Suunnitelmien mukaan otsikossa olisi pitänyt olla myös 'mejää', mutta tänään olikin taas hellepäivä. Metsään tarttee kunnon varusteet eikä näin kuumalla viitsi lähteä hikoilemaan. Huomennakin hellettä. Pöh. Mutta perjantaina voisi päästä jäljelle. Piti pistää veripullokin takaisin pakastimeen, toivottavasti ei kerinnyt pilaantumaan muutaman päivän aikana. Mejää pitäisi kyllä päästä treenaamaan nyt ihan runsaasti, sillä meidän ensimmäinen koe voi olla jo 3,5 viikon päästä. Kulmia ollaan harjoiteltu vasta tosi vähän ja avoimen luokan jäljessä niitä on kaksi. Luin eilen viimeisimmän ja sitä edellisen Koiramme-lehden, joissa molemmissa oli ilmoitus Veikkolassa järjestettävästä mejä-kokeesta. Se on neljän viikon päästä ja ilmoittautuminen oli alkanut jo kuun alussa. Mukaan mahtuu vaan 6 koirakkoa, joten saa nähdä päästäänkö mukaan. Kannattaisi lukea lehdet kun ne tulee. Ilmoittautuminen on lähtenyt neljään eri kokeeseen, toivottavasti päästään edes yhteen. Ollaan onneksi molempien järjestävien seurojen jäseniä.

Eilen iltalenkillä keksin, että voisimme treenailla tokoa Rautian parkkiksella. Siellä on tilaa eikä asfaltilla ole mielenkiintoisia hajuja. Teimme ensin taas pitkän lenkin ja lopuksi tokot. Kun Mikoa ensin innostaa, niin tekeminen on paljon reippaampaa. Kun ei ollut mitään lelua mukana, niin käytin omia käsiäni innostamiseen. Ei ehkä kovin fiksua, mutta paremman puutteessa kädet kestää hampaat. Eihän Miko pure, mutta hampaat kolahtelee käteen. Into sai taas aikaan haukahduksia sivulle tulemisessa, mutta jos siitä ongelma tulee, niin hoidetaan se myöhemmin. Perusasennon lisäksi treenasimme seuraamista, paikkamakuuta ja luoksetuloa suoraan sivulle. Treenit meni oikein mukavasti.

Tänään oli vuorossa pitkästä aikaa agilitya. Varasin aamuksi tunnin vuoron Agimestaan. Erityisesti halusin tietää, miten Miko käyttäytyy kun paikalla ei ole muita koiria. Poika oli ihan mukavasti. Pidin sen koko ajan irti eikä Miko lähtenyt omille teilleen haistelemaan tai karkuun. Se pysyi lähellä ja seurasi mukana. Vaikka Miko jonkin verran haisteli, niin en pitänyt sitä ongelmana sillä Mikoon sai silti kontaktin (vaikka välillä se hieman kesti). Vaikka meidän meno onkin ihan räpeltämistä, niin olin tosi tyytyväinen. Puolessa tunnissa saatiin paljon tehtyä (10min käytin esteiden siirtelyyn ja siitä puolen tunnin päästä piti jo alkaa tehdä lähtöä bussiaikataulujen vuoksi, yhteensä 60min ajasta käytettiin 40min.) Miko oli välillä niin väsyneen oloinen, mutta kyllähän yksin tuli tehtyä paljon enemmän kuin jos paikalla olisi ollut muitakin. Luulen kuitenkin, että lämmin ilma ulkona ja Mikon stressaaminen bussissa vaikutti enemmän väsymiseen. Kummasti Miko piristyi kun heitin sille patukan palkaksi. Poika lähti juoksemaan patukka suussa ympäri hallia eikä halunnut antaa lelua takaisin. Tarpeeksi juostuaan Miko luovutti patukan. Markus sai myös muutaman kerran kokeilla agia. Markus varsinkin aluksi tuntui turhautuvan siitä, kun Miko juoksi esteiden ohi. En ymmärrä miksi Markuksen piti kieltää Mikoa kun se jätti esteen välistä. Markus myös sätti siitä kun Miko nosti koipea pylvääseen. Nuo vaikutti selvästi Mikoon. Jos Markus olisi lähtenyt kävelemään Mikoa kohti, Miko olisi lähtenyt juoksemaan karkuun ja ehkä alkanut komentaa. Se taas olisi meinannut sitä, ettei poika olisi tullut luokse kutsuttaessa vaan vältellyt. Sellaisia tilanteita ei onneksi tullut kun otin Mikon omaan ohjakseen heti kun näin, että tilanne on syntymässä. Lopuksi Markuksella ja Mikolla meni paremmin. Negatiiviset asiat vaikuttaa Mikon hallittavuuteen, näemmä. Aiheuttaa uhmaa.

Markus kuvasi meidän suorituksia, joista koostin yhden videon. Videota katsellessa kiinnitän huomiota ainakin meidän hitauteen (viime aikoina on tullut katsottua ammattilaisten agivideoita ), mikä varmaan johtuu omasta hitaasta etenemisestä sekä omaan osaamattomuuteen ja ääneen. En osaa kyllä yhtään ohjata. Mikolle voisi vaikka selkeämmin kädellä näyttää minne mennään. Ja ääntä pitäisi opetella käyttämään. Kunnon käskyjä pitäisi antaa eikä tuollaista hennolla, korkealla äänellä piipitystä. Miko menee helposti esteen ohi, ainakin jos olettaa että kyllä se nyt suoraan eteenpäin menee. Mikon lähellä pitää olla, että se menee esteen. Tai sitten vika on vain omassa elekielessä ja käskyttämisessä. Mutta tuskin Miko muutenkaan hyvin irtoaisi.

A:lla oli aluksi hieman liikaa vauhtia eikä kontaktille pysähtymiset onnistunut. Puomi oli tauon jälkeen liian pelottava enkä saanut Mikoa nousemaan sille. Olisihan se onnistunut, jos olisin käyttänyt siihen aikaa, mutta en nyt halunnut. Kotiputkitreeneistä on kai ollut apua, kun Miko meni ihan hyvin putkeen, myös mutkaputkeen. Viimeisellä kerralla mutkaputkessa Miko nosti koipea... Pussikin sujui ihmeen hyvin, vaikka edellisestä kerrasta on ties kuinka kauan ja pussi on musta. Treeneistä jäi hyvä mieli ja tekee mieli päästä pian taas harjoittelemaan. Viikon päästä voisi mennä uudestaan samaan aikaan. Vähän jo tekee mieli yrittää elokuussa alkavalle agin alkeiskurssille, mutta en usko, että ollaan vieläkään valmiita.

Iltalenkin päätteeksi treenasimme tokoa Rautian parkkipaikalla. Tällä kertaa treenit oli vähän lyhyemmät (lyhyet ne on muutenkin) kun Miko koko ajan katseli ympärilleen ihan kuin jossain lähellä olisi ollut jotain pelottavaa/kummallista. Paikkamakuussakin korvat meni koko ajan eteen-taakse. On kyllä aikamoinen ero sivulle tulossa ihan kylmiltään ja innostamisen jälkeen. Haukkua oli taas mukana. Erityisesti luoksetulossa Miko haukahti sivulle tullessaan.