Mätsärissä Saukkolassa ja mökillä Nurmijärvellä

Tänään lähdimme aamupäivällä Tainan ja Leevin matkassa Saukkolaan, jossa oli mätsäri. Paikalla ei ollut kovin montaa koiraa, mutta eipä aluekaan ollut iso ja kehiä oli vain yksi. Ensin kehään menivät pennut. Leevi sai oikeutetusti punaisen nauhan ja sijoittui lopulta punaisten kolmanneksi! Tosi hienoa, onnea Leevi! Pentujen jälkeen kehään menivät aikuiset koosta riippumatta. Miko sai kaverikseen corgin. Miko seisoi tosi hienosti paikallaan eikä yhtään yrittänyt istua tai haistella. Seisoma-asennossa on varmasti parannettavaa, mutta minulle riittää, että poika seisoo. Kehän ympäri ravaaminenkin meni ihan ok, pari kertaa Miko yritti laskea päätä maahan ja pää olisi muutenkin saanut olla vähän korkeammalla, mutta tyytyväinen olen. Tuomari sanoi Mikoa konkariksi, kun lähestyi meitä (ajatteli kai, että kokemusta löytyy kun poika seisoo paikallaan ja ravaa ok) ja Mikokin heilutti tuomarille häntää. Ehdin jo ajatella, että tämähän menee oikein hienosti. Hampaiden katsominen ei enää ollutkaan niin kivaa ja Miko alkoi vähän perääntyä. Tämän jälkeen Miko väisti tuomarin kosketusta hyppäämällä toiselle puolelleni ja kun tuomari yritti taas koskea, niin Miko murisi sille! Kyllä tuomari Mikoon sai vielä koskea, mutta vaikea arvata minkä värinen nauha meille tuli... Onneksi vielä viikon päästä on mätsäri, mutta kyllä tästä sai vähän lisäjännitystä Raision kehään.

Saukkolasta jatkoimme matkaa Nurmijärvelle mökille, jossa olisi pitänyt tänä viikonloppuna olla kooikertapaaminen. Se peruttiin, kun osallistujia ei sitten ollutkaan kuin pari. Paikka oli tosi kiva, varsinkin kun Mikon sai pitää ihan huoletta vapaana. Järven rannallakaan ei ollut muita mökkejä, joten Mikon meluaminen "yksin" jäätyään ei haitannut naapureita. Miko ja Leevi saivat ensin leikkiä ja lenkkeillä, jonka jälkeen pojat jäivät Tainan Paavo-pojan kanssa mökille odottamaan kun me menimme tekemään jälkiä. Tein ensimmäistä kertaa jäljelle kulman ja matkaakin oli enemmän kuin koskaan. Jäljet saivat jonkin aikaa vanheta ennen kuin lähdimme niitä ajamaan. Halusin myös, että Miko saa rauhoittua ennen jäljelle menoa, jotta se ei olisi samanlaista hössötystä kuin aikaisemmin.

Jäljellä Miko menikin paljon rauhallisemmin kuin koskaan ennen. Jälki meni aikamoisessa ryteikössä ja välillä Miko tuntui miettivän onko pakko mennä kaikkien niiden risujen päältä, mutta hienosti se meni. Joidenkin isojen risukasojen kohdalla jouduin vähän rohkaisemaan ja näyttämään missä jälki menee. Vähän keskittymistä häiritsi, kun tulimme kulmalle, josta Miko näki Leevin. Sen jälkeen jouduin ohjaamaan Mikon uudestaan jäljelle. Kerran myös ohjasin Mikon toiseen suuntaan kuin se oli menossa, sillä muistin jäljen menevän sinne päin. Ei se mennytkään ja piti palata sinne minne Miko oli menossa. Pitäisi vaan luottaa koiraan, se se meistä paremmin tietää minne mennään, vaikka itse jäljen olen tehnytkin. Olen tosi tyytyväinen tämän päivän jäljestykseen, meni hyvin. Jospa huomenna saisi tehtyä uuden jäljen.

Oli oikein mukava sunnuntai, reissussa meni 7h, joten nyt väsyttää molempia Meillä on niin harvoin mahdollista pitää Mikoa vapaana ilman, että pitää mistään huolehtia, joten oli tosi kiva, että päästiin Tainan mukaan. Miko tykkäsi kovasti.