Ekat omat jäljet

Keskiviikkoiltana kävelin parin kilsan päähän metsään tekemään Mikolle verijälkeä. Päivä oli niin lämmin, että tein jäljen vasta illalla (ja silti tuli hiki!). Hyvän paikan löytäminen olikin yllättävän vaikeaa. Maastossa oli paljon kaatuneita puita, jotka hankaloittivat kulkua sekä irtonaisia kivilohkareita sammalen peitossa. Ja kun huomasin kuinka paljon hirven papanoita metsässä oli, alkoi vähän pelottaa ja piti katsella ympärilleen. Olisi pelottavaa kohdata hirvi Tein Mikolle kaksi lyhyttä jälkeä ja paluumatkalla polulle merkkasin reitin.

Tänä aamuna ensimmäinen ulkoilu suuntautui metsään jäljelle. Miko innostui heti polulta poikettuamme juoksemaan ympäriinsä ja kun poika oli vielä hihnassa ja metsä tiheää, niin sain kaikki taittuvat pikkupuut päälleni. Jätin Mikon ensin puuhun kiinni ja kävin viemässä kanaa kaadoille. Sitä sorkkaa kun tuskin ennen syksyä saa. Sitten ensimmäiselle jäljelle. Mikon menoa saa kyllä kovasti hidastaa kun se menee niin vauhdilla eteenpäin. Mikon nenä ei pahemmin mennyt maata pitkin ja se meni ensin kaadon ohi. Toisella jäljellä oli jo parempaa työskentelyä, mutta taas meinasi kaato mennä ohi (voihan olla, että jäljet loppui turhan lyhyeen). Syykin selvisi sille, miksi Mikon nenä ei mennyt maata pitkin ja miksi se ei ollut kauhean innostunut haistelemaan alkumakausta tai kaatoa. Maa kuhisi muurahaisia. Ei niitä illalla näkynyt kuin muutama. Pistin Mikon vielä puuhun kiinni kun keräsin merkit pois. Sitten poika pääsi vapaaksi. Olisi varmaan pitänyt antaa pojan ennen jälkien ajoa kuluttaa energiaa, sillä sitä riitti. Ensimmäiset minuutit vapaana Miko juoksi täysiä ympäri metsää ja piehtaroi maassa. Sen jälkeen roikkui kieli pitkällä. Onneksi polulla oli lammikoita, että poika sai juotavaa. Sitä ennen Miko löysi märkiä lehtiä, joita se alkoi nuolla ja sitten kuopia maata. Siihen sitten ilmestyi pieni lammikko Miko liikkui hankalassa maastossa kovin sulavasti. Kaatuneet puut joko ylitettiin tai alitettiin.

Yhdessä polun lammikossa Miko innostui kuopimaan vettä, joka kohta oli mustaa liejua. Pojan turkki tuli jaloista ja vatsasta ihan mustaksi Taas kaikki luoksetulot onnistui hyvin ja Miko juoksi kovalla vauhdilla suoraan eteen. Menimme junaraiteille asti, josta käännyimme takaisin. Miko ei taaskaan uskaltanut tulla ojan ylittävälle sillalle vaan meni ala kautta, mutta takaisin päin se tulikin perässäni. Tarkoituksenani oli kehua Mikoa ja antaa sille kanaa, mutta Miko reagoi kutsuuni alkamalla juosta ympäriinsä ja haukkua. Miko vähän rauhoituttuaan väisti kättäni kun yritin koskea, mutta kun onnistuin poikaa silittää, niin se huomasikin etten yrittänyt mitään sen kummempaa.

Mikolle taitaa lämpimät kelit olla tukalia, sillä mm. tänään ja eilen Miko on lenkin loppupuolella alkanut löntystellä niin hidasta vauhtia, että tuntuu kun vanhan koiran kanssa olisi liikenteessä. Pojalla myös kieli roikkuu pitkällä ja se läähättää. Tänäänkin lyhyen lenkin aikana Miko kävi kahdesti hetkeksi nurmikolle lepäämään. Näin on käynyt myös parina muuna päivänä, vaikka näin lämmintä ei ole ollutkaan. Taitaa Mikon märkäloimelle tulla kesällä käyttöä. Täytyy varmaan pestä se ensin, ettei pojan valkoinen karva muutu punaiseksi... Me siis ei toivota kesälle helteitä vaan sopivia ilmoja

Mikon kuraleikeistä löytyy video täältä.

Ja tässä vielä kuvia metsäreissulta.