Tokokurssi on mennyt kauhean nopeasti, enää yksi kerta jäljellä! Helsingin keskustassa tuli kierreltyä vähän enemmän kun emme ehtineet ensimmäiseen bussiin. Kaisaniemeen menimme junaradat alittavan tunnelin kautta, joten Miko sai taas vähän uusia kokemuksia. Kaisaniemen uloskäynnillä oli poikaporukka, joka potki palloa. Vähän jännitti, mitä heidän ohittamisesta tulee, mutta kaikki meni onneksi hienosti. Yksi poika vastaan tullessa teki jotain kädellä Mikoa kohti, mutta Miko ei onneksi välittänyt siitä. Bussia oli odottamassa valkoinen kääpiösnautseri Kenia (?), joka ei ollut viime kerralla paikalla. Miko meni ihan sekaisin tytöstä eikä jättänyt sitä rauhaan. Tyttönen matkusti bussissa omistajansa sylissä ja Miko oli lattialla. Istuimme vierekkäin. Miko aina välillä nousi tutkimaan tyttöä ja kun en nostanut sitä syliin, niin kerran Miko sitten kiipesi itse Poika käytti jalkojeni välissä olevaa reppua apuna. Miko oli niin tyttösen perään, että kädet tuli kipeiksi kauheasta vetämisestä.

Aluksi tuntui siltä, että nyt ei ole yhtä hyvä tokokerta kuin aikaisemmin kun Mikoon ei taas tahtonut saada kontaktia. Onneksi tilanne korjaantui, vaikka Miko oli koko ajan kauhean kiinnostunut maassa olevista hajuista. Kouluttaja totesi, että tänään on näköjään haistelupäivä eli tyypillistä kooikertoiminta. Joku kouluttajan kollega oli sanonut, että hänen tokokurssilla oli ollut kooiker ja koko ajan nenä maassa Tänään harjoittelussa olivat peruuttaminen, seisominen luoksetulon yhteydessä, kosketusalusta, luoksetulo, liikkeestä seisominen ja seiso-istu harjoittelua.

Peruuttamisen opettelu ja harjoittelu edistää koiran takapään työtä, joten siksi siitä on hyötyä tokossa, erityisesti seuraamisen käännöksissä. Mikon kanssa peruuttaminen meni välillä oikein hienosti, mutta välillä siitä ei tullut mitään. Seisomista luoksetulon yhteydessä harjoiteltiin niin, että heitettiin koiralle pallo tai nami sen yli. Ja välillä tietty muihin suuntiin ettei koira ala ennakoimaan. Tarkoituksena oli opettaa koiralle pysähtyminen. Kouluttaja näytti bortsullaan esimerkkiä eli kun koira tuli kohti, hän oli heittävinään pallon, joka sai koiran pysähtymään. Tämän jälkeen pallo heitettiin. Palkaksi kai. Miko ei oikein innostunut pallosta, kun sillä oli tytöt mielessä. Kouluttaja otti Mikon hihnan ja minä heitin pallon Mikon taakse. Miko meni pallon perään (hihnasta päästettiin irti), mutta melko pian tiputti sen ja juoksi ihanan tyttösen luokse. Tämän jälkeen hihnasta pidettiin kiinni ja heitin kouluttajalta saadut frolicit Mikon taakse.

Kosketusalusta harjoituksissa oli käytössä melko pienet muovimaton palaset. Koiraa piti aluksi palkata siitä, että katsoi alustaa ja edetä siitä vähitellen. Mikon kanssa ollaan harjoiteltu kynnysmaton kanssa matolle menoa ja tarkoituksena on ollut vähitellen pienentää mattoa. Siinä ei oikein olla edetty, joten nyt otetaan tämä uusi tapa harjoitukseen. Tarjoamis-harjoittelusta on ollut hyötyä, sillä kun lakkasin palkkaamasta alustan katsomisesta, niin Miko alkoi tarjota muita juttuja. Kerran poika kosketti alustaa tassulla, josta se sai kovasti kehuja. Melko pian fiksu Miko tajusi, että sitä pitää koskea tassulla. Kouluttajakin oli hämmästynyt Mikon nopeasta oppimisesta ja luuli ensin, että ollaan harjoiteltu aikaisemminkin. Ehkä mattoharjoittelusta on ollut jotain hyötyä, mutta ei se silti sama asia ollut kun vain lähetin Mikon matolle syömään namia. Ei Mikolla aina näin nopeasti leikkaa

Luoksetulon tein lyhyellä, n. 3-4 metrin välimatkalla, jotta Miko ei innostu ja lähde taas tyttöä liehittelemään. Pyysin Mikon ensin eteen ja siitä sivulle. Miko jää melko kauas minusta, johon kouluttaja antoi vinkiksi harjoitella lähellä oloa namilla houkuttelemalla. Lähelläoloharjoituksia teimmekin joskus alkuvuonna, mutta ne sitten jäivät. Liikkeestä seisomista harjoittelimme taas niin, että peruutin ja pysäytin Mikon stop-sanalla ja pistämällä namikäden nenän eteen. Minun pitää kiinnittää huomiota siihen, että teen pysäytyksen tarpeeksi lähellä Mikoa, kun välillä poika kerkesi astumaan pysäytyksen jälkeen askeleen. Lopuksi teimme seiso-istu harjoittelua.

Tuntui taas kummalta, kun kouluttaja tuntuu pitävän meitä hyvinä Ehkä harjoitukset alkaa tuottaa tulosta, mutta on tuo poika kypsynytkin. Keskittymiskykyä on ainakin tullut lisää. Kivaa, kun treeneistä jää hyvä mieli ja saa kokea paljon onnistumisen tunnetta.

Matkustimme myös takaisin keskustaan tyttöseurassa ja onneksi osan matkasta Miko malttoi olla paikallaan. Tyttö kyllä tykkäsi sylistä härnätä Mikoa Rautatieasemalla erosimme ja Miko jäi välillä katsomaan mihin tyttö katosi. Mutta Miko jo unohti tytön kun näki edessä toisen kääpiösnautserin. Matkamme jatkui junalla Kannelmäkeen. Ari on jossain viihteellä, joten olemme täällä kaksisteen. Hetken Miko yritti etsiä Aria, mutta eipä ketään löytynyt. Nyt pitäisi jo mennä nukkumaan, että jaksaa taas huomenna. Luoksetulo-ongelmasta voisi vähän kirjoittaa, mutta joku toinen kerta, eiköhän tässä ole jo tarpeeksi tekstiä.