Eilen lähdettiin aikaisin aamulla kohti Riihimäkeä ja olimmekin ihan mukavan ajoissa perillä. Hyvin sai etsittyä sopivan paikan tavaroille, vaikka kyllähän tilaa tietenkin tämän kokoisessa näyttelyssä riitti. Kehiä odotellessa pyörittiin näyttelyalueella ja juteltiin tuttujen ja vähän tuntemattomienkin kanssa. Miko ja Leevi jopa innostuivat vähän leikkimään!

Urosten ja narttujen kehät menivät rinnakkain. Ennen junnuja kehässä pyörähti pienet ja isot pennut. Junnu-uroksia oli ilmoitettu 19, mutta yksi ei tullut paikalle. Odottamista kehässä riittikin kun ennen meitä oli kuusi muuta koiraa arvosteltavana. Miko onneksi osasi ottaa odottelun rennosti ja makasi nurmikolla. Tuomari ei onneksi mittaillut ketään (koolla ei muutenkaan tuntunut olevan merkitystä, isolla koolla ainakaan). Harjoittelimme perjantai-iltana mittausta kotona eikä sitä saatu kuin kerran onnistumaan niin, että Miko kovasti nojasi minua vasten. Ei sitten viitsitty enempää harjoitella kun Miko ihan oikeasti pelkäsi mittaa. Täytyy tehdä pieniä harjoituksia usein. Tuomari halusi, että koirat tulevat hänen luokseen. Mikon mielestä maassa oli niin kivoja tuoksuja ettei se mitenkään reagoinut edessä olevaan tuomariin, joka yritti kiinnittää sen huomiota. Kun sitten tuomarin lähelle päästiin, niin Miko yrittikin perääntyä. Tuomari totesi, että Miko taitaa olla hieman ujo eikä se varmaan ole nähnyt paljon ihmisiä. Sanoin, että tämä vieraista tykkäämättömyys on alkanut vasta myöhemmin. Tuomari vielä sanoi, että tyypillinen hollantilainen, ehkä liiankin. Koskettelun ajan pidin Mikon jalkovälistä kiinni. Miko kyllä yritti vetää itseään taaksepäin, mutta minulla oli hyvä ote Ravaaminen edestakaisin ja kolmio menivät hyvin, vaikka maassa jotain hajua tuntui olevan. Tuomari sanoi heti edestakaisin ravaamisen jälkeen, että Mikohan oli kuin eri koira. Arvostelun ajan Miko malttoi ihan hyvin pysyä paikallaan. Yllätys oli suuri kun meille ojennettiin vaaleanpunainen nauha! Minä lähdin näyttelyyn sillä odotuksella, että toivottavasti Miko saisi edes hyvän. Ennen kehään palaamista oli vielä hyvin aikaa, sillä junnuja oli vielä 11 jäljellä.

Sanoin Mikolle, että vielä yksi kerta kehässä ja sitten pääsee lepäämään. Kilpailuluokassa juoksutuksen jälkeen tuomari kätteli ensin ne koirat, joiden olisin luullut sijoittuvan ja niistä jatkuen rivissä koirakoita käteltiin. Sitten meitä olikin enää neljä. Miko tuli neljänneksi. Ihan uskomatonta, en olisi ikinä uskonut, että Miko kaikista noista komeista junnuista olisi neljänneksi paras. Ei sitten meidän kehässä pyörähtelyt vielä ollutkaan siinä, kun pu-kehään piti vielä mennä. Sitä ennen oli vielä paljon koiria arvosteltavana.

PU-kehässä ei enää sijoituttu, mutta siinä olisikin ollut jo ihan liikaa yllätystä Miko sai vihdoin märkäloimen päälle, joka varmasti helpotti oloa kuumalla näyttelypaikalla. Me lähdettiin kotiin päin kun kasvattajaluokat olivat käynnissä. Minun piti vielä ehtiä Helsinkiin kaverin synttäriristeilylle, joka harmittavasti oli tänä samana päivänä. Olisi ollut kiva olla loppuun asti. Autossa Miko simahti saman tien. Päivä oli pitkä ja raskas meille molemmille, mutta tosi kiva. Oli niin mukava nähdä tuttuja, joista osaa ei ollutkaan vähään aikaan nähnyt. Näyttelypaikka oli hieno ja koko päivä onnistunut.

Miko sai kivan pitkän arvostelun. Jos haluaa nähdä, mitä siinä oikeasti sanottiin, niin englanninkielinen löytyy kotisivuilta.

Tuomari Winny van Bavel-van Bokhoeven
Erinomainen tyyppi ja ilme. Erittäin hyvä ylälinja ja kunto. Kauniit mittasuhteet, silmät ovat hieman liian pyöreät ja suuret. Erittäin hyvä pigmentti, purenta ja hampaat(?), erinomaisesti kiinnittyneet korvat. Kauniit korvakorut ja korvienkiinnitys. Syvä ja lämmin väri. Tyypillinen häntä, valitettavasti hän on hieman ujo tuomarin käsittelyssä, koira ja omistaja tarvitsevat lisäharjoitusta. Liikkeet voisivat olla paremmat, hieman ahtaat.

Ilmeisesti ravatessa Mikon häntä oli hyvin, kun se kerran on tyypillinen Sekä koiran että omistajan on siis lähdettävä näyttelykoulutukseen...

Kävin perjantaina lainaamassa isältä järkkärin, jota testasin illalla metsässä ja eilen erkkarissa. Ihan kivalta vaikuttaa. Olisin halunnut testata sitä myös agikisoissa tänään ja kooikereiden rotumestaruuskisat olisi muutenkin ollut kiva nähdä, mutta kun hallille ei julkisilla pääse enkä saanut kyytiä, niin en mennyt. Toisaalta tänään onkin aika kuuma päivä kun jo aamulenkillä tuntui siltä, ettei tänään tarvii ennen iltaa lähteä ulos. Ei näitä helteitä mun lomalle, että päästään treenaamaan! Kuvia erkkarista löytyy täältä ja alla metsälenkiltä.