Torstaina matkustettiin Helsinkiin. Teimme pikavisiitin Arin luo, jonne Miko myös jäi hoitoon. Ari on yksi Mikon lemppari ihmisistä, joten Mikon voi hyvin jättää Arin hoiviin. Me jatkettiin matkaa Tampereelle. Pakkahuone oli uusi tuttavuus ja oikein kivan tuntuinen paikka (hetken jo mietin, että kivempi kuin Nosturi tai Tavastia). Keikka oli ok, harmi vaan, että bassot ja rummut jätti tärkeimmät eli kitarat ja laulun varjoonsa ja siksi osaa biiseistä oli vaikea tunnistaa. Kuvaamillani videoilla ääni oli tosin paljon selkeämpi. Päivän viimeisellä junalla matka jatkui takaisin Helsinkiin. Tällä kertaa Miko ei onneksi haukkunut kun tulimme Arille, mutta sellaista vikinää poika piti, että Arikin heräsi. Miko oli illalla päässyt moikkaamaan Sisiä, joka ei ollut halunnut leikkiä ja siksi Miko räksytti sille koko vierailun ajan. Miko pääsi myös Arin kanssa autoilemaan, kun Ari vei autonsa isälle lainaan. Isälle piti haukkua kun yritti Mikon autoon tunkeutua

Perjantain vietimme Arin luona Kannelmäessä, sillä illalla oli ensimmäinen tokotunti. Kävin päivällä Mikon kanssa Purina Areenan viereisessä koirapuistossa. Siellä linnut pitivät huolta, että Miko sai tarpeeksi liikuntaa. Video meidän lintukoirasta löytyy täältä. Taitaa pojassa olla hieman suomenpystykorvaa kun piti puussa olevalle linnulle haukkua.

Markus lähti kotiin vähän aikaisemmin ja me Mikon kanssa lähdettiin puoli seitsemän aikoihin kohti keskustaa. Sieltä matka jatkui bussilla Tattarisuolle. Olimme paikalla n. 25min aikaisemmin, joten kulutimme aikaa lenkkeillen. Tuli samalla nähtyä minne haluamme muuttaa. Ihan meidän kurssipaikan viereen rakennetaan taloja, joihin toivottavasti pääsisimme kesällä muuttamaan, mutta ei se kovin todennäköistä ole. Ei siinä lähistöllä ollut oikein mitään Ok paikka kuitenkin.

Tokossa oli paikalla kaikki kuusi eli meidän lisäksi joku vesikoira (?), kaksi suomenlapinkoiraa, kääpiösnautseri ja valkoinenpaimenkoira. Tunti meni meidän osalta yllättävän hyvin, mutta täydellistä ei tietenkään voinut olla Mikoon sai helposti kontaktin, joten maassa ei kai ollut ihan kauhean mielenkiintoisia hajuja. Kurssilla tehtiin niin, että ensin kouluttaja kertoi miten liike tehdään ja sitten hän kävi katsomassa kaikkien suoritukset. Aloitimme perusasennolla. Aluksi Miko ei painanut takapuoltaan millään maahan, jonka vuoksi siirryimme vähän kuivempaan paikkaan. Kouluttajan katsoessa perusasento meni vähän niin ja näin, mutta heti hänen lähdettyä Mikolla oli kivasti intoa. Seuraavana vuorossa oli seuraaminen, jota tosin useimmat eivät vielä harjoitelleet, sillä perusasento kaipaa vielä parannusta. Mutta ohjeilla sitä on tarkoitus harjoitella kotona. Minäkään en viitsinyt ottaa yhtään seuraamista, sillä ulkona perusasento on huonompi. Harjoittelimme seuraamisen sijasta perusasennon kestoa. Seuraamisen jälkeen harjoiteltiin luoksepäästävyyttä. Uutena asiana tuli se, että jos toko kokeessa ei läpäise luoksepäästävyyttä, niin koe päättyy siihen. Meillä meni oikein hienosti. Miko oli koko ajan perusasennossa ja pysyi paikallaan, vaikka kouluttaja vähän silitti.

Paikalla oloa harjoittelimme istuen, sillä maassa Miko pysyy vähän huonosti. Siis ulkona. Hienosti poika pysyi hihnanmitan päässä, vaikka välillä vilkuilikin ympärilleen. Luoksetulon aloitti toinen lapinkoirista, joka käskyn jälkeen juoksikin omistajansa ohi ja lähti kunniakierrokselle, tai siis useammalle kierrokselle. Luoksetulo otettiin uudestaan pois päin muista koirista, mutta sama tapahtui uudestaan. Mikon kanssa olin luottavaisin mielin, sillä luoksetulo on aina mennyt hienosti muista koirista huolimatta. Mutta Miko juoksikin ohi ja aloitti saman rallin kuin lapinkoira. Kai poika innostui niin toisen koiran riehumisesta, että otti mallia. Seuraavalla kerralla ei sitten ollakaan luottavaisin mielin.... Viimeinen liike oli liikkeestä maahanmeno, jota harjoittelin niin, että peruutin ja sanoin 'maahan'. Miko meni maahan aina vasta kun itsekin pysähdyin. Oli kuitenkin mukava tunti, joka meni hyvin luoksetuloa lukuun ottamatta.

Keskustaan matkustimme kääpiösnautseritytön kanssa, jota Miko ei voinut vastustaa. Onneksi Miko oli kuitenkin pääosan bussimatkasta hiljaa. Nummelan bussi tuli ihan täyteen ja myös meidän viereen tuli nainen istumaan. Miko oli sylissäni nukkumassa, mutta oli aika levoton bussin lähdön jälkeen. Kotona olimme noin klo 23 ja molemmat niin väsyneitä, että päätin jättää tältä päivältä kooikertokon välistä. En usko, että kumpikaan olisi jaksanut taas aamupäivästä lähteä uuteen reissuun, johon menisi ainakin 4 tuntia.