Raision ryhmänäyttelyssä

Lauantai-iltana matkustimme Kannelmäkeen, jossa vietimme yön. Mikolle on tullut tavaksi aina ensimmäiseksi sisälle päästyään vetää kauheat spurtit olkkarista keittiöön. Eilenkään Miko ei edes tervehtinyt Aria kun se juoksi olohuoneeseen. Ari lähti vähän myöhemmin muualle lauantai-illan viettoon. Halusin pestä Mikon jalat ja vatsan, joten jouduin tekemään sen ensimmäistä kertaa yksin. Peseminen kuuluu Mikon inhokkeihin. Pistin suihkun valmiiksi päälle ennen kuin hain Mikon. Miko tietysti tiesi jo mistä on kyse, joten se juoksi karkuun. Kun Miko meni maahan ja lähestyin sitä nostamistarkoituksessa, niin poika vaikutti niin jännittyneeltä, että päätinkin vain silittää sitä. Jos olisin yrittänyt nostaa sitä, niin olisin todennäköisesti saanut kuulla murinaa. Kun Miko oli rentoutunut, vein sen suihkun alle ja sitten kaikki menikin ihan hyvin.

Sunnuntaina oli herätys klo 3.50 ja isä oli tilannut meille taksin viideksi. Isän piti ensin heittää meidät asemalle, mutta hän ei sittenkään halunnut luvata olevansa ajokunnossa, joten järjesti meille taksin. IC2-junassa lemmikkiosasto oli mukavan pieni alue junan päädyssä. Saimme olla lasioven takana ihan keskenämme. Miko olisi aluksi kovasti halunnut päästä syliin. Otinkin sen pari kertaa syliin, mutta toisella kertaa Miko hetken oltuaan lähti itse pois. Sen jälkeen lattia kelpasi hyvin. Turussa matka jatkui kohti linja-autoasemaa, josta menimme lyhyen bussimatkan Raisioon.

Näyttelypaikalla oli tuttuja ihmisiä ja koohoja, mutta kivasti myös uusia tuttavuuksia. Kooikereita olikin 12 eikä näyttelyn aikataulujen mukaisesti 11. Aluksi kehässä käväisi Illusia. Tämän jälkeen vuorossa olivat neljä junnu-urosta Primo, Peter, Miko ja Indy. Tuomari käytti odotetusti paljon aikaa yhteen koiraan, joten odottelua neljän koiran kehässä riitti. Tuomari tutki koirat pöydällä, jota vähän toivoinkin. Yllättävän hyvin Miko antoi tuomarin tutkia päätä, mutta Mikon takapäästä huomasi, ettei tilanne ollut mieluisa. Sitten tuli "kauhulla" odottamani mittaus. Aluksi näytti menevän ihan ok, mutta kun tuomari vetäisi mitan alaspäin, niin Miko säikähti eikä mittauksesta enää tullut mitään. Yritettiin kyllä, mutta Miko-raukka oli ihan kauhuissaan. Tuomari kysyi onko mitattu ja mikä oli tulos ja vastattuani sanoi, että poika on reilusti reilunkokoinen. Tuomari ei tainnut kokeilla Mikon takapäätä ollenkaan, ehkä ei enää muistanut. Mittausyritys oli niin kamala, että Miko heti maahan laskettuaan alkoi mielistellä, mutta onneksi rauhoittui pian seisomaan. Mikon mielenkiinto oli kehän ulkopuolisissa tapahtumissa, joka varmaan auttoi paikalla pysymisessä. Kärsivällisyys kyllä alkoi loppua ja välillä Mikoa joutui vähän väliä asetella uudestaan. Miko sai H:n, johon olen tyytyväinen, ei ainakaan tullut hylkäystä tai EVAa! Meidän pyörimiset päättyikin siihen ja minä ryhdyin kuvaamaan muita koiria, kun Illusian Kirsi otti Mikon "hoitoon". Kiitos siitä! Kehässä pyörähtivät vielä Nuutti, Bitti, Freya, Onella, Wiia, Opri ja Sally. Mikon lisäksi kolme muutakin saivat hyvän, joten arvostelu oli odotetun tiukkaa. ROP-kehään menivät Primo ja Wiia. Primo sai hienosti ekan sertin ja oli VSP, Wiia oli siten rotunsa paras.

Miko ja Illusia saivat viettää aikaa keskenään, kun minä tutustuin muihin koiriin. Primo ja Peter olivat molemmat todella avoimia ja ihania nuoria herroja Primolta sai pusujakin enemmän kuin tarpeeksi Oli tosi kiva näyttelypäivä. Se on juuri näyttelyissä parasta, kun pääsee tapaamaan muita koohoja omistajineen. Mikon paikka ei oikein noissa näyttelyissä ole, mutta ei sitä muuten itse tule lähdettyä kauemmaksi (hyvä tekosyy ilmoittaa Miko näyttelyyn ) Mutta oikeasti jos kehässä oleminen on Mikolle kovin epämiellyttävää, niin turha sitä sinne on viedä.

Matka jatkui Raisiosta bussilla Turkuun ja junalla Helsinkiin, josta vielä bussilla Nummelaan. Tällä kertaa Miko meni suosiolla heti lattialle nukkumaan ja nukkuikin koko matkan. Valitettavasti meidän rauhaa tuli matkan puolivälissä häiritsemään kaksi istumapaikatonta miestä. IC-junien lemmikkipaikat on kyllä kivempia kuin Pendolinossa, sillä on kiva kun on omaa rauhaa ja oma tila. Jos siis ei ole muita koiria.

Oli vähän ärsyttävää kun arvostelu kirjoitettiin niin epäselvällä käsialalla. Olisi kiva tietää ihan kokonaan mitä siinä sanotaan! Mutta onneksi arvostelulla on pituutta. Arvostelu löytyy myös täältä. Kuvaa saa klikkaamalla suuremmaksi. Saa käydä lukemassa ja kertoa mitä alla olevien kysymysmerkkien kohdalla lukee Myös jos olen jotain kirjoittanut eri tavalla, niin saa kertoa oman mielipiteen.

Tuomari Maret Kärdi, Viro:
13kk. Reilunkokoinen. Selvästi ylimittainen mutta kurittoman käyttäytymisen vuoksi ei anna mitata. Ääriviivoiltaan sopusuht. Hieman syvä kallo-osa ja kulmikas otsa. Keskivaaleat silmät. Hieman lyhyt, teräväkärkinen kuono-osa. Korkealle kiinnittyneet, liikkuvat korvat. Sopivat korvakorut. Toivoisin väriin nähden syvemmän ja täyteläisemmän kirsupigmentin. Ilme tulisi olla lempeämpi. Hyvin kannettu niskanpit. kaula. Hyvä ylälinja. Riittävän kaareutuneet kylkiluut. Liikkeessä turhan ??? häntä. Täyteläisen punainen ei puhdas valkoinen. Korkeahko kinner. Tulisi liikkua ???. Tänään kinner ahdas.

Kuvia näyttelystä löytyy täältä.

Miko tiistaina