Eilen matkustettiin Helsinkiin viimeiselle tokotunnille. Minusta tuntuu, että Miko nykyään stressaa bussimatkoista enemmän kuin ennen. Aikaisemmin matkat menivät pääasiassa Mikon nukkuessa, nyt se enimmäkseen istuu sylissäni ja vaihtaa jatkuvasti asentoa. Eilen kuolaakin tippui siihen tahtiin, että bussin ikkuna ja "ikkunalauta" oli ihan märkinä. Keskustassa oli enemmän väkeä kuin aikaisempina perjantai-iltoina, mutta hienosti Miko silti käveli. Rautatieasemalla vähän pelkäsin, että joku tallaa Mikon päälle. Tällä kertaa meidän toinen bussi oli ihan tyhjä. Lattialla pyörivät kaljatölkit vähän epäilyttivät Mikoa. Rautatientorilla tajusin, että namit jäivät jääkaappiin. Onneksi olin varautunut jäämään Helsinkiin yöksi, joten nappuloita oli mukana. Sain myös kouluttajalta pari broilerpyörykkää.

Tokossa oli paikalla vain puolet porukasta eli kolme koirakkoa. Viimeisen kerran aiheina olivat nouto, ruutu, luoksetulo takaapäin, paikallaolo, seuraaminen ja liikkeestä maahanmeno. Ensimmäisenä oli siis nouto. Kerroin kouluttajalle mikä on ollut meidän ongelma kapulan pitämisessä. Kouluttaja näytti, miten kapulasta tehdään mielenkiintoinen. Mikohan oikein innostui kapulasta ja hankalinta oli palkata se oikeaan aikaan. Kerran Miko lähti kapula suussa juoksemaan minun ympäri. Kotona Miko ei ensimmäisen namin jälkeen ole halunnut ottaa kapulaa suuhun, nyt se ei malttanut päästää siitä ollenkaan irti. Kouluttajan mielestä on parempi, että kokeessa saa yhden miinuspisteen koiran liiallisesta innokkuudesta kuin että koiraa ei tuntuisi vähempää kiinnostavan koko kapula. Hyvä, että nouto kuului ohjelmaan.

Ruutu tehtiin oransseista muovikartioista ja ruudun keskelle pistettiin kosketusalusta. Koska me ei olla ehditty treenaamaan yhtään viime kerran juttuja, niin Mikon kanssa tehtiin niin, että kosketusalustalle pistettiin nami. Sitten annoin Mikolle ruutu-käskyllä luvan mennä alustalle. Luoksetuloa harjoiteltiin tällä kertaa niin, että koiralle käännettiin selkä. Tämä liittyy joko VOI- tai EVL-luokan liikkeeseen "idioottirinki". Se on siis ruutu, jota ohjaaja kävelee koiran kanssa ja jättää koiran yhden sivulle istumaan/maahan/seisomaan. Ohjaaja kävelee ruudun ympäri ja koiran kohdalla ottaa sen mukaan. Tällöin koiran pitää osata tulla seuraamaan myös takaapäin. Mikon kanssa otin etäisyyttä aluksi vain hihnan mitan verran ja lopuksi kävelin hieman pidemmälle. Miko tuli hienosti sivulle myös selkäpuolelta, varsinkin kun vähän namilla ohjasi.

Paikalla makaaminen tehtiin rivissä. Kaikki olivat lähellä koiriaan. Mikoa piti palkata aika usein, ettei se noussut ylös. Näinkin pääsi pari kertaa tapahtumaan. Pituutta paikkamakuulla oli n. 1,5min. Seuraamista tehtiin vain yksi askel kerrallaan eli askel-pysähdys-askel-pysähdys jne. Kouluttaja tykkäsi Mikon ryhdikkäännäköisestä seuraamisesta ja toivoi, että se säilyy myös silloin kun namia ei enää ole. Hän oli sitä mieltä, että Mikon ruumiinrakenne on 'jämäkkä', joka saa pojan liikkumisen näyttämään hyvältä ja ryhdikkäältä. Sellainen on tuomareiden mieleen

Liikkeestä maahanmeno oli vuorossa viimeiseksi. Tein taas Mikon kanssa niin, että peruutin ja sanoin käskyn 'maahan', sillä seuraaminen ei ole vielä niin hyvää. Miko meni maahan vasta sitten kun itsekin pysähdyin, mutta jostain syystä silloin kun kouluttaja katsoi meidän suoritusta, Miko menikin maahan vähän käskyn jälkeen. Nämä kerrat jouduin palaamaan Mikon luokse palkkaamaan.

Arilla ei ollut eilen mitään menoa, joten hän heittikin meidät kotiin. Huomasi autossa, että Miko on tottunut matkustamaan sylissä. Meillä ei ollut mukana Mikon turvavyövaljaita, joten Miko oli irti autossa. Aluksi se nukkui toisella puolella takapenkkiä ja kerran yritti kiivetä takaikkunan tasolle (mikä sitten onkaan) juuri kun poliisit meni ohi Loppumatkan Mikon oli sylissäni nukkumassa tai istumassa.

Tokokurssi oli tosi hyvä ja meillä on nyt paljon harjoiteltavaa kesäksi. Syksyllä olisi kiva jatkaa ohjattuja tunteja. Seisomista pitäisi taas alkaa kunnolla harjoittelemaan sekä muuta näyttelyihin liittyvää. Kahden viikon päästä on näyttely Mynämäellä ja paikalla on 6 koikkeria, joista junnu-uroksia ainakin kolme.