Tänään matkustimme Espooseen treenailemaan agilitya. Odotukset eivät olleet korkealla, kun viime aikoina agi ei ole sujunut sitten ollenkaan. Treeniseurana olivat Onni ja Remus. Sofia ja Onni olivat myös bussilla liikenteessä ja myös heidän bussia piti odottaa lähemmäs tunti vuoron päätyttyä, joten varasimme vielä puolituntisen. Yhteensä 1,5h aikana agia harjoiteltiin kuitenkin vain max 15 min. Muu aika meni haisteluun, kontakti- ja tokotreeniin, ulkoiluun, häkkiharjoitteluun ja lepäämiseen.

Otin tällä kertaa patukan mukaan ja otin sen esille melko pian meidän vuoron alettua. Miko innostui siitä niin paljon, että kokeilin jos kahden peräkkäisen hyppyesteen suorittaminen onnistuisi. Ja onnistuihan se! Esteiden jälkeen oli suora putki, joka otettiin myös mukaan. Muutaman minuutin jälkeen olin jo ihan hengästynyt ja hiessä, kun Miko juoksi niin kovaa. Palkkasin poikasen patukalla ja sillä oli helppo innostaa poika uuteen suoritukseen. Pidin kunnolla taukoja ja esteille mentiin vasta kun Miko tuntui olevan tarpeeksi innostunut. Kerran kokeilin keppejä ja rengasta, mutta silloin innostusta ei ollut. Hyppy-hyppy-putki oli ainoa mitä tehtiin. Yhden kerran kokeilin, jos Miko menisi vähän tummempaan putkeen, joka ei ollut suora. Menihän se, mutta ennen ulostuloa piti nostaa koipea. Samoin suoralla putkella Miko kahdesti pysähtyi nostamaan koipea ennen sieltä poistumistaan, vaikka vauhtia putkeen mennessä oli paljon ja vauhti jatkui taas hyppyesteille.

Otin naksuttimen mukaan ja naksauttelin sillä, kun Miko otti katsekontaktin haistelun lomassa. Treenailimme luoksetuloa, paikalla makaamista ja seisomista useamman metrin välimatkalla. Myös perusasento ja yhden askeleen seuraamiset olivat harjoittelussa. Hallilla oli kaksi metallihäkkiä, joista ei nähnyt kentälle. Onni ja Miko saivat harjoitella häkissä olemista muutaman kerran. Yllätyksekseni Miko oli koko ajan ihan hiljaa, vaikka se ei nähnyt missä olin. Miko myös joka kerta meni helposti häkkiin, kun heitin sinne pari namia. Häkin oven sulkeminen ei siis voinut olla ihan kamalaa. Mutta oli poika iloinen kun päästin sen ulos.

Kävimme pari kertaa ulkona ja ilma oli ihanan keväinen. Vietimme ulkona useamman minuutin, jotta Miko sai rauhassa haistella ja merkkailla. Välillä aika kului matolla istuen ja malttoi Mikokin välillä käydä maaten. Miko yritti saada painia Onnin kanssa aikaiseksi, mutta ehkä sunnuntaina. Sovimme Sofian kanssa, että mennään sunnuntaiaamupäivänä Purinalle.

Tänään oli hyvät treenit pitkästä aika. Toivottavasti olisi myös ensi viikon sunnuntaina, jotta voisi lähteä hyvillä mielin tauolle.