Ensin kuitenkin alkuviikon treeneistä. Maanantaina tokoiltiin pitkästä aikaa kotona. Kotona kaikki onkin huomattavasti helpompaa kuin ulkona, jossa riittää kaikkea muuta kiinnostavaa. Kotona on vaan hankala tehdä juttuja, joihin tarvii tilaa/välimatkaa. Harjoituksessa oli perusasento, paikkamakuu, luoksetulo, peruuttaminen, istu-maahan-seiso sarjat sekä jaloissa pujottelu, kasi ja kylkien venyttelyä eli akselin ympäri pyörimistä. Sisällä perusasentoon menemisessä ei ole yhtä paljon intoa (ja hosumista) kuin ulkona. Paikkamakuu oli niin kiva, kun pystyi ihan huoletta ottamaan välimatkaa ja Miko koko ajan katsoi minua. Ulkona on pakko olla ihan lähellä, sillä Miko kyllä nousee ylös jos siltä tuntuu. Se myös katselee koko ajan ympärilleen. Olen palkannut vain silloin kun se katsoo. Muutaman istu-maahan-seiso sarjan jälkeen ajattelin keskittyä seisomisen harjoitteluun, sillä Miko aina liikkuu vähän eteenpäin noustuaan ylös. Tein namilla ohjaten maahan-seiso sarjaa ”hissinä”. Eli koiran jalkojen pitäisi pysyä koko ajan samassa kohtaa kun se nousee ylös ja laskeutuu maahan. Heti seisomiset meni paremmin, mutta silti Miko parantelee etujalkojen asentoa. Pääasia, että paikallaan pysyy. Seiso-käsky kun on perusjutuista kaikkein vaikein, niin täytyy vaan jatkaa harjoittelua namiavustuksella. Eihän siitä mitään tule, jos usein Miko vaan menee istu-maahan ja minä hoen ”seiso”, ”seiso”. Pitkästä aikaa harjoiteltiin jaloissa pujottelua ja kasia. Kasissa Mikolla on aina kauhea vauhti päällä. Lopuksi vielä venyteltiin kyljet. Myötäpäivään pyöriminen onnistuu paremmin kuin vastapäivään, mutta niin vauhdilla Miko menee molempiin suuntiin, ettei montaa kierrosta viitsi pyörittää, ettei pää mene ihan sekaisin

Keskiviikkona lähdin heti töistä tultuani Mikon kanssa kohti Nummelan mätsäriä. Paikkana oli koulu, jonka yhteydessä on myös lukio, uimahalli ja urheilukenttiä. Paikalla oli jonkin verran autoja, muttei minkäänlaista merkkiä siitä, että siellä olisi joku koiratapahtuma. Muutamat kysyivät onko täällä mätsäri eikä siihen muuta voinut vastata kuin että pitäisi olla. Löysin perille hetken pyörittyäni. Opasteita olisi kyllä saanut olla! Ilmoittautuessa olin yhä enemmän sitä mieltä, etteivät järjestelyt olleet ehkä ihan parhaimmasta päästä. Mätsäri alkoi puoli tuntia myöhässä kun ilmoittautumisessa meni niin paljon aikaa ja suurin osa oli tullut vasta viiden jälkeen paikalle. Vihdoin jossain vaiheessa tuli meidän vuoro mennä kehään. En yhtään muista minkä rotuinen tai minkä näköinen koira meillä oli vastassa. Miko antoi katsoa hampaat, vaikka vähän veti päätään taaksepäin. Tuomari yritti houkutella Mikoa lähemmäksi ja tämähän Mikoa epäilytti ja se päästi jonkin haukun tapaisen tuomarille. Tämän jälkeen tutkiminen meni kuitenkin ihan ok. Tuomari kehui Mikon päätä, joka hänen mielestä oli 13 kuukautiseksi hyvin kehittynyt.  Ravaaminenkin oli ok, mutta edelleen Miko pitää päätään liian alhaalla, joka vaikeuttaa liikkeiden näkemistä edestäpäin. Pitäisi kai vaan nykäistä hihnasta päätä ylöspäin? Tuomari ei tutkimisten ja juoksuttamisten jälkeen osannut vielä pistää koiria paremmuusjärjestykseen, kun molemmat olivat vielä niin nuoria ja kehityksessä kesken. Niinpä hän pisti meidät vielä kerran kiertämään kehää. Hän kiinnitti huomiota erityisesti liikkeisiin. Miko sai punaisen, kun toisella oli vähän laahaava taka-askel. Aikuisia oli tosi paljon, kun pienet ja isot oli samassa kehässä, joten punaisten ja sinisten kehään meni myös aikaa. Mikolle ei sijoitusta tullut. Leevi tuli sinisissä pennuissa neljänneksi, toiset ne vaan aina sijoittuu  Mutta Leevi osaakin olla nätisti. Täytyy katsoa jos uskaltaa mennä Raisiossa kehään ilman namia. Eilen ja sunnuntaina Miko alkoi läpsiä ja mennä maahan kun se yritti saada namia… Mätsärissä riitti ihania tyttöjä. Miko kyllä heti tunnisti skotlanninhirvikoira Ronjan, jonka perään vedettiin ja vikistiin monta kertaa. Pitihän sitä käydä vähän halimassakin  Miko ihastui myös villakoira- ja bretonityttöihin.