Näyttelykoulutuksessa

Tänään kävimme Lahdessa näyttelykoulutuksessa. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja keväinen, joten oli mukava oleskella ulkona ennen meidän ryhmän vuoroa. Ensimmäisessä ryhmässä olivat Julia, Beni (Black Amiikos F-pentue 02/09), Wimma (Bullbenz Kooi Ulri Geri), Nuutti (Wishdecoy Raymond Olivia), Illusia (Cairnbraid Illusia), Riki ja Fico (Cirtap's Prins J-L Fico van Zon). Meidän ryhmässä olivat Leevi, Johnny, Miki, Noa (Bullbenz Kooi Verro Geri) ja pomeranian Honey. Odotellessa Miko halusi kovasti päästä tutustumaan Noaan ja ne saivatkin hieman toisiaan haistella. Poika kun on, niin Noa lyhyen haistelun jälkeen ärähti Mikolle ja Miko vinkaisi. Sen jälkeen poika pysyi kauempana. Vasta koulutuksen lopussa löysin syyn Mikon vingahtamiseen: Noan hammas oli tehnyt viillon Mikon poskeen. Haavaa ei ollut, mutta iho oli vereslihalla. Näytti kun Mikolla olisi ollut kidus Meidän poikaryhmän kooikerit olivat Noaa lukuun ottamatta jo tuttuja (Honey oli kyllä tyttö, muttei koikkeri ), mutta ensimmäisessä ryhmässä oli kivasti uusia tuttavuuksia. Miko ja Miki ovat olleet aikaisemmin hyvää pataa keskenään, mutta tänään Miko pari kertaa ärähti Mikille Onneksi Mikon ärinät ei kovin kamalan kuuloisia olleet.

Koulutus aloitettiin teorialla. Saatiin siis hyödyllistä tietoa. Kouluttajamme Vesa Lehtonen kävi aluksi koirat läpi ja harmikseni Miko piti häntä epäilyttävänä. Poika peruutti, mutta onneksi kouluttajamme antoi Mikon rauhassa haistella itseään ja tutustua. Pöydällä koiran asettelu oli hieman hankalanoloista, mutta jotenkin Miksu siinä kuitenkin seisoi. Pöydällä Miko antoi paljon paremmin koskea. Teimme kehäharjoitusta niin, että olimme kaikki samassa luokassa ja Vesa tuomarina. Eli aluksi seisotimme koiria rivissä ja sitten juoksimme pari kertaa kehän ympäri. Tämän jälkeen koirat kävivät yksitellen "arvosteltavina" ja juoksivat kolmion ja edestakaisin. Ensimmäiset ravaamiset meni meiltä ihan ok, kun Mikon pää oli pystyssä ja huomasin ottaa kontaktin ennen lähtöä. Edelleenkään Miko ei välittänyt olla kouluttajamme kosketeltavana.

Toisella juoksutuskerralla en sitten tajunnutkaan ottaa Mikoon ensin kontaktia, joten ravaaminen meni huonommin. Ehkä nyt kun siitä minulle erikseen mainittiin, niin muistan sen paremmin Näyttelykehässä hermostuksissaan ei vaan aina huomaa ottaa kaikkea huomioon... Saimme myös hyviä ohjeita, miten näyttelyhihnaa käytetään ja pidetään. Oli tosi hyvä ja hyödyllinen koulutus. Ennen Lahden näyttelyä täytyy pyytää miehiä koskemaan Mikoon, koska näyttelyn tuomari on mies! Ensi viikonloppuna koikkerien tokossa ja agilityssa toivottavasti miehiä on

Kotimatkalla pysähdyimme metsätielle, joka vie toukokuun koikkeritapaamisen mökille. Siellä Miko ja Leevi pääsivät hetkeksi painimaan ja juoksemaan. Vaikka molemmat pojat nukahtivat heti kun Lahdesta lähdimme, niin auton pysähtyessä molemmat olivat pirteinä pystyssä. Odotettavasti tämän kuuden tunnin reissun jälkeen Miko on vain nukkunut.

Näyttelykoulutuksen kooikereista Fico ja Riki onnistuivat välttämään kameran, mutta tässä muut:

Julia