Olen tosi tyytyväinen, että olen pysynyt suunnitelmissa ja treenannut tokoa Mikon kanssa joka ilta. Paitsi agipäivänä, mutta sille päivälle oli jo ollut ihan tarpeeksi aktiviteettia. Harjoituksessa on ollut perusasento/sivulle tuleminen, paikkamakuu, liikkeestä seisominen ja luoksetulo. Paikkamakuun ongelmana ulkona on edelleen se, että Miko vilkuilee koko ajan muualle. Liikkeestä seisomisen harjoittelu on keskittynyt pysähdysharjoituksiin. Koska Mikon seuraaminen ei ole vielä kovin hyvää, niin olen peruuttanut ja seis-käskyn lisäksi pistänyt namikäden Mikon nenän eteen kun on pitänyt pysähtyä. Luoksetuloharjoituksia on nyt tehty joka ilta. Mukana on Markus ja 6 metrin liina. Vasta viikonloppuna avasin ensimmäisen kerran liinan ja huomasin, että sen päässä on lenkki, josta voi pitää kiinni. Jotenkin muistan, ettei jäljestysliinassa saa olla lenkkiä päässä, mutta pikakatsauksella mejä-sääntöihin löysin vain maininnan liinan pituudesta. Liinaa on käytetty luoksetulossa, koska en luota että Miko tulee luokse ja pysähtyy. Kaikki luoksetuloharjoitukset ohjatuissa treeneissä on mennyt hyvin, sitä yhtä kertaa lukuun ottamatta, jolloin Miko taisi innostua edellisen koiran hepulista ja lähti itsekin juoksemaan ympäri kenttää. Yksi kerta riitti siihen, että luotto meni. Kun sanon "tänne" Mikon on tarkoitus tulla suoraan eteen ja kun sanon "sivu", niin sivulle. Luoksetulot on muuten mennyt ihan ok, mutta parina viime päivänä on ilmennyt uusi asia; Miko ei välttämättä lähdekään juoksuun tänne-käskyn jälkeen vaan jää istumaan ja katsomaan ympärilleen. Täytyy varmaan alkaa innostaa Mikoa ja ottaa pidempi välimatka. Koskaan ohjatuissa treeneissä en ole halunnut innostaa Mikoa, koska vauhtia löytyy jo muutenkin. Jos innostan, niin sitten meni överiksi.

Lauantai-iltana pyysin Markuksen Rautian parkkikselle kun tarvitsin apua luoksetuloharjoitukseen. Olimme ihan ison parkkiksen toisessa päässä ja kun Markus tuli, hän nosti hupun päähän. Heti kun Miko näki lähestyvän hahmon, poika alkoi haukkua. Aikaisemmin Miko ei ole reagoinut noin kaukana olevana ihmiseen, mutta ehkä Markuksen määrätietoinen, uhkaava lähestyminen sai Mikon reagoimaan heti. Miko haukkui ja häntä heilui alhaalla (en muista mitä tuo tarkoittaa). Kun Markus oli ihan lähellä, Miko kiersi hetken haukkuen kunnes tunnisti. Sitten alkoi kova hyppiminen ja vikiseminen. Jos tuossa nyt jotain positiivista oli, niin ainakaan Miko ei yrittänyt käydä päälle.

Perjantai-iltana kävin tekemässä jäljen, joka käytiin ajamassa lauantaiaamuna. Nyt liina oli ensimmäistä kertaa mukana, mutta unohdin namit. Jäljen pituus oli vain reilu 100m, kun merkkasin liian tiheästi ja merkit loppui kesken. Avoimen luokan jäljen pituus on n. 900m, joten aika kaukana siitä tuo jälki... Miko jäljesti tosi hienosti, välillä kävi vähän jäljen ulkopuolella, mutta toisaalta en tiedä miten hajut oli levinnyt. En muista pysähtyikö Miko haistelemaan kulman makausta, mutta ainakin kulmassa Miko hetken pyöri ennen kuin lähti oikeaan suuntaan. Kaadolle Miko pysähtyi haistelemaan, jolloin vain kovasti kehuin kun ei sitä namia tai mitään muutakaan ollut millä palkita. Liinassa on kumia, jotta se pysyisi paremmin kädessä, mutta ei se kyllä liu'u puiden pinnallakaan... Vähän oli hankalaa liinan kanssa ja häiritsi Mikon jäljestämistä, jos liina juuttui kiinni. Hyvä puoli liinassa oli se, etten sen pituuden vuoksi voinut niin ohjailla Mikoa oikeaan suuntaan vaan poika sai tehdä itsenäisesti töitä. Paluumatkalla kotiin huomasin verta Mikon takajalassa. Onneksi siinä ei ollut kuin pieni haava. Miko oli kovasti spurttaillut epätasaisessa maastossa ja oli kai satuttanut jalkansa kiveen.

