Perjantaina matkustimme Helsinkiin tokotreeneihin. Vähän satoi, joten ajattelin pakata manttelin mukaan, Miko kuitenkin matkustaisi kotiin sylissäni. Keskustassa oli aika paljon ihmisiä seitsemän aikoihin, mutta Miksu kulki häntä heiluen. Poika kylläkin vilkuili minua usein, mutta oli tosi reipas ympäröivästä vilinästä huolimatta. Oikaisimme rautatieaseman läpi, jossa olikin tungosta. Siellä Mikon häntä oli alhaalla, ehkä vähän koipien välissä ja korvat liikkuivat koko ajan edestakaisin. Hyvin asemallakin meni eikä kukaan astunut Mikon tassuille

Sade oli alkanut uudestaan kun jäimme Tattarisuolla bussista, joten puin pysäkillä Mikolle manttelin. Liekö sade vähentänyt osallistujia, kun meitä oli paikalla vain neljä. Tämän kerran aiheina olivat luoksepäästävyys, liikkeestä seisominen, seuraaminen, hyppy, maahan-istu harjoittelua ja paikkamakuu. Luoksepäästävyydessä Miko istui hienosti perusasennossa ja kouluttaja sai vähän rapsuttaa. Liikkestä seisominen tehtiin niin, että peruutin ja pysäytin Mikon seis-sanalla ja pistämällä namikäden nenän eteen. Kouluttaja näytti meille miten seuraamisen käännöksiä kannattaa harjoitella. Ensin on hyvä harjoitella ilman koiraa. Mikon kanssa otin vain yhden seuraamisaskeleen, muuten vahvistettiin perusasennossa pysymistä. Pitää ensin saada seuraaminen toimimaan kotona. Hyppy tehtiin agiesteellä, kun tokoestettä ei ollut. Hyppäämisessä ei ollut mitään ongelmaa. Maahan-istu harjoittelut tehtiin niin, että ensin koira perusasentoon, josta käskettiin maahan. Sitten vapautettiin ja käskettiin koira edestä maahan, käveltiin viereen ja käskettiin perusasentoon. Me ei olla pitkään aikaan harjoiteltu sivulta maahanmenoa. Vähän epävarmaa oli Mikon laskeutuminen, mutta meni se silti maahan. Edestä Miko menee hienosti maahan, mutta sivulletulossa ongelma on se, että Miko ennakoi ja usein ehtii nousta perusasentoon ennen käskyä. En sitä tietenkään ennakoinnista palkannut, vaan yritimme uudestaan. Paikkamakuussa ulkona ongelmana on ollut se, että Miko usein nousee palkkaamisen jälkeen. Palkkasin Mikoa maahanmenon jälkeen pari kertaa lyhyen keston jälkeen ja sitten Miko makasi hienosti paikallaan pidemmän ajan. Näin kun teki joka maahanmenon jälkeen, niin omatoimista nousua ei tapahtunut.

Kouluttaja aina ensin kertoi mitä oli seuraavaksi vuorossa ja näytti sen käytännössä jommallakummalla koiristaan. Sitten menimme harjoittelemaan ja kouluttaja kävi kaikkien luona katsomassa miten menee. Miko sai kehuja hienosta manttelistaan ja kouluttaja oli siihen kiinnittänyt huomiota, kun oli saman valmistajan tekemä kuin hänen bortsulla. Malli ja väri oli vain erilainen. Miko sai myös kouluttajalta paljon kehuja ja vähän siitä menin hämilleni Kouluttaja kehui Mikon keskittymiskykyä ja intoa. Itseänikin on vähän ihmetyttänyt tällä tokokurssilla Mikon keskittymiskyky ja into, kun sellaista meillä ei olla totuttu näkemään. Intoa tietysti löytyy, mutta aikaisemmin sitä on ollut rajoitetusti tokoillessa. Kai tuo poika pikkuhiljaa kypsyy. Kouluttajan mielestä Mikolla oli myös hyvä makuuasento, kun Mikolla oli etujalat niin levällään. On kuulemma tukeva asento, jossa pysyy hyvin paikallaan. Kouluttaja myös kysyi missä aikaisemmin ollaan käyty tokoilemassa. Miko on niin hyvä

Tänään kävimme lentokentällä Tainan ja Leevin kanssa. Tietenkin hieman ennen lenkkiä alkoi sataa, mutta saatiinpahan olla keskenämme. Miko ja Leevi jaksoivat taas painia ja juosta. Miko varsinkin on niin kova juoksemaan. Sain myös tänään tietää juokseeko Miko linnun perässä niin kauan kuin mahdollista. Juoksee. Niin kyllä arvelinkin... Lentokentällä oli vielä paljon tilaa juosta. Jotain pikkulintuja lenteli meidän edessä ja Miko lähti niiden perään. Hetken päästä Miko oli jo niin kaukana, ettei sille mitään kannattanut huutaa. Kun Miko vaan muuttui pienemmäksi ja pienemmäksi, niin mietin mahtaako se tulla takaisin ollenkaan. Miko näkyi pienenä pisteenä horisontissa, kun se pysähtyi ja lähti sitten takaisin. En osaa etäisyyksiä arvioida, mutta Miko oli tosi kaukana. Autolla Miko lähti toisten koirien luokse. Poika ei tullut käskystä takaisin (en tosin uskonutkaan, että tulisi), joten piti sitä lähteä hakemaan. Kaikki kolme koiraa olivat narttuja ja yhdellä juoksut lopussa, joten Miko oli hyvin kiinnostunut kaikista. Tältäkin olisi vältytty, jos olisin heti ottanut Mikon syliin ja mennyt autoon. Menin itse ensin ja pyysin Mikoa hyppäämään syliin tai jalkatilaan. Jostain syystä Miko ei halunnut hypätä ja kiersi auton toiselle puolelle. Silloin se näki tyttöset ja se oli menoa... Luoksetulossa on paljon parantamista, mutta en tiedä miten Mikon saa tulemaan luokse, kun on muita koiria paikalla.