Kesäloman aikana oli suunnitteilla käydä Mikon kanssa sekä Rajasaaren koira-aitauksessa että koirametsässä. Ensimmäisessä on nyt käyty ja toivottavasti ensi viikolla päästään metsään. Koirametsästä kuulin vasta silloin kun kävin hakemassa järkkärin lainaan. Päivi kertoi, että oli kuullut Sipoossa olevasta koirille tarkoitetusta metsästä, jota ei ole aidattu. Enpä siitä silloin sen kummemmin innostunut, koska Sipoo = tuskin pääsee julkisilla. Mutta sitten Helsingin kaupungin sivuilla koirapuistoja selatessa näin linkin "Katso myös Östersundomin koirametsä". Kiinnostus kasvoi kun huomasin, että sinne pääsee bussilla ihan viereen. Östersundom on sitä osaa Sipoosta, joka 1,5 vuotta sitten liitettiin Helsinkiin. Tosin Helsinki kai omisti metsän jo ennen sitä? Ei varmaan ole järkeä lähteä noin kauas metsän takia, kun niitä on täälläkin, mutta haluan käydä katsomassa millainen tuo paikka on Mutta lähdettiinhän me tänäänkin koirapuistoon Helsinkiin ja matkoihin meni tuplasti enemmän aikaa kun mitä puistossa vietimme

Meillä kun ei ole koirapuistokokemusta juuri ollenkaan (kertaakaan ei ole ollut toisia koiria samaan aikaan), niin vähän jännitti miten Mikon kanssa menee. Valitsin tämän päivän, koska oli vähän viileämpää ja aamulla vähän satoi ja oli tuulista. Ja aamupäivän siksi, että monet ovat jo töissä. Vaikka meillä ei kauheasti ole kokemusta toisten koirien kanssa vapaana leikkimisestä (edellisestä kerrastakin on jo aikaa), niin jonkinlainen käsitys minulla on siitä miten Miko saattaa käyttäytyä. Miko tuntuu olevan vähän kiusaaja. Jos joku ei leikin sen kanssa, niin alkaa kauhea räksytys ja piiritys. Sen täytyy alistaa nuorempiaan. Jos Mikon mielestä joku ei kuulu joukkoon, niin alkaa kiusaaminen. Noita siis pelkäsin ja käyttäytyihän Miko noin...

Kun tulimme puiston portille, niin sieltä lähti 7-9 koiraa pois. Jäljelle taisi jäädä vain yksi. Lähdin kävelemään rantaa pitkin ja heti kun sopiva paikka löytyi, niin Miko lähti kahlaamaan. Oikein positiivista, että Miko vaikuttaa tykkäävän vedestä. Vähän matkan päästä löytyi ranta, jossa pystyin istumaan puun rungolla ja katsoa Mikon touhuja. Siinä Miko touhusi vedessä ja välillä teki spurtteja polulla. Välillä piti tietenkin tulla ravistelemaan ihan viereeni... Törmäsimme kolmesti ainoaan puistossa olleeseen koiraan, joka oli hieman Mikoa matalampi. Miko olisi halunnut leikkiä, mutta toinen koira ei, jonka vuoksi Miko aloitti haukkumisen ja ympärillä pyörimisen. Onneksi sain Mikon mukaani, kun lähdin heistä poispäin. Ei Miko tosin heti tullut, mutta kuitenkin. Viimeisin kohtaamisista oli puiston isoimmalla rannalla, jossa Miko kovin innostui juoksemaan. Kun mies koirineen tuli paikalle alkoi Mikon haukkuminen. Mies vaan jäi seisomaan rannalle (itse oli ihan toisessa päässä), joten menin kallioiden takaa löytyvälle pienemmälle rannalle, jonne sain Mikon mukaan. Minua häiritsi, että Miko kiusasi toista koiraa, vaikka mies sanoikin sen olevan ok. Mies oli lähtenyt kun palasimme rannalle, jonne oli ilmestynyt lyhytkarvainen mäyrispoika. Miko tykkää takaa-ajoleikeistä niin, että se saa olla jahdattavana ja sellaista kivaa oli mäykyn kanssa. Seuraan liittyi labbisuros, jonka kanssa kaikki oli aluksi ok, mutta sitten yhtäkkiä labbiksessa olikin jotain vikaa ja Miko aloitti sille räksyttämisen. Miko ilmeisesti onnistui ärsyttämään labbista se verran, että sen omistajat ottivat sen pannasta kiinni. Meidän oli siis aika poistua paikalta, mutta Miko ja mäyris olivat niin innoissaan takaa-ajoleikeistää, etteivät ne meinannut lähteä rannalta pois. Miko onneksi lähti perääni, kun huomasi minut kauempana. Me käytiin kallioilla lepäämässä ja sitten vielä vähän ensimmäisellä rannalla kahlaamassa. Siitä meni ohi niin ihanat terrierit, että Miko lähti niiden mukaan. Kumpikaan ei välittänyt Mikosta, mutta Miko vain meni vierellä. Onneksi ei haukkunut. Kun kutsuin Mikoa ja se katsoi minua, lähdin juoksemaan pois päin. Miko ei tullut perään eikä sitä enää näkynyt. Juuri kun olin lähdössä perään, Miko juoksi kovaa vauhtia takaisin. Matka jatkui portille, jossa kohtasimme taas labbiksen. Onneksi nyt kaikki oli ok ja pojat leikkivät. Miko yritti astua labbista, mutta onneksi kiellosta lopetti. Sitten panta kaulaan ja kotiin.

Mukava paikka oli, mutta kivointa oli olla yksin. Eipä ole Miko ennen saanut vapaana rannalla juoksennella (paitsi viime syksynä mökillä, mutta se oli eri juttu). Vaikka Miko käyttäytyykin muiden seurassa niin kuin en sen haluaisi käyttäytyvän, niin olen silti tyytyväinen kun Mikon sai suht helposti pois tilanteesta. Ei tuosta silti oikein koirapuistokoiraksi vielä ole.

Video vesileikeistä löytyy täältä.

Rajasaaren maisemia

Hui!

Kalliolla

Isolla rannalla