Kyllä Miksu hämmästyi kun tänään Tainan autosta tuli ulos vain Taina. Miko pyöri Tainan jaloissa ja vikisi, mutta ei Leeviä mistään ilmestynyt. Leevi oli jäänyt kotiin, kun ontui yhtä jalkaa. Toivottavasti lepo auttaa ja Leevi pystyy agilityyn lauantaina. Taina tuli jälkikurssille kuunteluoppilaaksi ja avusti meitä. Miko pääsi matkustamaan Leevin häkkiin. Aluksi siellä piti pitää meteliä, mutta kyllä poika siitä rauhoittui.

Tällä kertaan tehtiin pidempiä jälkiä. Ensin tallattiin kolmio, josta lähti n. 15-20m pituinen jälki. Tiputin nameja kolmioon sekä tallatulle jäljelle. Olipas raskasta tuo tallaaminen, tuli ihan hiki Kolmion ääriviivoja tallatessa on myös vaikea pitää tasapaino, varsinkin jos maasto on epätasaista. Taina piti Mikoa, joka alkoi huutaa kun loittonin. Sanoinkin Tainalle, että minua ihmetyttää kun Miko alkaa huutaa perään, jos poistun sen luota, mutta toisaalta pojalle ei ole mikään ongelma ottaa minuun paljon etäisyyttä vapaana ollessaan. Mikolla oli taas kauhea into päästä jäljelle (ehkä tuoksuvien namien takia), mutta heti poika rauhoittui kun pääsi kolmioon haistelemaan. Keskittyneesti Miko kävi kolmion läpi ja lähti seuraamaan jälkeä. En huomannut ottaa merkkejä kolmea enempää, jotka menivät kolmion merkkaukseen, joten jouduin muistelemaan missä jälki menee. Miko seurasi niin hienosti jälkeä (itse välillä mietin hihnan päässä, että "ai niin, tästähän meninkin"), että en voinut kuin hämmästellä. Miten se haistaa?

Tein vielä toisen jäljen, jonka Miko jäljesti hienosti ja rauhallisesti. Kolmannen jäljen tuli kouluttaja katsomaan. Kolmas kerta ei sitten ollutkaan enää niin hyvä. Miko lähti kauhealla kiireellä jäljelle eikä edes syönyt nameja matkan varrelta. Poika taisi myös vähän oikaista ja kohta me jo oltiinkin loppupalkalla. No, pääasia kai, että löysi sinne minne pitikin. Kouluttaja käski tehdä pidemmän jäljen, pienemmän kolmion ja hakea merkkejä, että saa jäljen merkatuksi. Sitä ennen piti tehdä keppitreeniä. Neljäs jälki oli sitten pidempi ja merkattu. Jouduimme jonkun aikaa odottamaan kouluttajaa ja Miko vain vikisi. En tiedä oliko sillä sitten niin kiire jäljelle vai mitä. Ja Miko sai olla puussa kiinni, kun kädet ei kestä sitä vetämistä. Sai Tainakin tuntea millä voimalla poika vetää En kyllä tiedä miten saan vetämisen pois. Pysähtelyt ei auta. Metsäänkin kävelimme paljon muiden jäljessä kun jouduin koko ajan pysähtymään, mutta ei auttanut. Viimeisen jäljen Miko meni taas niin vauhdilla, mutta meni jälkeä pitkin. Kerran poika meni vähän sivuun, mutta löysi hyvin uudestaan jäljelle. Jälki meni polun poikki, jonka kohdalla Miko meni ensin polkua toiseen suuntaan ja sitten toiseen, mutta huomasi lopulta, että jälki jatkuikin polun ohi. Paljon jäi taas nameja metsään.

Kotimatkalla Miko ei enää suostunut menemään häkkiin, joten ei kai siellä kovin mukavaa ollut Tainalta saimme nauhaa, josta voin tehdä meille merkkejä pyykkipoikien päähän.