Mikon yksinään vinkuminen ja itkeminen taitaa pääasiassa olla ikävää. Tänään kävin Mikon kanssa normaalia pidemmällä aamulenkillä, jätin sille enemmän tekemistä kotiin, leikin sen kanssa ennen töihin lähtöä ja lähdin töihin puoli tuntia normaalia myöhemmin. Ulkona Miko yritti päästä toiseen suuntaan kuin olin menossa ja se sai Mikon vinkumaan. Markus oli ilmeisesti lähtenyt töihin vähän ennen kuin tulimme kotiin. Miko haistoi Markuksen rapussa ja hississä ja se sai poikasen heiluttamaan häntää ja pyörimään levottomasti hissimatkan ajan. Kotona Miko kävi joka paikan läpi, kun se yritti löytää Markuksen. Kun ei löytynyt, niin Miko aloitti vinkumisen. Yritin saada Mikon unohtamaan Markuksen mm. leikkimällä sen kanssa, mutta viime päivinä Miko ei ole oikein innostunut leikkimisestä. Lähdin myöhemmin töihin myös sen takia, että naapurit saisivat nukkua ainakin seitsemään. Eilisessä lapussa luki, että Miko on herättänyt vinkumisellaan klo 6 jälkeen  (lähdemme kylläkin ulos klo 6 ja tulemme takaisin n. 6.20, töihin lähden n. 6.40...) Ruoka kelpasi tänä aamuna.

Tänään oli agilitya. Lähdin töistä hyvissä ajoin ja kotona olisi pitänyt olla vajaa tunti ennen lähtöä. Bussista sitten hajosi kaasupoljin vähän Ikean pysäkin jälkeen, joten jäimme motarille yhden risteyksen tuntumaan. Tämä oli vasta toinen kerta kun bussi hajoaa näiden neljän vuoden aikana kun Nummela-Helsinki väliä olen kulkenut ja tietenkin juuri tänään oli menoa... Myöhemmin lähteneet bussit ei voinut ottaa meitä kyytiin, koska bussi oli aivan täynnä (osa joutui seisomaan) eikä ne muut bussit olisi ollut sen tyhjempiä. Pasilan varikolta lähti bussi meitä hakemaan, mutta sitä odotellessa ohi meni neljä myöhempää bussia, joilla olisin pääsyt kotiin... Olisi bussi hajonnut edes Ikean pysäkille eikä keskelle motaria... Tunnin jouduimme odottelemaan ennen kuin varabussi saapui (mikä lie kestänyt kun Ikealle menee n. 25min...) Kerkesimme kuitenkin agilityyn.

Tänään ei tosin ollut Mikon agipäivä... Muutaman kerran sentään Miko hyppäsi vauhdikkaat hyppysarjat + pari kertaa puomi. En saanut Mikoon millään kontaktia kun matossa olevat hajut kiinnostivat niin paljon. Mattoa piti nuollakin. Miko myös hetken vinkui AgiMestan omistajan(?) koiran perään, joka oli tiskin takana. Oli aika turhauttava tunti. Ihan hyvä mieli kuitenkin jäi, sillä loppupuolella sain Mikon hetkeksi innostumaan esteistä. Sunnuntain agilitytreeneihin ei ole minkäänlaisia odotuksia, todennäköisesti treeneistä ei tule mitään. Kotonakaan treeneistä ei ole oikein tullut mitään kun Miko on ihan omissa maailmoissaan. Oma osansa on sillä, että uusi halli, tuntemattomia koiria sekä uudet hajut ja näiden lisäksi sitten tämä hankala vaihe. Jos nyt kuitenkin hyviä vinkkejä saadaan, joita sitten joskus voi kokeilla

Ensi viikonloppu onkin täynnä ohjelmaa. Perjantaina on arkitoko, jonka jälkeen lähdemme Helsinkiin. Miko menee Arille hoitoon ja me mennään keikalle Nosturiin. Yö ollaan Helsingissä ja lauantaina on Espoossa kooikereiden arkitoko. Sunnuntaina on kooikereiden agit, jonka jälkeen haluaisin mennä rotuyhdistyksen vuosikokoukseen, mutta täytyy vielä katsoa miten sinne päästään.