Karkuteillä ja mätsärissä

Lauantaina kävimme juhlintojen jälkeen Tainan ja Leevin kanssa lentokentällä lenkillä. Aika pian irtipäästämisen jälkeen meidän lintukoira teki katoamistempun. Itse en huomannut aluksi, että pojat hävisivät kun pistelin kameran asetuksia kuntoon. Mikosta eikä Leevistä ei hetkeen näkynyt jälkeäkään. Melko pian Leevi palasi luoksemme, mutta Mikosta ei ollut tietoakaan. Hetkeksi Miko tuli näkyviin pienen kukkulan päällä ja lintuahan se jahtasi. Ja sitten poika taas katosi. Me oltiin lentokentällä, joten joka puolelle kyllä näki ihan hyvin, mutta Miko oli pienen kukkulan toisella puolella, joten poikaa ei nähnyt. Kävelimme eteenpäin, sillä Miko varmaan tulisi takaisin kun meidät näkee. Mutta ei tullut poikaa näkyviin. Lähdimme sitten kukkulalle, josta näki pitkälle joka suuntaan, mutta Mikosta ei näkynyt merkkiäkään. Jostain kauempaa ladon takaa alkoi näkyä pientä kohti tulevaa pistettä, joka oli Miko. Mikä helpotus! Muuten lenkki meni hyvin, Miko tuli välillä omatoimisesti hakemaan namia ja välillä kutsuin sen luokse. Meidät ohitti takaapäin yksi lenkkeilijä ja hän kyllä yllätti meidät kun oli tullut niin hiljaa. Miko lähti lenkkeilijän perään, mutta ihmetyksekseni palasi kutsusta takaisin. Lenkin loppupuolella Mikolla tuli jonkinlainen uhma, eikä se totellut luoksetulokäskyä. Miko taisi jotain hajua seurata, mutta kyllä se selvästi oli tietoinen, että odotin sitä luokseni. Kun Miko viimein tuli, niin se joutui hihnaan loppulenkin ajaksi. Ei ehkä paras ratkaisu kun kehutkin oli vähän laimeita. Mieluummin olisi pitänyt vaan palkita Miko ja pistää se kiinni vasta vähän myöhemmin.

Tänään kävimme Vihdissä mätsärissä ja Miko ja Monica-kasvattaja tapasivat ensimmäisen kerran 11 kuukauteen. Monica kävi hakemassa meidät Nummelasta ja heitti Vihtiin. Kun kävelimme Monicaa kohti meidän parkkipaikalla, niin Miko alkoi heiluttaa häntää. Ihmettelin jo, ettei Miko voi kasvattajaansa enää muistaa, mutta Monica olikin Mikon mielestä ihan yhtä yhdentekevä kuin muutkin ihmiset. Kadulla oli koiranpentu, josta Miko oli kiinnostunut Hyvin Miko kuitenkin antoi Monican tutkia. Vihdin venerannassa tutkimiset jatkui. Monica on ollut Raision tuomari Maret Kärdin kehässä töissä ja tuomari tosiaan on tiukka... Monica tutki perusteellisesti ja kävi pojan läpi, kuten Raision tuomari tulee tekemään. Sain myös hyviä vinkkejä Mikon esittämiseen. Tosi kiva, että tuomari oli Monicalle tuttu. Hänen pitäisi olla mukava ja käsitellä koiria kivasti. Rahoilleen saa vastinetta sillä arvostelut ovat pitkiä ja suomeksi. Kehät tosin myöhästyy usein, sillä arvosteluihin menee niin paljon aikaa. Todennäköisesti matkustamme Raisioon julkisilla, joten hyvä vain jos kehä hieman viivästyy. Monican kehässä hylättiin viikonlopun aikana aika monta koiraa ja mahdollisuus, että Mikokin saa sellaisen kivan harmaan nauhan on tavallista suurempi... Mennään kuitenkin. Hylätyt saavat myös pitkän arvostelun. Hylkäys voi tulla aggressiivisen käytöksen lisäksi myös koosta. Monicalta sai kuulla Mikon hyvät puolet sekä Mikon veljistä. Kuvien ottamisen jälkeen Monica lähti jatkamaan pitkää kotimatkaa ja minä kävin ilmoittamassa Mikon. Vähän ennen Monican lähtöä näin kaksi kooikerilta näyttävää koiraa, joista toinen taisi olla bretoni, mutta toinen oli kyllä kovasti koohon näköinen. Eipä tuo selvinnyt kun he eivät osallistuneet mätsäriin.

Ilmoittautumisen jälkeen kävimme lenkillä ja palatessa näin pienen koikkerin kehän laidalla. Menin moikkaamaan ja koiran sekä omistajan kääntyessä he osoittautuivatkin tutuiksi. Nukahan se oli tullut ekaa kertaa mätsäriin Nuka oli tosi hienosti kehässä ja varsinkin seisominen oli nättiä. Tosi kauan se myös malttoi pysyä paikallaan. Nuka sai punaisen ja ihme kyllä ei sijoittunut punaisten kehässä. Isojen aikuisten kehässä menimme toisena parina kehään. Miko seisoi nätisti eikä yhtään yrittänyt väistää tuomaria! Tosi iloinen yllätys viime viikonlopun murinoiden jälkeen Ravaaminen meni mukavasti ja punainen nauha tuli. Punaisten kehässä ei tullut sijoitusta. Mätsärin jälkeen meillä oli kaksi tuntia aikaa ennen Nummelan bussin lähtöä, joten lenkkeilimme Kirkkojärven rannalla. Mikoa aluksi vähän pelotti aallot, mutta uskalsi se kuitenkin käydä vettä kuopimassa. Oli tosi kiva päivä, kun aurinko paistoi nätisti ja mätsärissä meni hyvin. Oli myös tosi kiva nähdä pitkästä aikaa Monicaa ja onneksi nyt tapaaminen Mikon kanssa onnistui. Kuuden tunnin lenkkeilyn ja näyttelemisen jälkeen ei ole ihme, että pikkumies on ihan poikki.

Tässä kuvia tältä viikolta

Mitäköhän Miko on tehnyt pehmolelun kanssa kun vanut noin roikkuu...