Eilen illalla kävimme Mikon kanssa metsässä, jossa olikin ihan kauheasti hyttysiä! Jos hetkeksi pysähtyi kuvaamaan Mikoa, niin kädet oli ihan täynnä inisijöitä. Vähän oli jo hämärtynytkin (tai sitten sateen takia oli hämärää) mikä teki tiheässä metsässä kulkemisen vähän pelottavaksi. Vähän väliä piti vilkaista taakse, en tiedä mitä siellä ajattelin olevan

Tänä aamuna suuntasimme lentokentälle, jossa järjestettiin Nummelan koirien ja koiranomistajien koirakävely. Sateinen sää taisi verottaa osanottajia ja paikalla oli meidän ja Leevin lisäksi Ronja-skotlanninhirvikoira ja Essi-pumi. Essi olikin meille aikaisemmin tuttu, sillä se oli samalla tokon pentukurssilla viime syksynä kuin me. Ronjalla oli vasta juoksut päättynyt, mutta Miko silti tykästyi isoon tyttöön. Kävely olikin yhtä vetämistä kun Mikon piti koko ajan päästä Ronjan luo. Ronja olisi kyllä leikkinyt Mikon kanssa, mutta pääasiassa Mikolla oli enemmän muut jutut mielessä. Me mentiin välillä edellä, jottei Miko pantaansa tukehtuisi. Mutta Miko oli ovela ja aina edellä ollessamme meni piehtaroimaan ja nousi juuri sopivasti silloin ylös kun Ronja oli kohdalla. Kun tätä oli tapahtunut jo monta kertaa, niin Mikon piehtaroinnit ei enää jäänyt keneltäkään huomaamatta, sneaky boy Lenkin jälkeen jäimme Leevin ja Essin kanssa vielä lentokentälle ja päästimme koirat vapaiksi. Välillä pojat, erityisesti Miko, kiusasivat Essiä, mutta muuten meni ok. Taitaa Mikolla olla tarve haukkua porukan ulkopuolisille koirille, kun Essille se haukkui samalla tavalla kuin Huugolle...

Illalla kävin vielä Mikon kanssa metsässä kahden tunnin lenkillä. Poikkesimme yhdelle uudelle polulle ja jatkoimme ensimmäistä kertaa talven jälkeen radan yli. Asuinalueen ohi mennessä Miko oli hihnassa, mutta pääsi vapaaksi kun käännyimme metsään. Poikkesin polulta ja lähdimme kiipeämään kalliolle. Ylhäällä oli tosi kivat maastot, jonne olisi kiva tehdä jälkiä. Mutta en taida sinne tehdä, kun Miko löysi jonkin jäljen, jota lähti seuraamaan. Se oli niin mielenkiintoinen haju, että hetken päästä Miko oli kadonnut metsään. Ehdin jo ajatella, että nyt se katosi, mutta hetken käveltyäni Miko tuli näkyviin. Laskeuduimme takaisin polulle, jota menimme jonkin aikaa eteenpäin ja sitten käännyimme takaisin. Miko olisi lähtenyt uudestaan kiipeämään ylös, joten jotain hyvin mielenkiintoista siellä oli. Yhdessä puussa siellä ylhäällä oli kyllä joku punainen merkki ja sen alla pelottavasti revitty pikku laukku/pussukka Mutta ei se kovin tuoreelta merkiltä näyttänyt. En jaksanut kiertää kotiin peltojen ympäri, joten menimme yhden pellon poikki. En tiedä millaisista oloista kyyt tykkäävät, mutta uskalsin silti lähteä heinikkoon. Jos aurinko olisi paistanut, niin olisin kiertänyt, mutta tänään satoi melkein koko päivän. Menimme niistä kohdista, joissa ei ollut juuri mitään kasvamassa. Ja kyllä oli savista! Olin juuri ennen lähtöä imuroinut ja pessyt lattiat ja kotiin tullessamme Miko oli kurassa. Vein sen kylppäriin, jossa Miko onnistui mennä niin nurkkaan kuin mahdollista. Jos lähestyin, niin Miko alkoi murista. Aluksi kielsin poikaa, mutta annoin sitten olla kun toinen oli kuitenkin nurkkaan ahdettuna. Enkä ajatellut ottaa selvää pureeko Miko. Vähän sain Mikoa suihkuteltua niin, että käänsin suihkun Mikon suuntaan, vaikka poika melkein oven vieressä olikin. Ja nyt on väsy mies.


Aikaisemmin tällä viikolla Miko sai lankakerän (turkki on pystyssä kuten ennen Mynämäen näyttelyä oli)


Lankakerää oli kiva repiä


Eilen junaradalla (kivat maisemat)


Juoksujen jälkeen


Leevi, Miko ja Essi-pumi


Tänään metsässä (ja taas kivat maisemat)


Miko jäljestää