivinä reagoinut uroskoiriin vähän eri tavalla. Tapasimme toissapäivänä kaksi jackrusselia (eri aikaan), jotka ovat Mikolle tuttuja. Kummankaan luokse Miko ei syöksähtänyt kun toinen oli lähellä vaan Miko ennemmin tuntui olevan kovin vaivaantunut toisen koiran haisteluista. Eikä Miko ollut kiinnostunut leikkimään kummankaan kanssa, edes Zorron, jonka kanssa Mikolla on synkannut niin hyvin! Sama kävi tänään arkitokon jälkeen kun Miko ja yksi terrieri tervehtivät. Toinen oli innokas, Miko ei. Mutta kun paikalle tuli Mikon ikäinen ihastuttava nuori neitonen niin johan seura kelpasi

Eilen kävimme Tainan kanssa Nurmijärvellä kuuntelemassa jälkiluentoa. Aihe koski pk-jälkeä ja myös pelastusjäljestä puhuttiin. Ymmärsin kouluttajan puheista, että pelastusjäljellä kooikeritkin voi kisata. Se kuulosti ihan mielenkiintoiselta. Pk-jälkeä alan harjoitella Mikon kanssa ihan vain ajanvietteeksi, sen verran kiinnostavalta se vaikutti. Toivottavasti pk-jälken ja verijäljen opettelut ei mitenkään haittaa toisiaan. Oli kiva kun kouluttajan oma bordercollie Hukka oli paikalla ja sen kanssa hän näytti muutaman asian käytännössä. Nyt täytyy siis käydä hakemassa muutama keppi ulkoa ja alkaa tehdä niistä kiinnostavia

Tänään oli toiseksi viimeinen kerta arkitokoa. Olimme tällä kertaa koulutusalueen toisessa päässä kun meidän normaalilla paikalla oli suojeluharjoituksia ja meidän piti saada vähän etäisyyttä haukkuviin koiriin. Ennen tunnin alkua toinen ohjaajista kyseli olenko jo noutamista harjoitellut. Siinäkin asiassa aikomuksia on ollut runsaasti, mutta mitään ei ole vielä tapahtunut Hannele-ohjaaja sanoi, että kannattaa aloittaa harjoitteleminen ja tehdä se niin, että ensin harjoitellaan kapulan/esineen suussa pitämistä. Aluksi vain kapula suuhun ja saman tien pois ja vähitellen lisätään kestoa. Aloitimme luoksepäästävyydellä ja taas Mikon saamisessa perusasentoon oli vaikeuksia. Istumisessa ei kuitenkaan ollut epäilyksistäni huolimatta ongelmaa eli märkä maa ei haitannut. Miko kyllä istui istu-käskystä. Meidän luoksepäästävyysharjoitus meni sitten niin, että Miko istui jossain lähettyvilläni. Seuraavaksi oli vuorossa paikkamakuu. Miko oli kovin kiinnostunut suojeluporukan koirien haukuista sekä kaikesta muustakin ympärillä ja siksi minun piti heti maahan käskyn jälkeen vapauttaa Miko. Piti olla nopea, että kerkeän tehdä sen ennen kuin Miko itse päättää nousta. Teimme seuraamis- ja kontaktiharjoituksia niin, että kaksi koirakkoa oli vastakkain ja astui aina yhden askeleen kerrallaan eteenpäin kunnes oltiin toisen koirakon lähellä. Sain yllättävän hyvin Mikoon kontaktin ja muutaman askeleen jälkeen Miko tajusi mennä istumaan heti pysähtymisen jälkeen. Sitä ennen piti ohjata kädellä kuten aina perusasennossa teen. Pääsimme tosi lähellä meidän paria eikä Miko kiinnittänyt toiseen koiraan huomiota. Käännyimme takaisin ja aloitimme uudestaan. Tällä kerralla, kun olimme jo ihan lähellä, jopa juttelin hetken vastapuolen kanssa eikä Miko huomioinut toista koiraa. Tosi hienoa! Seuraamista me ei olla harjoiteltu tosi pitkään aikaan (siis ihan kunnon seuraamista) kun olen keskittynyt perusasentoon, mutta täytyy ottaa se mukaan harjoituksiin. Lopuksi oli vielä pujottelua, joka meni meiltä hyvin.

Kotimatkalla bussikuski peri Mikosta maksun, jonka ihan kiltisti maksoin. En viitsinyt alkaa siitä inistä, kun naiskuski oli niin tiukan tädin näköinen Aika monta kymmentä kertaa Miko on saanut matkustaa maksutta ennen tätä.