Mikolla riittää riistaviettiä ja melkein kaiken liikkuvan perään täytyy lähteä. Joskus Miko tuntuu yrittävän napsia näkymättömiä kärpäsiä... Mikolle kelpaa ampiaisetkin, mutta onneksi on aina ehditty keskeyttää Mikon metsästyspuuhat. Ennen tätä päivää. Meidän talonyhtiön talojen ympärillä on puita, jotka ovat viimeiset kaksi viikkoa olleet täynnä ampiaisia. En tiedä mikä niissä viehättää. Puut ylettyy juuri ja juuri 3. kerroksen parvekkeiden korkeuteen, mutta pörriäisiä eksyy myös tänne neljänteen. Tänään en sitten huomannut sisälle tullutta ampiaista ennen kuin näin Mikon sylkäisevän sen ulos. Amppari hetkeksi pökertyi ja Miko alkoi nuoleskella huuliaan. Katsoin heti Mikon suuhun, jossa ei mitään kummempaa näkynyt. Ajattelin, ettei se ehkä kerinnyt pistää, mutta pelästyin silti ja heti seuraavaksi piti googlettaa aiheesta. Lukemani perusteella syytä sen suurempaan huoleen ei onneksi ollut, mutta piti tarkkailla ettei kurkku turpoa. Ehkä noin 15min kuluttua huomasin, että Mikon oikeanpuoleinen alahuuli vähän törröttää. Katsoin tarkemmin ja huomasin, että huuli oli turvonnut ja siinä näkyi punainen pistojälki. Mikoa tuo ei tuntunut haittaavan ja turvotusta dokumentoidessa Mikolle maistui hyvin kana. Hetken päästä lelukin kelpasi. Puolen tunnin kuluttua turvotus oli jo alkanut laskea. Kyypakkaus löytyy kaapista, mutta ei onneksi tarvinnut käyttää. Lukemieni kokemusten perusteella koirien herkkyys ampiaisen (tai muidenkin ötököiden) pistoille on yksilöllistä. Toisilla turpoaa kovasti naama, tassu, jne, ne saattavat olla kipeän oloisia ja oksentaa. Toisilla oireita ei juuri ole. Onneksi Miko vaikuttaa kuuluvan jälkimmäiseen ryhmään. Valitettavasti en usko, että Miko jättää tästä edes ampiaiset rauhaan. Poika oli melkein heti piston jälkeen valmis käymään toisen sisälle tulleen ampiaisen kimppuun, harmi

Turvotus ja pistojälki

Lenkeillä (pääasiassa iltaisin) namia on kulunut Mikon seuratessa runsaasti. Muuten tällä viikolla lenkit on ollut vähän ikäviä. Mikon haukkumiset tuntuu vaan lisääntyvän. Aikaisemmin niin kovin hiljainen koira on muuttunut päivittäin haukkuvaksi. Tosin vähäistä Mikon haukkuminen oikeasti kunnolla haukkuviin verrattuna on. Aluksi Miko haukkui vain miehille, jotka ottivat siihen kontaktia. Sitten Miko saattoi haukkua tien toisella puolella kävelevälle miehelle, joka ei edes katsonut Mikoon päin. Kai toissapäivänä Miko haukahti ohi kulkeneelle nuorelle naiselle. Eilen rollaattori oli pelottava... Kai tämä on murkkuiän mörkövaiheen toinen tuleminen. Ei enää yhtään tiedä kenen ohi voi mennä ihan normaalisti. Olen väistellyt kaikkea, mikä voi saada Mikon haukkumaan. Totta kai suurin osa ihmisistä on ihan ok eli yhdentekeviä. Erityisesti iltalenkeillä Miko tuntuu pelkäävän yhtä sun toista. Meidän lenkit on ollu aika myöhään, jolloin on ollut tosi vähän elämää missään. Ehkä sen takia kaikki pienet äänet epäilyttää. Pihalla pallotteleva isä ja poika, autoon menevän nainen, kaikille pitää haukkua. Tai sitten mennä nopeasti ohi, välillä taakseen vilkuillen. Vähän väliä Miko pysähtyy katsomaan jotain, mitä en itse näe. Tai sitten se kuulostelee jotain korvat höröllä. Mutta sitten ihan vierestä päristelevät 6 peräkkäistä mopoa on ihan ok.

Toinen ärsytystä aiheuttava asia on muut koirat. Tuntuu, että toisten koirien ohittaminen menee vaan pahempaan suuntaan. Erityisesti takana kulkevat koirat on ikäviä, kun Miko koko ajan yrittää jäädä seisomaan/mennä maahan, jotta se voi katsoa/odottaa takana olevia tai kääntyilee koko ajan, jolloin saan vetää sitä perässä. Olisinpa osannut ajatella kuinka tärkeää olisi ollut opettaa pennulle toisten koirien ohitus... No, kerkeää sitä vielä, mutta se on paljon hankalampaa. Minun täytyy alkaa syöttää namia Mikolle heti kun näen koiran, jos Miko ehtii nähdä sen, niin peli on menetetty. Tänään kaikki koirat tuli yllättäen nurkan takaa, joten en mitenkään pystynyt reagoimaan. Kun Miko on nähnyt toisen koiran, niin se ei edes kuule minua. Yksi ilta oli vielä kolmas ärsytyksen aihe, kun sain kävellä puolet lenkistä kakkapussi kädessä kun täällä ei voi olla roskiksia! En ymmärrä, miksi roskiksia on niin vähän näin asutussa taajamassa. Parin pitkän kadun varrella ei ole yhtäkään roskista, vaikka niitä pitkin kävelee päivittäin paljon ihmisiä ja koiria.

Ehkäpä hermo on vähän kireällä kun tietää, että loma alkaa käydä vähiin Lenkeille siis paljon namia mukaan, että saadaan koirat ja ihmiset ohitettua nätisti. Taisi olla eilen kun harjoittelin sisällä Mikon kanssa seisomaan jäämistä. Aikaisemmin liikkeestä seisomisen harjoittelu on ollut pysähtymisen harjoittelua, jonka jälkeen matkaa on heti jatkettu. Nyt yritän saada Mikon pysymään seisomassa, vaikka itse jatkan pari askelta. Maasta perusasentoon nousemista ei olla harjoiteltu pitkään aikaan, koska jossain vaiheessa Miko alkoi niin paljon ennakoimaan ja nousemaan omatoimisesti. Sitäkin harjoiteltiin kotona. Miko ennakoi ehkä joka kolmas kerta, mutta kai se joskus oppii, ettei silloin tule namia. Kosketusalusta otettiin myös pitkästä aikaa esille. Nopeasti Miko tajusi/muisti mistä on kyse, mutta nopeasti sen tuntui myös turhautuvan. Ulkona tokoilut on ollut sitä samaa. Ihan kivasti on mennyt, mutta kauhean lyhyitä treenejä on ollut, kun Miko on jo lenkillä saanut suurimman osan nameista seuraamalla. Yksin jättämisessä on edistytty ihan mukavasti. Eilen kävelin reilun 15 metrin päähän Mikosta ja nätisti poika odotti, että tulen takaisin. Täytyy jossain vaiheessa jättää odota-sana pois ja vain lähteä. Taitaa nämä harjoittelut kuitenkin poiketa oikeista tilanteista, jolloin huuto ja vetäminen on alkanut melkein heti kun olen jättänyt Mikon puuhun kiinni.