Viime päivinä hyvää mieltä on tuottanut erityisesti meidän pienet tokotreenit iltasella. Ja treeneissä erityisesti perusasento, johon Miko syöksähtää niin vauhdilla ja innolla. Ihanaa! Keskiviikkoillan ohjelmassa oli perusasento, seuraaminen, maahanmeno, liikkeestä seisominen ja putken yli hyppimistä. Kentän lähellä tehdään "vesitöitä" (=maan alla meneviä putkia ja semmoista) ja kentällä on sitten monenmoista muoviputkea ja tötsää. Yksi muoviputki oli sopivasti keskellä kenttää, joten pistin Mikon hyppäämään sen yli muutaman kerran. Hienosti meni, vaikka ensimmäisellä kerralla hihnan metalliosa osui putkeen ja siitä tuli ääni, jota Miko säikähti.

Miko usein tuo lelun takaisin, jos sen sille heittää. En ole vain pystynyt hyödyntämään näitä leikkihetkiä noudon harjoittelussa kun koskaan ei ole ollut mitään muuta millä palkita kuin sanat. Nyt satuin syömään samalla leipää, josta annoin Mikolle palan kun se tiputti lelun käteeni tai maahan. Parin kerran jälkeen Miko oli tajunnu mistä leivän palasen saa ja kovasti se toi palloa takaisin

Torstai-illan tokoihin kuului pääasiassa perusasentoa ja seuraamista, mutta myös peruuttamista, maassaoloa ja putken yli hyppimistä. Kerran tehtiin myös luoksetulo suoraan sivulle (käsiavustuksella) tosi lyhyellä välimatkalla. Seuraamista tehtiin jo useamman askeleen verran. Pidempiä seuraamisiahan Mikolle tulee silloin kun annan sille lenkin aikana namia. Aina kun Miko tulee sivulle ja katsoo, niin annan sille palkan niin, että poika joutuu seuraamaan jonkun matkaa.  Eli ei kai se palkka silloin siitä kontaktista tule vaan seuraamisesta, mutta ihan sattumalta näin on käynyt (Miko itse sitä tarjosi aikanaan). Miko tulee aina suoraan vasemmalle puolelle, koska oikealta ei tule palkkaa. Saattaa kyllä olla, että nuo lenkin aikaiset seuraamisharjoittelut haittaavat varsinaista seuraamisen harjoittelua, sillä haluan edetä hitaasti, jotta Miko pysyy lähellä eikö ota isoa väliä niin kuin ennen. Lenkillä askelia tulee useampia ja Miko lopettaa seuraamisen heti kun namit loppuu kädestä... Maassaoloa pitää perusasennon ja seuraamisen lisäksi alkaa harjoitella runsaasti, sillä ulkona paikalla/maassa pysyminen on paljon hankalampaa. Miko on niin kiinnostunut kaikesta muusta, että se katselee enimmäkseen muualle ja nousee ylös kun siltä tuntuu. Siksi seison ihan Miko edessä ja annan palkan heti kun se vain katsoo. Ja yritän ehtiä vapauttaa pojan, ennen kuin se tekee sen omatoimisesti.

Kentältä jatkoimme lenkkiä ja tapasimme pitkästä aikaa Viivi-eurasierin. Nuoret vielä muistivat toisensa ja ryhtyivät leikkiin. Viivin omistajan mukaan tyttö oli pari kuukautta sitten olleiden ensimmäisten juoksujen jälkeen aikuistunut eikä enää sen jälkeen ole leikkinyt muiden koirien kanssa. Mutta Mikon kanssa Viivi leikki ja haukkui välillä, jota se ei myöskään juuri tee. Siitä Viivi ei vaan tykännyt, kun Miko yritti takaapäin nousta selkään...

Tänä iltana meidän 10 minuutin tokotreeneissä harjoiteltiin taas perusasentoa ja seuraamista, joita on alokasluokassa paljon. Peruuttamista myös harjoiteltiin, mutta tänään ei oikein sujunut. Pari hyppyä putken yli sekä maassaoloa oli myös ohjelmassa. Haastavinta kentällä treenaamisessa on se, että vaikka Mikoon saa hyvin kontaktin, niin se on silti kauhean kiinnostunut kaikesta muustakin. Miko helposti palkan jälkeen vapauttaa itsensä käskystä ja lähtee haistelemaan. Tänään vähän lisähaastetta toi myös kentällä loikkinut jänis.

Olen nyt muutaman päivän ajan käynyt katselemassa onko Raision ryhmänäyttelyn aikataulut ilmestyneet, sillä junalippu Turkuun täytyy varata heti kun tietää vain mihin aikaan on lähtö. Junissa kun on lemmikkipaikkoja rajallisesti. Olen kyllä miettinyt, että voisi kysyä jos Ari viitsisi toimia meille kuskina viimeisen kerran ennen inttiin lähtöä Heinäkuussa saa kuitenkin ihan tarpeeksi matkustella näyttelyihin julkisilla. Raisio olikin yllättävän lähellä Turun keskustaa, joten matkakaan ei olisi kovin pitkä. Eikä siellä näyttelyssä aikaakaan paljoa mene, kunhan kehässä pyörähdetään Eilen googlasin tuomarin nimen ja ilmeisesti en ollut sitä tehnyt ennen näyttelyyn ilmoittautumista. Jos tuomarilta ei ole löytynyt näyttelyitä jalostustietojärjestelmästä, niin olen sitten googlannut nimen. Tuomarin nimellä löytyi yksi sivu, jossa häntä kuvailtiin: "tiukkaakin tiukempi tuomari, joka uskaltaa käyttää koko skaalaa ERI:stä hylättyyn".  Hyvänä puolena oli pitkät arvostelut, jotka juuri ja juuri mahtuvat arvostelulomakkeelle. Ehkäpä kumpikaan noista ei päde kuitenkaan kooikereihin, ainakaan toivottavasti tuo tiukkaakin tiukempi tuomari Nuo muut koirat olivat ihan muiden roturyhmien edustajia. Vähän tuo kyllä lisäsi jännitystä.