Ajattelin punnita Mikon kun kuukausia tuli taas yksi lisää. Paino oli 14,9kg eli saman verran kuin kaksi kuukautta sitten. Nythän Miko on jo sen ikäinen, ettei painoa pahemmin tulee lisää, joten turhaa enää punnita usein. Tosin saattaa massaa tulla lisää kun poika aikuistuu, mutta silti harvemmat punnitukset riittää. Olen ruokkinut Mikoa enemmän jo ainakin kuukauden verran kun se on tuommoinen ruipelo, mutta ei se näköjään missään näy. Miko joutuu nyt taas olemaan muutaman päivän ilman nappuloita, kun pääsi loppumaan. Viime viikolla näytti siltä, että nappuloita riittää ihan hyvin, mutta eilen aamulla loppuivat enkä tällä viikolla pääse ostamaan lisää kun eläinkauppa menee kiinni klo 18. En tiedä uskaltaako Markusta lähettää ostoksille Miko saa siis nyt muuta ruokaa.

Tällä viikolla Markus on onneksi hoitanut Mikon lenkitykset, sillä olen joutunut tekemään pitkää työpäivää. Tästä näyttää tulevan jokavuotista. Eli pidän loman niin myöhään kuin mahdollista ja silti pari viimeistä viikkoa ennen lomaa saa tehdä illatkin töitä. Saas nähdä pystynkö pitämään perjantain vapaata vai istunko vielä kahdeksalta illalla töissä... Jos istun, niin voi lauantaina erkkarissa olla vähän väsynyt tyttö Mikon hihnan toisessa päässä Markus on tehnyt Mikon kanssa pitkiä lenkkejä, tänäänkin olivat jossain kaksi tuntia ja Miko sai olla vapaana. Toivottavasti siellä ei kovin kuuma ollut.

Sunnuntai-iltana kävimme rannalla ja Miko ui vähän enemmän kuin lauantaina. Vielä se oli kauheaa räpiköintiä, mutta ehkä Miko jossain vaiheessa muistaa miten koiraa uidaan. Maanantaina harrastimme hieman kotiagilitya. Pisti putken eteinen-keittiö-parveke -suoralle ja hyppy oli kun kääntyi ennen parveketta vasemmalle olohuoneeseen. Kylläpäs tuli kuuma! Eihän tuossa pienessä tilassa vauhtia saa, mutta kotona harjoittelemmekin esteille lähettämistä ja ohjaamista. Agien jälkeen harjoittelimme vielä perusasentoa, seuraamista, paikkamakuuta, sekä erilaisia istu-maahan-seiso sarjoja. Pääasiassa maasta seisomaan nousemista kun yritän saada ylimääräiset jalkojen siirtelyt pois ylös noustessa. Maahan menemisten jälkeen onkin hyvä harjoitella istumista... Miko menee maahan istu-käskyistä ja vasta maasta nousee istumaan, joko käskystä tai ilman.

Viime päivinä on tullut lisää ikäviä puolia Mikosta esiin, poika kun ilmeisesti suojelee minua vierailta miehiltä. Sunnuntaina, kun olimme menossa rannalle, kävelimme Mikon kanssa tien vasenta laitaa. Samaa reunaa vastaan käveli nuori mies. En halunnut vaihtaa puolta, koska yritämme Mikon kanssa pysyä aina samalla reunalla, jotta puolelta toiselle syöksyily saataisiin pois. Miko muutenkin haisteli tien vierellä ja normaalisti tällaisessa tilanteessa vastaantulija on väistänyt. Tämä nuori mies ei aikonut väistää meitä, joten ohitus tapahtui ihan vierestä. Juuri kun mies oli meidän kohdalla, Miko alkoi haukkua sille. Taisi olla liian lähellä. Maanantaina iltalenkillä vastaan tuli mies, joka juuri meidät ohitettuaan kääntyikin ja sanoi että mulla on kaunis koira. Hieman häkeltyneenä kiitin ja Miko tuli katsomaan mitä tapahtuu. Mies ojensi kättään Mikoa kohti ja Miko aloitti haukkumisen. Haukku oli sellaista vouvouvou-kuuloista eikä mies silti jatkanut matkaa. Minä sitten vedin Mikon mukaani ja jatkoimme matkaa. Mikon piti vielä pari kertaa kääntyä taakse ja haukkua. Tiistaiaamuna lenkillä eteen osui nuori mies joka odotti jalkakäytävän reunalla kyytiä. Mikoa kun epäilyttää tuolleen paikallaan seisovat ihmiset, niin aika hitaasti lähestyimme miestä. Pääsimme ihan hyvin ohi, mutta heti ohituksen jälkeen Miko käänsi päätä ja alkoi murista. Ja taas Mikon piti pari kertaa kääntyillä katsomaan taakseen ja murista. Minua noissa tilanteissa nauratti, mutta ei niissä oikeasti ollut mitään kivaa. En halua tulla suojelluksi, mutta en tiedä miten pitäisi reagoida, kun Miko aloittaa murisemisen tai haukkumisen. Tietää oikein hyvää harrastusten kannalta jos kaikki lähestyvät miehet täytyy karkottaa. Kumpikohan olisi kivempi, toisille koirille vai miehille rähiseminen? Toisille koirille Miko ei siis rähise (vielä). Sanoin Markukselle epäilyksistäni, että hän on antanut Mikolle tehtäväksi pitää muut miehet kaukana

Lauantaina on aikainen herätys kun lähdetään Riihimäelle erkkariin, jossa on yli sata koiraa paikalla! Tänään Forecan sivut näyttää vähän turhan lämmintä ilmaa lauantaille, mutta jos aurinko pysyy pilvessä, niin se ehkä vähän helpottaa. Kaikkein eniten koiria on junnu-uroksissa, 19 nuorta miestä. Saa nähdä mitä siitä Mikon kanssa tulee. Vaikka ollaankin aakkosissa aika alussa, niin saadaan silti odotella omaa vuoroa. Ensi viikon sunnuntaina mennään vielä Mäntsälään, joka on toistaiseksi viimeinen näyttely meillä. Mäntsälässä on 6 koohoa paikalla. Mua edelleen houkuttais elokuussa ne pari näyttelyä, mutta saa nähdä. Vähän tuntuu, että se on vain ajan kysymys, koska Miko päättää haukkua tai murista tuomarille. Eli ei välttämättä kannattais viedä poikaa vähään aikaan mihinkään...

Polskuttelua sunnuntaina