Lauantaina kävimme Espoossa koikkerikoulussa, jossa oli luvassa temppuja, uimista, tokoa ja agia. Paikalla oli viisi koikkeria. Mikon lisäksi Savina, Bello, Rami ja Cinto. Aloitimme tempuilla. Aluksi koirat saivat hyppiä peräkkäisten kivien päällä. Eka kerta meni niin ja näin, mutta toisella ja kolmannella kerralla Miko jo hienosti hyppi kiveltä toiselle! Yhdelle kivelle pysähdyttiin istumaan ennen kuin matka jatkui kohti rantaa. Rannalla oli vino puu, jolle koirat sai kiivetä. Taas Miko yllätti ja kohta se jo käveli pitkin puun runkoa ja hienosti myös kääntyi takaisin päin. Mikon uiminen jäi kahlaamiseksi. Nurmikolla jatkoimme tokolla. Ensin oli seuraamista, johon kuului käännös vasemmalle, pysähdys, täyskäännös, vähän loivempi käännös ja toinen pysähtyminen. Meillä meni oikein hienosti, namiavustuksella tietenkin. Liikkeestä seisominen ei mennyt yhtä hyvin, kun tein sen eri tavalla kuin omissa treeneissä eli pysäytin Mikon seuraamisesta. Ongelma ehkä ennemmin oli kuitenkin se, että yritin ottaa pari askelta ja palata sitten Mikon luo. Kun me ei olla harjoiteltu seisomaan jäämistä, niin Miko tietenkin yritti lähteä mukaan. Sitten oli luoksetulo ja tokohyppy. Me ei olla harjoiteltu toko-hyppyä, joten jouduin ihan reilusti ohjaamaan Mikon kädellä esteen yli. Heti esteen toisella puolella piti pysäyttää/kääntää koira seisomaan. Se sujui ihan mukavasti, vaikka ekaa kertaa tehtiin. Mikoon sai hyvin kontaktin, joten siksi eri juttujen tekeminen onnistui. Viime kerrallahan Miko vain haisteli koko ajan eikä me saatu mitään tehtyä. Nyt Miko jopa ihan itsekin tarjosi kontaktia. Myöhästyimme bussista ja palasimme nurmikolle, jossa oli Savinalle ja Bellolle kepit ja hyppy. Kokeilimme keppejä muutaman kerran ja lopuksi hyppyä, mutta Miko alkoi jo olla sen verran väsynyt, ettei oikein innostunut enää.

Keskustassa, kun kävelimme Kampin kauppakeskuksessa ja ohitimme kahdesti kovaääniset skeittarit (laudoista se ääni tuli eikä pojista), niin ajattelin että on siinä puolensakin, ettei autoa ole. Miko on saanut kauhean paljon erilaisia kokemuksia kun ollaan mm. seikkailtu Helsingin keskustassa ja eri julkisissa välineissä. Miko ei pelännyt skeittareita, vaikka välillä kuuluikin kovia kolahduksia eikä esim. meluava liikennekään ole ongelma. Kolahduksista tuli mieleen, että en epäile etteikö Miko läpäisisi mejä-kokeen laukauksensietotestiä. Se, mitä täytyy harjoitella, on Mikon jättäminen esim. puuhun kiinni. Mejä-kokeessa laukauksensietotestissä kun koirat pitää jättää puuhun ja poistua mitään sanomatta. Sitä harjoiteltiin eilen ja oikein hyvin meni muutaman metrin välimatkalla. Tänään vähän pidennetään matkaa.