Metsälenkki ja ulvomista

Miko on viime päivinä alkanut mielistelemään kun olen antanut luvan mennä syömään. Miko ei menekään suoraan kupille vaan tulee luokseni häntää heiluttaen, kiemurrellen ja korvat taakse vedettyinä (tulkitsen sen siis mielistelyksi). Kun saan Mikon menemään kupille, se tulee kohta taas luokseni samoin elein ja ehkä vielä kolmannenkin kerran. Aikaisemmin se on mennyt suoraan kupille ja syönyt ruuan kerralla loppuun. Tänään Miko ei syönyt juuri ollenkaan. Se vaan tuli koko ajan luokseni.

Kävimme päivällä kahden tunnin lenkillä, kun yritin löytää metsää, jossa Mikon voisi päästää vapaaksi. Noin 45min kävelyn jälkeen löysin metsään tallatut polut ja valitsin sen, jossa kukaan ei ainakaan tänään ollut käynyt. Se meni suoraan metsän keskelle, toinen taas talojen läheisyydessä. En ole tottunut metsässä kävijä ja täytyy sanoa, että metsässä on vähän pelottavaa keskellä aurinkoista päivääkin Välillä Miko pysähtyi kuulostelemaan ja tuijottamaan jonnekin kaukaisuuteen ja oli pakko itsekin katsoa ja kuulostella, mitä Miko on havainnut. Se juuri pelottavaa oli Käännyin takaisin joidenkin satojen metrien jälkeen, sillä paluumatkaan menisi yhtä paljon aikaa kuin tulomatkaankin. Kohtasimme polkujen risteyksessä leikatun urosvillakoira Timin. Pojat saivat hetken leikkiä ja sitten lähdimme kävelemään samaan suuntaan. Otimme vähän etäisyyttä edellä kävelevään Timiin ja melko nopeasti se omistajineen oli jo useiden kymmenien metrien päässä meistä. Miko yritti vetää Timin luokse ja yhden pysähdyksen jälkeen Miko alkoi vinkua. Ja sitten Miko näytti, että osaa se myös ulvoa, todistusaineisto löytyy täältä. Olen muistaakseni joskus lukenut, että toiset urokset voivat olla kiinnostuneita leikatuista uroksista, olikohan tämä jotain sellaista? Voi elämä sanon, jos tuo on Mikon tapa reagoida juoksuisiin narttuihin...

Timin omistajasta näkyi enää pieni punainen läikkä (takin väri ) jossain kaukana horisontissa, kun menimme tieltä polulle. Polku kulki pienen aukean paikan läpi, jossa olisin halunnut päästää Mikon irti, mutta Miko oli edelleen Timin perään, joten olisin vain saanut katua irti päästämistä. Tai sitä, etten ole siirtänyt Mikon nimilaattaa valjaisiin. Olisi meinaan siinä laatassa oleville puhelinnumeroille voinut tulla tarvetta... Kun pääsimme taas ihmisten ilmoille, niin Miko meni jo oikeaan suuntaan eli eteenpäin. Se tosin vaikutti kovin väsyneeltä ja käveli joko vierelläni tai vähän takanani. Tai sitten sillä oli vain mieli maassa Timin takia, sillä Miko selvästi piristyi kun kotiin ei enää ollut montaa sataa metriä.